Vasta puoli vuotta sitten mun oli pakko tunnustaa itselleni, että mulla on bulimia. Jo lapsena ajattelin, että syön epätavallisesti ja toisinaan yksin ollessani järkyttäviä määriä, mutta silloin se pysyi vielä suhteellisen hyvin kontrollissa.
15-vuotiaana meni ensimmäinen seurustelusuhteeni poikki ja siitä masentuneena ahmin ja lihoin 15 kg noin kahdessa vuodessa.
Alkaessani jälleen seurusteeleen 17-vuotiaana lopetin ahmimisen ja laihduin 15 kg entisiin mittoihini. Tämäkin suhde kuitenkin päättyi, mutta tällä kertaa se ei johtanut ahmimiseen.
Vasta vuoden päästä, kun muutin pois kotoa, aloin taas ahmia. Lihoin noin 5 kg, mutta nutriletillä laihdutin takaisin entisiin mittoihini ja vähän vielä enemmänkin. Elämä tuntui onnistuvan, kunnes taas koin pettymyksen ihmissuhteessa. Aloin ahmimaan ja lihoin jälleen 10 kg. Piän kuitenkin aloin myös oksentamaan ahmimisen jälkeen. Oksentaminen oli kuitenkin niin hankalaa ja tuskallista minulle, että päätin kokeilla laksatiivejä ja nehän sopi!
Olen tiedostanut ongelmani ja yrittänyt lopettaa ahmimisen, mutta jotenkin aina sorrun ja tilanne riistäytyy käsistäni ja AHMIN! Inhoon itseeni ja vihaan läskejäni! En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekkään, koska häpeän sitä enkä voi itsekkään ymmärtää itseäni!!!
Voisiko joku auttaa ja kertoa miten bulimiasta voi parantua...?
15-vuotiaana meni ensimmäinen seurustelusuhteeni poikki ja siitä masentuneena ahmin ja lihoin 15 kg noin kahdessa vuodessa.
Alkaessani jälleen seurusteeleen 17-vuotiaana lopetin ahmimisen ja laihduin 15 kg entisiin mittoihini. Tämäkin suhde kuitenkin päättyi, mutta tällä kertaa se ei johtanut ahmimiseen.
Vasta vuoden päästä, kun muutin pois kotoa, aloin taas ahmia. Lihoin noin 5 kg, mutta nutriletillä laihdutin takaisin entisiin mittoihini ja vähän vielä enemmänkin. Elämä tuntui onnistuvan, kunnes taas koin pettymyksen ihmissuhteessa. Aloin ahmimaan ja lihoin jälleen 10 kg. Piän kuitenkin aloin myös oksentamaan ahmimisen jälkeen. Oksentaminen oli kuitenkin niin hankalaa ja tuskallista minulle, että päätin kokeilla laksatiivejä ja nehän sopi!
Olen tiedostanut ongelmani ja yrittänyt lopettaa ahmimisen, mutta jotenkin aina sorrun ja tilanne riistäytyy käsistäni ja AHMIN! Inhoon itseeni ja vihaan läskejäni! En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekkään, koska häpeän sitä enkä voi itsekkään ymmärtää itseäni!!!
Voisiko joku auttaa ja kertoa miten bulimiasta voi parantua...?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No, tiedät varmaan mitä kaikkia vaurioita tuosta elämäntyylistäsi seuraa, joten turha kai niistä on jauhaa..
Olin itse sairastanut bulimiaa useamman vuoden ennen kuin kehtasin edes vihjata siitä terapeutilleni. Pystyin puhumaan siitä vasta pidemmän terveen jakson aikana, muulloin itseinho kasvoi liian suureksi. Nyt on mennyt vuosi ilman kummempia repsahduksia, mutta tuskinpa silti osaan kertoa sulle mitään ihmekonsteja parantumiseen.
Tärkeintä olisi säännöllinen ja terveellinen ruokavalio. Ahmiminen johtuu yleensä verensokerin liiallisesta heilahtelusta, joten sun pitää suunnitella ainakin alkuun itsellesi joku aikataulun tapainen, kolmen tunnin välein pieniä aterioita (verensokeri pysyy tasaisena, eikä näläntunne vääristy). Kaikki sokeri- ja rasvapommit jätät pois, otat tilalle salaattia, keittoja ym. Itse pidin vaikeimpina aikoina ruokapäiväkirjaa, kannattaa kokeilla. Sen pitäminen voi kyllä olla masentavaakin.. kun ruokailu ei suju miten oli kaavaillut, mutta takapakit kuuluu siihen. Niitä ei vain saa jäädä suremaan. Itselläni oli päiviä jolloin pelkkä ruoan ajatteleminen teki pahoinvoivaksi, mutta silloinkin täytyy vain pakottaa itsensä syömään.. jotain kevyttä ja helposti sulavaa.
Osaatko kertoa millainen ruokailurytmi sulla yleensä on? Ajoittuuko se ahmiminen yleensä iltaan, kun ei ole aamulla/päivällä syönyt?