kokosin tietoa netistä eri sivuilta masennuksesta ja itsemurhasta, jos vaikka joku ei ole sattunut lukemaan ja siitä voisi olla mitään apua. toivottavsti olisi millään tavalla!
Maailman terveysjärjestön mukaan itsemurhan teki vuonna 2000 maailmassa noin 815 000 ihmistä.
Joka vuosi arviolta 1000 suomalaista tekee itsemurhan. He jättävät jälkeensä noin 10 000 surevaa läheistä.
Vakavista itsemurha-ajatuksista kärsii peräti
10 % ihmisistä, mutta hyvin pieni osa heistä toteuttaa aikeitaan.
Riski kasvaa kuitenkin itsemurha-ajatusten pitkittyessä ja suunnitelmien yksityiskohtaistuessa.
Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä jo nuorilla: noin 20–25 % yläasteikäisistä tytöistä ja 15 % pojista on kärsinyt niistä viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Kerran itsemurhaa yrittäneistä jopa 10% tekee lopulta itsemurhan.
Myös läheisen itsemurhan on todettu kasvattavan itsemurhariskiä.
Itsemurhan vaarasta viestivät aiemmat itsemurhayritykset, itsemurhasta puhuminen, vaikea-asteinen masennus,
Yksityisasioiden järjestykseen saattaminen ja arvoesineiden pois antaminen ja
Käyttäytymisessä, asennoitumisessa tai ulkonäössä havaittavat huomattavat muutokset.
Myös itsemurhien aiempi esiintyminen suvussa, itsetuhoinen käyttäytyminen, tarpeeton riskienotto ja voimakas kiinnostus kuolemaa kohtaan saattavat olla riskitekijöitä.
Itsemurhan tehneiden läheisten on usein vaikea löytää sanoja tuskalleen. Suruprosessi on tavallistakin pidempi ja monesti yksinäinen. Läheiset kärsivät usein unihäiriöistä, keskittymiskyvyn puutteesta, eristyneisyydestä, syyllisyydestä, voimattomuudesta, avuttomuudesta, levottomuudesta ja erilaisista pelkotiloista. Oma jaksaminen on usein vaikeaa ja syyllisyys, ahdistus ja epävarmuus vievät voimia. Jäljelle jääneillä onkin kohonnut riski sairastua masennukseen ja ajautua itsemurhaan.
Itsemurhaa harkitsevan ystävän tai sukulaisen auttaminen
Ole hiljaa ja kuuntele!
Itsemurhaa harkitsevat ihmiset eivät halua valmiita vastauksia tai ratkaisuja.
He haluavat turvallisen paikan, jossa uskaltavat ilmaista pelkonsa ja huolensa, olla oma itsensä.
Kuunteleminen - todellinen kuunteleminen - ei ole helppoa.
Täytyy osata hillitä halunsa sanoa jotain - kommentoida, lisätä kertomukseen tai tarjota neuvoja. Ei tule kuunnella vain henkilön kertomia tosiasioita, vaan myös tuntemuksia jotka ovat niiden takana.
Asiat täytyy ymmärtää heidän näkökannaltaan, ei omaltasi. Tässä on muutamia asioita, jotka tulee pitää mielessä itsemurhaa harkitsevaa henkilöä autettaessa:
Mitä itsemurhaa harkitsevat henkilöt haluavat?
Kuuntelijan. Jonkun, joka todella kuuntelee heitä. Jonkun, joka ei tuomitse heitä tai tarjoa neuvoja tai mielipiteitä, vaan antaa heille jakamattoman huomionsa.
Jonkun, johon he voivat luottaa.
Jonkun, joka kunnioittaa heitä eikä yritä ottaa tilannetta hallintaansa.
Jonkun, joka ymmärtää asioiden luottamuksellisuuden.
Jonkun, joka välittää. Jonkun, joka tarjoutuu kuuntelemaan, saa puhujan rentoutumaan ja puhuu rauhallisesti. Jonkun, joka kannustaa, hyväksyy ja uskoo. Jonkun, joka sanoo "minä välitän".
Mitä itsemurhaa harkitsevat henkilöt eivät halua?
