Neuvoja kaivataan kipeästi!
Meillä on kaksi n. 1,5 v. leikattua tyttökissaa samasta pentueesta. Pari päivää sitten kissat olivat ulkona häkissään ja jonkun naapurin kissa kävi niitä kiusaamassa. Meidän kisut ei ole nähneet muita kissoja (sisäkissoja, juuri opetettu häkkiin) ja toisen kissan kohtaamisesta saakka kissat ovat olleet tyystin sekaisin. Raukat säikähtivät ihan sairaasti.
Siitä lähtien kissat eivät ole olleet ollenkaan normaaleja, vaan nyt ne yrittävät nitistää toisensa eivätkä siedä siskoa silmissään. Meille ihmisille ovat kyllä toisistaan erossa ollessaan ihan normaaleja, eivätkä kiinniitä huomiota, vaikka toisen kissan hajuja on ympäri kämppää tai jos toisen ääniä kuuluu suljetun oven takaa. Heti jos näkee toisen naaman, syntyy mieletön tappelu. Eikä tosellakaan ole mitään leikkitappelua.
Kissoja ei voi enää pitää samassa huoneessakaan. Toinen kissa menee kokonaan shokkiin (todella suuret mustuaiset, ei liiku, murisee kamalasti), toinen sähisee ja pitää kummallista, ulisevaa ääntä. Käyvät heti kimppuun kun näkevät toisensa.
Eläinlääkärin suosituksesta kokeiltu Feliwayta ja kissojen luontaisesti rauhoittavia pillereitä. Ei auta ollenkaan, ainakaan toiseen kissaan. Valjaiden päässäkin on koitettu mutta ei siitäkään tule mitään. Nyt haettu eläinlääkäriltä "oikeita" rauhoittavia, ei vielä kokeiltu.
Mikä avuksi? Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisista tapauksista? Entä miten saada kissat ymmärtämään se, että se toinen on se sisko, jonka kanssa tässä on hengailtu 1,5 vuotta? Olisin kiitollinen pienimmästäkin tiedonjyväsestä.
Meillä on kaksi n. 1,5 v. leikattua tyttökissaa samasta pentueesta. Pari päivää sitten kissat olivat ulkona häkissään ja jonkun naapurin kissa kävi niitä kiusaamassa. Meidän kisut ei ole nähneet muita kissoja (sisäkissoja, juuri opetettu häkkiin) ja toisen kissan kohtaamisesta saakka kissat ovat olleet tyystin sekaisin. Raukat säikähtivät ihan sairaasti.
Siitä lähtien kissat eivät ole olleet ollenkaan normaaleja, vaan nyt ne yrittävät nitistää toisensa eivätkä siedä siskoa silmissään. Meille ihmisille ovat kyllä toisistaan erossa ollessaan ihan normaaleja, eivätkä kiinniitä huomiota, vaikka toisen kissan hajuja on ympäri kämppää tai jos toisen ääniä kuuluu suljetun oven takaa. Heti jos näkee toisen naaman, syntyy mieletön tappelu. Eikä tosellakaan ole mitään leikkitappelua.
Kissoja ei voi enää pitää samassa huoneessakaan. Toinen kissa menee kokonaan shokkiin (todella suuret mustuaiset, ei liiku, murisee kamalasti), toinen sähisee ja pitää kummallista, ulisevaa ääntä. Käyvät heti kimppuun kun näkevät toisensa.
Eläinlääkärin suosituksesta kokeiltu Feliwayta ja kissojen luontaisesti rauhoittavia pillereitä. Ei auta ollenkaan, ainakaan toiseen kissaan. Valjaiden päässäkin on koitettu mutta ei siitäkään tule mitään. Nyt haettu eläinlääkäriltä "oikeita" rauhoittavia, ei vielä kokeiltu.
Mikä avuksi? Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisista tapauksista? Entä miten saada kissat ymmärtämään se, että se toinen on se sisko, jonka kanssa tässä on hengailtu 1,5 vuotta? Olisin kiitollinen pienimmästäkin tiedonjyväsestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensin siis etsit kissalle rauhoittavia... hohhoijaa.
Ensin kyllä miettisin kissan käyttäytymistä. Meillä oli 3 vuotias kissatyttö. Rauhallinen ja ihmisystävällinen.