Olla yksin. Hylätyksi tuleminen saa ongelman näyttämään monin kerroin pahemmalta. Tärkeää on se, että on joku jonka puoleen kääntyä.
Kuuntele.
Neuvotuksi joutuminen. Saarnaaminen ei auta. Kehotus "piristyä" tai lupaus siitä, että kaikki tulee lopuksi olemaan "OK" eivät myöskään auta. Älä analysoi, vertaa, luokittele tai kritisoi.
Kuuntele.
Kuulusteltavaksi joutuminen. Älä vaihda aihetta, älä sääli tai käyttäydy holhoavasti. Tuntemuksista puhuminen on vaikeaa.
Itsemurhaa harkitsevat eivät halua että heitä kiirehditään, tai että he joutuvat puolustelemaan tekemisiään tai sanomisiaan.
Ole kärsivällinen: Masennuspotilaan oireisto saattaa olla varsin laaja tai jotkut oireet tuntua uskomattomilta. Varsinkin muistihäiriöt saattavat aiheuttaa sovittujen asioiden unohtamista. Älä pyri sopimaan pidemmällä aikavälillä mitään sillä masennusta poteva elää yleensä vain päivän kerrallaan.
Hän saattaa myös olla normaalia itsepäisempi tai hankalampi tai jopa ärtynyt. Hänen käytöksensä saattaa tuntua sopimattomalta mutta hän ei voi sille itse mitään. On vain jaksettava ymmärtää häntä kärsivällisesti.
Tue, älä painosta: Masennusta sairastava tarvitsee kaiken mahdollisen tuen ja ymmärtämyksen, mutta se ei saa muodostua painostukseksi.
Masentuneen henkilön voi kutsua esim. elokuviin tai päivälliselle. Häntä voi myös kehottaa ottamaan osaa toimintoihin, joihin hän aikaisemmin on osallistunut ja joista hän on iloinnut. Usein masentunut ihminen hylkää tällaiset ehdotukset. Masennusta sairastava ei jaksa yhtä paljon kuin terve, mutta hänelle on kuitenkin hyväksi olla liikkeellä.
Päätökset: Masennustila vaikuttaa masennusta sairastavan henkilön arvostelukykyyn. Siksi ei ole hyvä tehdä suuria päätöksi sairauden aikana. Tällaisia voivat olla esim. päätökset uudesta työpaikasta, avioliitosta tai erosta, talon ostosta tai myynnistä. Jos päätöstä ei voi lykätä, on hyvä läpikäydä asia jonkun ulkopuolisen kanssa.
Ystävyyssuhteet: Masennusta sairastava tuntee itsensä usein yksinäiseksi ja hyvin avuttomaksi. Sisimmissään hän arvostaa ystäviään ja tarvitsee heidän seuraansa ja tukeaan mutta hän saattaa tarkoittamattaan karkottaa ystävänsä pois. Hänen voi olla vaikea itse pitää ystävyyssuhteitaan kunnossa joten ystävien tulisikin olla aktiivisia hänen suhteensa. Masennusta sairastava saa voimaa hyvinkin pienistä asioista, kuten esim. tekstiviesteistä joissa on jokin välittävä viesti.
Jos harkitset itsemurhaa
Meistä jokainen kykenee tekemään itsemurhan. Monille itsemurhaa harkitseville se tuntuu olevan ainoa ratkaisu. Kuolema sopii heidän sen hetkiseen ajatusmaailmaansa ja heidän itsemurha-aikeensa on siksi otettava todesta - ne ovat aitoja, voimakkaita ja välittömiä. Tähän ongelmaan ei ole olemassa helppoja ratkaisuja.
Mutta on myös totta, että:
Itsemurha on joskus lopullinen ratkaisu ongelmaan, joka on vain väliaikainen.
Masentuneena meillä on taipumusta nähdä asiat hetkellisesti hyvinkin kapeasta näkökulmasta. Viikkoa tai kuukautta myöhemmin saattaa tilanteemme olla täysin erilainen.
Useimmat itsemurhaa aikanaan harkinneet ovat myöhemmin onnellisia siitä, että ovat yhä edelleen elossa. He sanovat, että eivät oikeastaan alun pitäenkään halunneet kuolla, vaan ainoastaan lopettaa sen hetkisen kivun tunteensa.
Kaikkein tärkeintä on päästä puhumaan jonkun kanssa. Itsemurhaa harkitsevien ei tulisi yrittää pärjätä yksin. Heidän tulisi hakea apua VÄLITTÖMÄSTI.
Itsemurhaa edeltävinä päivinä ja tunteina jättää sitä harkitseva henkilö yleensä esiin johtolankoja ja varoitusmerkkejä.
Vahvimmat ja järkyttävimmät merkit ovat suullisia - "En voi jatkaa", "Millään ei ole enää mitään väliä", tai jopa "Aion lopettaa kaiken". Tällaiset lausumat täytyisi aina ottaa vakavasti.
Masennuksesta irti pääseminen vaatii todella sinnikästä ja suunnitelmallista työtä. Se juuri tekeekin tilanteesta usein mahdottoman; juuri silloin kun elämä tuntuu raskaimmalta, niin pitäisi kyetä suoriutumaan kovasta urakasta ja jaksaa uskoa toipumiseen. Läheiset voivat asennoitumisellaan, tuellaan ja osallistumisellaan helpottaa tätä taakkaa.
Tärkeää on ymmärtää, että masennuksesta parantuminen ei ole kiinni tahdonvoimasta. Selkään lyöminen ja ”ota-nyt-itseäsi- niskasta-kiinni” -kommentit eivät auta siis pätkääkään. Läheiset voivat kyllä tukea masennuksesta toipumisessa, mutta parhaiten muilla tavoilla kuin paineita asettamalla ja ”hyviä” neuvoja jakamalla. Tärkeintä omaisille on ymmärtää, että masennuksesta toipuva tarvitsee paljon aikaa ja ymmärrystä. Masennus on todellinen sairaus, häiriötila, joka vaatii asiantuntevaa hoitoa.
Keskeistä on avoin vuorovaikutus, puhuminen. Asioiden selvittäminen ja tunteista puhuminen saattaa jo sinänsä jopa ehkäistä masennuksen syvenemistä.
Masennuksen aikainen toteaminen
(ensioireiden tunnistaminen) ja hoidon aloittaminen ajoissa lyhentävät hoitoaikaa ja edesauttavat toipumista. Eli mitä nopeammin masentunut ihminen kääntyy ammattiauttajan puoleen, sen paremmin ja nopeammin toipuminen lähtee käyntiin. Yleensä masennus ei parane itsestään vaan sillä on ajan myötä taipumus pahentua.
Läheisten tehtäviin kuuluu myös masennuksesta kärsivän pitäminen kiinni ulkomaailmassa. Masennuksen oireisiin kuuluu usein erakoitumista, sosiaalisten suhteiden katkeilua ja omaan asuntoon mökkiytymistä. Joskus hän saattaa tarvita hieman pientä patistelua liikkeelle lähtemisessä, mutta useimmiten esimerkiksi kaupungilla käynti tai muu ulospäin suuntautunut toiminta virkistää ja on aina askel kohti toipumista. Läheisten tehtävä olisi muutenkin pitää masentunutta kiinni arjen rutiineissa ainakin joiltakin osin. Ei tietenkään pidä painostaa ja stressata, masentunut tarvitsee lepoakin. Lähinnä olisi hyvä huolehtia, että elämässä on sisältöä eikä aika menisi vain maatessa. Säännölliset rutiinit tukevat toipumista.
syvälle juurtuneita ja monisyisiä ongelmia pelkät lääkkeet eivät kuitenkaan pysty poistamaan. Taitava lääkäri tai terapeutti voi auttaa masentunutta pääsemään jaloilleen sekä hallitsemaan paremmin elämäänsä. Ammattitaitoinen hoitohenkilö voi myös parantaa potilaansa vastustuskykyä masennusta aiheuttaville syille. Laaja-alaisessa hoitokäytännössä lääkkeet toimivat ainoastaan muun hoidon tukena ja siten ne pääsevät osoittamaan parhaan tehokkuutensa.