Otimme sille kaveriksi pennun. Elämä muuttui, pentu sai tämän kotiin jo tottuneen lusmuilemaan nurkissa ja sohvan päällä. Molemmat olivat tyttökissoja. Alkuperäinen kärsi mielestäni niin paljon että annoin sen toiseksi tulleen sukulaisperheelleni. Elämä rauhoittui. Meidän kissa ei tule toisten kanssa toimeen. Epäilen että sun kissasi on tulleet sukukypsiksi ja sen takia kiistelevät keskenään.
Ei ne enää ymmärrä et toi on mun sisko.
Rauhoittavat eläinlääkärin suosituksesta koska toinen menee shokkiin toisen nähdessään. En haluaisi kauaa kissoja pitää erillään, koska minusta tuntuu että se vain hankaloittaisi asiaa.
Olen pääni puhki yrittänyt miettiä, mistä tällainen käyttäytyminen johtuu, ja miten tilanteen saa korjattua.
Mutta jos on parempia ideoita, otan ne kyllä mielelläni vastaan, rauhoittavia en nimittäin ole vielä antanut. Enkä haluaisikaan, mutta tällä hetkellä en keksi muuta vaihtoehtoa. Ja en tiedä että auttavtko rauhoitavatkaan ollenkaan.
Ei tuohon sukukypsyys liity. Ja kissathan on leikattuja!
Kyllä ne aikuiset leikkaamattomatkin kissat keskenään toimeen tulee, varsinkin kun koko ikänsä keskenään asuneet.
Samanlainen reaktio kissoilla voi tulla vastaan esimerkiksi, jos toinen kissoista on ollut eläinlääkärillä ja tuo merkillisiä, pelottavia hajuja tullessaan. Tai muussa paniikkitilanteessa, jolloin kissa erittää jotakin "paniikkihormoonia" itsestään. Tällöin kissa yleensä rauhoittuu, kun tämä haju haihtuu.
Ehkäpä alkuperäisen kannattaa etsiä apua käyttäytymiseen perehtyneeltä eläinlääkäriltä. Tässä yksi:
http://www.mantsalanelainlaakariasema.fi/henkilo_nina.html
Puhelimitsekin saa varmasti kysyä.
ei rauhoittava aina niin huono asia ole vaikka jotkut tuomitsee . uskoisin eläin lääkäriä . olen joutunut tilapaisesti antamaan kissalleni ja sitten pikku hiljaa vähentämään pois lääkkeen, auttaa häiriö käyttäytymiseen .helpompi kissoille ei tarvitse ainakaan toista antaa pois.
ja kissani voi nyt hyvin .
kyllä se siitä ! jaksamista teille!
Nyt juuri on rauhoittavien kokeilu menossa...
Tehtiin vaan virhe kun annettiin toiselle ensin vain puolikas pilleri koska se (Nonna) oli rauhallisempi viime kohtaamiskerralla. Tällä kertaa Nonna osoittautuikin aggressiivisemmaksi tapaukseksi, hyökkäsi jo avomiehenkin kimppuun. Toinen (Napsu) ei sitä ole tehnyt.
Tehtiin niin että toisella oli toinen kissa sylissä ja toisella toinen. Nonna vaan suuttui niin paljon ettei sitä voinut sylissä pitää kun kävi kiinni.
Napsulle rauhoittavasta oli kyllä ainakin tilapäisesti apua. Ei vaan vieläkään hyvältä näytä... Seuraavaksi on vuorossa boxikokeilu. Onkohan mahdollista, että siskot saavat vielä valaistuksen ja tunnistavat toisensa, vai onko tutustutettava kuin uuteen kissaan?
Toivottavasti asia selkiytyy, stressaa ihan älyttömästi meitä ihmisiäkin. Ja parisuhde voi hyvin, ku joudutaan nukkumaan eri huoneissa...
Kiitos kannustuksesta!
Mitä mieltä olette, voivatko Napsu ja Nonna enää muistaa toisiaan vai pitääkö ne tutustuttaa uudelleen kuin vieraat kissat?
Olisiko parempi, että yritän mahdollisimman nopeasti saada kissat samaan tilaan ja totutettua toisiinsa? Pidemmän eron jälkeen totuttaminen voisi olla vielä vaikeampaa.
Toisaalta, jos kissat eivät enää todellakaan ikinä tule tajuamaan että toinen on se, jonka kanssa on elänyt koko elämänsä, voisi olla parempi vasta vähän myöhemmin yrittää totuttelua.
Mitä mieltä olette?
Alkaa olla jo aika epätoivoinen ja neuvoton olo.