Depressiota kuvataan usein erilaisiksi tunteiksi: alakuloksi, toivottomuuden, tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteiksi, apeudeksi ja mielihyvän puutteeksi. Usein masentunut ihminen väheksyy itseään ja kokee kohtuutonta syyllisyyttä. Masentuneelle on ominaista tietynlainen käyttäytyminen: vähentynyt liikunta, lisääntynyt nukkuminen tai univaikeudet, ruokahalun menetys tai ylensyöminen, kuolemantoiveet tai itsemurha-ajatukset. Tyypillisiä masennukseen liittyviä kokemuksia ovat myös ruumiilliset tuntemukset, kuten itkuisuus, väsymys, jatkuvat epämääräiset säryt ja kivut.
masennustilaan liittyy yleensä voimakas itsetunnon lasku, ja kielteinen kuva omasta arvosta korjautuu hitaammin kuin monet muut masennuksen oireista.
Masennuksen oireet ovat psykologisia ja havaittavissa sekä potilaan käyttäytymisessä ja sosiaalisissa suhteissa että keskushermoston ja hormonaalisten järjestelmien toiminnassa.
MASENNUKSEN HOITO
Älä jää yksin
Älä luovu harrastuksistasi vaikka mieli tekisi
Liiku
sosiaaliset ulottuvuudet
Älä myöskään luovu ystävistäsi
Vähennä stressitekijöitä elämästäsi
älä pelästy tai vaivu epätoivoon, sillä
masennusta voidaan tänä päivänä hyvin hoitaa.
On tärkeää muistaa, ettei masennukseen sairastuminen ole oma syy.
Sillä ei ole mitään tekemistä heikon luonteen kanssa. Henkilö, joka sairastaa masennusta ei voi itse sille mitään.
Ei ole mahdollista "ryhdistäytyä" tai "ajatella positiivisesti". Vaikka masennustilasta onkin viime aikoina puhuttu tiedotusvälineissä melko paljon, liittyy sairauteen vielä nytkin monia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja.
Keskustelu on osa parasta hoitoa
Masennuksesta voi toipua.
Anna itsellesi aikaa; pitkänkin talven jälkeen tulee aina kesä.
Maailman terveysjärjestön mukaan itsemurhan teki vuonna 2000 maailmassa noin 815 000 ihmistä.
Joka vuosi arviolta 1000 suomalaista tekee itsemurhan. He jättävät jälkeensä noin 10 000 surevaa läheistä.
Vakavista itsemurha-ajatuksista kärsii peräti
10 % ihmisistä, mutta hyvin pieni osa heistä toteuttaa aikeitaan.
Riski kasvaa kuitenkin itsemurha-ajatusten pitkittyessä ja suunnitelmien yksityiskohtaistuessa.
Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä jo nuorilla: noin 20–25 % yläasteikäisistä tytöistä ja 15 % pojista on kärsinyt niistä viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Kerran itsemurhaa yrittäneistä jopa 10% tekee lopulta itsemurhan.
Myös läheisen itsemurhan on todettu kasvattavan itsemurhariskiä.
Itsemurhan vaarasta viestivät aiemmat itsemurhayritykset, itsemurhasta puhuminen, vaikea-asteinen masennus,
Yksityisasioiden järjestykseen saattaminen ja arvoesineiden pois antaminen ja
Käyttäytymisessä, asennoitumisessa tai ulkonäössä havaittavat huomattavat muutokset.
Myös itsemurhien aiempi esiintyminen suvussa, itsetuhoinen käyttäytyminen, tarpeeton riskienotto ja voimakas kiinnostus kuolemaa kohtaan saattavat olla riskitekijöitä.
Itsemurhan tehneiden läheisten on usein vaikea löytää sanoja tuskalleen. Suruprosessi on tavallistakin pidempi ja monesti yksinäinen. Läheiset kärsivät usein unihäiriöistä, keskittymiskyvyn puutteesta, eristyneisyydestä, syyllisyydestä, voimattomuudesta, avuttomuudesta, levottomuudesta ja erilaisista pelkotiloista. Oma jaksaminen on usein vaikeaa ja syyllisyys, ahdistus ja epävarmuus vievät voimia. Jäljelle jääneillä onkin kohonnut riski sairastua masennukseen ja ajautua itsemurhaan.
Itsemurhaa harkitsevan ystävän tai sukulaisen auttaminen
Ole hiljaa ja kuuntele!
Itsemurhaa harkitsevat ihmiset eivät halua valmiita vastauksia tai ratkaisuja.
He haluavat turvallisen paikan, jossa uskaltavat ilmaista pelkonsa ja huolensa, olla oma itsensä.
Kuunteleminen - todellinen kuunteleminen - ei ole helppoa.
Täytyy osata hillitä halunsa sanoa jotain - kommentoida, lisätä kertomukseen tai tarjota neuvoja. Ei tule kuunnella vain henkilön kertomia tosiasioita, vaan myös tuntemuksia jotka ovat niiden takana.
Asiat täytyy ymmärtää heidän näkökannaltaan, ei omaltasi. Tässä on muutamia asioita, jotka tulee pitää mielessä itsemurhaa harkitsevaa henkilöä autettaessa:
Mitä itsemurhaa harkitsevat henkilöt haluavat?
Kuuntelijan. Jonkun, joka todella kuuntelee heitä. Jonkun, joka ei tuomitse heitä tai tarjoa neuvoja tai mielipiteitä, vaan antaa heille jakamattoman huomionsa.
Jonkun, johon he voivat luottaa.
Jonkun, joka kunnioittaa heitä eikä yritä ottaa tilannetta hallintaansa.
Jonkun, joka ymmärtää asioiden luottamuksellisuuden.
Jonkun, joka välittää. Jonkun, joka tarjoutuu kuuntelemaan, saa puhujan rentoutumaan ja puhuu rauhallisesti. Jonkun, joka kannustaa, hyväksyy ja uskoo. Jonkun, joka sanoo "minä välitän".
Mitä itsemurhaa harkitsevat henkilöt eivät halua?
Olla yksin. Hylätyksi tuleminen saa ongelman näyttämään monin kerroin pahemmalta. Tärkeää on se, että on joku jonka puoleen kääntyä.
Kuuntele.
Neuvotuksi joutuminen. Saarnaaminen ei auta. Kehotus "piristyä" tai lupaus siitä, että kaikki tulee lopuksi olemaan "OK" eivät myöskään auta. Älä analysoi, vertaa, luokittele tai kritisoi.
Kuuntele.
Kuulusteltavaksi joutuminen. Älä vaihda aihetta, älä sääli tai käyttäydy holhoavasti. Tuntemuksista puhuminen on vaikeaa.
Itsemurhaa harkitsevat eivät halua että heitä kiirehditään, tai että he joutuvat puolustelemaan tekemisiään tai sanomisiaan.
Ole kärsivällinen: Masennuspotilaan oireisto saattaa olla varsin laaja tai jotkut oireet tuntua uskomattomilta. Varsinkin muistihäiriöt saattavat aiheuttaa sovittujen asioiden unohtamista. Älä pyri sopimaan pidemmällä aikavälillä mitään sillä masennusta poteva elää yleensä vain päivän kerrallaan.
Hän saattaa myös olla normaalia itsepäisempi tai hankalampi tai jopa ärtynyt. Hänen käytöksensä saattaa tuntua sopimattomalta mutta hän ei voi sille itse mitään. On vain jaksettava ymmärtää häntä kärsivällisesti.
Tue, älä painosta: Masennusta sairastava tarvitsee kaiken mahdollisen tuen ja ymmärtämyksen, mutta se ei saa muodostua painostukseksi.
Masentuneen henkilön voi kutsua esim. elokuviin tai päivälliselle. Häntä voi myös kehottaa ottamaan osaa toimintoihin, joihin hän aikaisemmin on osallistunut ja joista hän on iloinnut. Usein masentunut ihminen hylkää tällaiset ehdotukset. Masennusta sairastava ei jaksa yhtä paljon kuin terve, mutta hänelle on kuitenkin hyväksi olla liikkeellä.
Päätökset: Masennustila vaikuttaa masennusta sairastavan henkilön arvostelukykyyn. Siksi ei ole hyvä tehdä suuria päätöksi sairauden aikana. Tällaisia voivat olla esim. päätökset uudesta työpaikasta, avioliitosta tai erosta, talon ostosta tai myynnistä. Jos päätöstä ei voi lykätä, on hyvä läpikäydä asia jonkun ulkopuolisen kanssa.
Ystävyyssuhteet: Masennusta sairastava tuntee itsensä usein yksinäiseksi ja hyvin avuttomaksi. Sisimmissään hän arvostaa ystäviään ja tarvitsee heidän seuraansa ja tukeaan mutta hän saattaa tarkoittamattaan karkottaa ystävänsä pois. Hänen voi olla vaikea itse pitää ystävyyssuhteitaan kunnossa joten ystävien tulisikin olla aktiivisia hänen suhteensa. Masennusta sairastava saa voimaa hyvinkin pienistä asioista, kuten esim. tekstiviesteistä joissa on jokin välittävä viesti.
Jos harkitset itsemurhaa
Meistä jokainen kykenee tekemään itsemurhan. Monille itsemurhaa harkitseville se tuntuu olevan ainoa ratkaisu. Kuolema sopii heidän sen hetkiseen ajatusmaailmaansa ja heidän itsemurha-aikeensa on siksi otettava todesta - ne ovat aitoja, voimakkaita ja välittömiä. Tähän ongelmaan ei ole olemassa helppoja ratkaisuja.
Mutta on myös totta, että:
Itsemurha on joskus lopullinen ratkaisu ongelmaan, joka on vain väliaikainen.
Masentuneena meillä on taipumusta nähdä asiat hetkellisesti hyvinkin kapeasta näkökulmasta. Viikkoa tai kuukautta myöhemmin saattaa tilanteemme olla täysin erilainen.
Useimmat itsemurhaa aikanaan harkinneet ovat myöhemmin onnellisia siitä, että ovat yhä edelleen elossa. He sanovat, että eivät oikeastaan alun pitäenkään halunneet kuolla, vaan ainoastaan lopettaa sen hetkisen kivun tunteensa.
Kaikkein tärkeintä on päästä puhumaan jonkun kanssa. Itsemurhaa harkitsevien ei tulisi yrittää pärjätä yksin. Heidän tulisi hakea apua VÄLITTÖMÄSTI.
Itsemurhaa edeltävinä päivinä ja tunteina jättää sitä harkitseva henkilö yleensä esiin johtolankoja ja varoitusmerkkejä.
Vahvimmat ja järkyttävimmät merkit ovat suullisia - "En voi jatkaa", "Millään ei ole enää mitään väliä", tai jopa "Aion lopettaa kaiken". Tällaiset lausumat täytyisi aina ottaa vakavasti.
Masennuksesta irti pääseminen vaatii todella sinnikästä ja suunnitelmallista työtä. Se juuri tekeekin tilanteesta usein mahdottoman; juuri silloin kun elämä tuntuu raskaimmalta, niin pitäisi kyetä suoriutumaan kovasta urakasta ja jaksaa uskoa toipumiseen. Läheiset voivat asennoitumisellaan, tuellaan ja osallistumisellaan helpottaa tätä taakkaa.
Tärkeää on ymmärtää, että masennuksesta parantuminen ei ole kiinni tahdonvoimasta. Selkään lyöminen ja ”ota-nyt-itseäsi- niskasta-kiinni” -kommentit eivät auta siis pätkääkään. Läheiset voivat kyllä tukea masennuksesta toipumisessa, mutta parhaiten muilla tavoilla kuin paineita asettamalla ja ”hyviä” neuvoja jakamalla. Tärkeintä omaisille on ymmärtää, että masennuksesta toipuva tarvitsee paljon aikaa ja ymmärrystä. Masennus on todellinen sairaus, häiriötila, joka vaatii asiantuntevaa hoitoa.
Keskeistä on avoin vuorovaikutus, puhuminen. Asioiden selvittäminen ja tunteista puhuminen saattaa jo sinänsä jopa ehkäistä masennuksen syvenemistä.
Masennuksen aikainen toteaminen
(ensioireiden tunnistaminen) ja hoidon aloittaminen ajoissa lyhentävät hoitoaikaa ja edesauttavat toipumista. Eli mitä nopeammin masentunut ihminen kääntyy ammattiauttajan puoleen, sen paremmin ja nopeammin toipuminen lähtee käyntiin. Yleensä masennus ei parane itsestään vaan sillä on ajan myötä taipumus pahentua.
Läheisten tehtäviin kuuluu myös masennuksesta kärsivän pitäminen kiinni ulkomaailmassa. Masennuksen oireisiin kuuluu usein erakoitumista, sosiaalisten suhteiden katkeilua ja omaan asuntoon mökkiytymistä. Joskus hän saattaa tarvita hieman pientä patistelua liikkeelle lähtemisessä, mutta useimmiten esimerkiksi kaupungilla käynti tai muu ulospäin suuntautunut toiminta virkistää ja on aina askel kohti toipumista. Läheisten tehtävä olisi muutenkin pitää masentunutta kiinni arjen rutiineissa ainakin joiltakin osin. Ei tietenkään pidä painostaa ja stressata, masentunut tarvitsee lepoakin. Lähinnä olisi hyvä huolehtia, että elämässä on sisältöä eikä aika menisi vain maatessa. Säännölliset rutiinit tukevat toipumista.
syvälle juurtuneita ja monisyisiä ongelmia pelkät lääkkeet eivät kuitenkaan pysty poistamaan. Taitava lääkäri tai terapeutti voi auttaa masentunutta pääsemään jaloilleen sekä hallitsemaan paremmin elämäänsä. Ammattitaitoinen hoitohenkilö voi myös parantaa potilaansa vastustuskykyä masennusta aiheuttaville syille. Laaja-alaisessa hoitokäytännössä lääkkeet toimivat ainoastaan muun hoidon tukena ja siten ne pääsevät osoittamaan parhaan tehokkuutensa.
Depressiota kuvataan usein erilaisiksi tunteiksi: alakuloksi, toivottomuuden, tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteiksi, apeudeksi ja mielihyvän puutteeksi. Usein masentunut ihminen väheksyy itseään ja kokee kohtuutonta syyllisyyttä. Masentuneelle on ominaista tietynlainen käyttäytyminen: vähentynyt liikunta, lisääntynyt nukkuminen tai univaikeudet, ruokahalun menetys tai ylensyöminen, kuolemantoiveet tai itsemurha-ajatukset. Tyypillisiä masennukseen liittyviä kokemuksia ovat myös ruumiilliset tuntemukset, kuten itkuisuus, väsymys, jatkuvat epämääräiset säryt ja kivut.
masennustilaan liittyy yleensä voimakas itsetunnon lasku, ja kielteinen kuva omasta arvosta korjautuu hitaammin kuin monet muut masennuksen oireista.
Masennuksen oireet ovat psykologisia ja havaittavissa sekä potilaan käyttäytymisessä ja sosiaalisissa suhteissa että keskushermoston ja hormonaalisten järjestelmien toiminnassa.
MASENNUKSEN HOITO
Älä jää yksin
Älä luovu harrastuksistasi vaikka mieli tekisi
Liiku
sosiaaliset ulottuvuudet
Älä myöskään luovu ystävistäsi
Vähennä stressitekijöitä elämästäsi
älä pelästy tai vaivu epätoivoon, sillä
masennusta voidaan tänä päivänä hyvin hoitaa.
On tärkeää muistaa, ettei masennukseen sairastuminen ole oma syy.
Sillä ei ole mitään tekemistä heikon luonteen kanssa. Henkilö, joka sairastaa masennusta ei voi itse sille mitään.
Ei ole mahdollista "ryhdistäytyä" tai "ajatella positiivisesti". Vaikka masennustilasta onkin viime aikoina puhuttu tiedotusvälineissä melko paljon, liittyy sairauteen vielä nytkin monia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja.
Keskustelu on osa parasta hoitoa
Masennuksesta voi toipua.
Anna itsellesi aikaa; pitkänkin talven jälkeen tulee aina kesä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jep, kiitti vaan, hienon työn olet nähnyt. Vaikka nyt yön tunteina en jaksanut tekstiä kokonaan lukea, niin silmäillessäni huomasin, että ompahan hyvää asiaa. - Hyvää (aamu)yötä sinulle. Terv. YönKukkuja
lue ajan kanssa, vaikka välillä tulisi tylsä kohta, koita jaksaa lukea loppuun vaikka myöhemmin, jos auttaisi yhtään :D
hyvää aamuyötä myös sinulle :)
Hyvää tekstiä, juuri noita tuntemuksia oli itsellänikin masennuksen aikoina. Kymmennen vuoden ajan oli ainakin viisi masennus jaksoa, niistä kolme pahempaa ja pari lievempää. Minä en käynyt koskaan lääkärissä, viimesen aikaan olin jo menossa, kun tunnistin sen iskevän. Ihmettelen todella miten loppujenlopuksi olen selvinnyt ilman lääkkeitä ja olen tässä tolpillani. Minua kai auttoi viimekädessä se,että pystyin puhumaan masennuksestani ja väkisin raahauduin arjessa eteenpäin. Tein arkiaskareita, vaikka ne ei tuntuneet miltään, mikään ei ilahduttanut, mistään ei saannut otetta. Lapsetkin varmasti huomasivat ettei äiskä ole ihan ok! Miehelleni pystyin puhumaan, viimesen jakoson aikana masennuksestani, aiemmin en hänellekkään puhunut, yritin vain sinnitellä.
Jälkeenpäin miettiessäni huomasin, että masisjaksot iskivät aina jonkin suuren elämänmuutoksen tai/ja stressin kasvaessa suureksi.Myös lapsuudessa koettu "alistaminen" nousi pintaan, ja huomasin muutenkin käytöksessäni syyllistäväni itseäni aivan käsittämättömistä asioista. Kun tajusin miten paljon se on vaikuttanut "tiedostamattomasti" elämässäni ymmärsin jotain itsestäni. Kävin hoidossa, en terapeutilla, vaan Osteopaaatilla, joka kehoa käsittelemällä, myös keskustelemalla auttoi minua näin pitkälle missä nyt olen( 3 vuotta). Kohta neljään vuoteen en ole sairastunut.Nyt osaan vältää sressaamasta itseäni liikaa ja otan asiat muutenkin renommin. Lepään enemmän ja otan aikaa itselleni. Osaan sanoa asiani, raivostun ja huudan ja pidän puoleni. En patoa tunteitani sisälleni. En häpeä itseäni ja kaikkea mahdollista, en syyllistä itseäni.
Nyt jälkeenpäin ajatellen, olisi varmasti ollut viisainta mennä lääkäriin, saada lähete terapiaan ja lääkkeet masennukseen, olisi ollut ehken helpompi tie ja tullut myös maksamaan vähemmän. Nyt olen maksanut kaiken itse, mutta en kadu toisaalta pätkääkään, tie oli pitkä ja kivinen, mutta turvallinen hoitosuhde auttoi jaksamaan.
Kaikkea hyvää teille jotka taistelette, pitäkää huolta itsestänne ja hakeutukaa hoitoon, siitä se paraneminen alkaa ja onhan taas ihana nähdä "aurinko".
luutu, olet todella fiksu ja ihana ihminen!!!
kiitos paljon ! :-)
---vuodatusta---
oon ollu jo useita kk tollane tjsp.. no nyt voin sanoo et kai mä oon masentunu :( no onneks psykiatri tän kuun lopus.. auvisen-ratkasuki tuntuu niin viehättävältä, et näköjää ainaki joitaki onnannu inspaa :S ei hyvä.
vittu tuntee syyllisyyttä et pyörii vaa itsesäälis ja kaikki vaa sanoo et ryhdistäydyppä.. ahdistavia nuo ihmiset imo. ei mikää kiinnosta tai nappaa, ihan tunnottomasti oon vaa osa tätä järjestelmää. ulospäin kaikki näyttää iha hyvältä: koulu hyväl mallil(abi-vuos)paljon kavereita ja kaunis tyttöystävä, läppä lentää jne, mut silti.. just just jaksaa päihteillä: nikotiini, kofeiini, alkoholi, napit, ruohot jne.. nut ei nekää auta tyhjyyden tunteeseen :S ainekaa pitkäks aikaa afaik.. himas vaa pelailen ja kuuntelen musaa.. no toivottavasti aika auttaa masennukseen ja itsetuhoisuuteen, kuha jaksais vaa venaa.
syyt masennukseen mul: jaa-a.. siinäpä se ku ei oikee tiiä, oha sitä kaikkee paskaa joutunu näkee, kokee ja patouttaa.. näin se sit vissii purkautuu :S
its my life, and i wanna ruin it, why