Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen kuolemankaipuuta. Haluan vain pois. Ehkä johonkin kangastavaan toiseen parempaan maailmaan tai sitten muuttua vain tomuksi. Minua estää tekemästä itsemurhaa hirveä sairauksien ja kuolemanpelkoni. Eli olen raukkamainen paska, joka ei uskalla edes henkeä itseltään ottaa. Mutta kun saisin tukahdutettua tuon pelon niin voisin ottaa yliannostuksen seroqueleita ja muita lääkkeitä, mitä täältä löytyy. En halua elää. En haluya.
On niin paha olla
AHDISTAA!
5664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä sinut on tähän tilanteeseen johtanut?
tiedän täysin tunteen.. taistelen koko ajan tunnetta vastaan joka kehottaa minua tarttumaan veitseen tai yliannostamaan lääkkeitä. arvet käsissäni muistuttavat minua pahasta olosta joka vaanii. ainoa syy siihen etten tapa itseäni on perheeni, en halua heidän joutuvan kärsimään takiani. ahdistaa niin paljon että oksettaa, käsiä ja jalkoja pakottaa, tahdon vain pois. tunen ettei minulla ole mitään syytä olla. lohdullista on se että joku tuntee samoin. voimia sinne. tämä ei ole helppoa mutta aina voi toivoa että huomenna koittaa uusi aika-niin minäkin yritän
Yritä miettiä itseäsi silloin, kun ei ollut vielä ahdistusta ja masennusta. Sitten ajattele että olet edelleenkin vähintään yhtä hyvä, tai oikeastaan vielä parempi ihmisenä, kuin silloin ennen, koska sinulla on nyt enemmän kokemusta ja sen mukanaan tuomaa elämisen taitoa, vaikka juuri nyt ei ehkä siltä tunnukaan. Myös huonot kokemukset voivat auttaa ihmistä, esim. siten että voi olla myöhemmin jollekin läheiselle tukena, jona voi olla vain sellainen, joka on itse kokenut kovia...
Kuitenkin myös synkät elämän vaiheet kuuluvat ihmisen elämään ja niistä kyllä päästään taas ylös ja valoisampiin vaiheisiin. Sitten kun kaikki taas kirkastuu, niin huomaakin osaavansa arvostaa asioita ihan uudella tavalla ja tavallaan sitten osaa arvostaa myös sitä elettyä synkkää jaksoa, koska ilman sitä ei olisi tapahtunut sitä kasvua ihmisenä, jota se saa aikaan. Kun jaksaa aikansa, niin myös "mielen talven" jälkeen koittaa kesä ja uutta kukkaa pukkaa...
Tahdon toivottaa jaksamista ja Jeesus sinua siunatkoon; valoa elämään!
olla tekemättä itsemurhaa. muutenhan kaikki elävät ihmiset olisivat raukkamaisia.
päinvastoin, monien mielestä on raukkamaista tehdä itsemurha.
mutta mielestäni se ei ole raukkamaista,
vaan sairauden aiheuttamaa harhaa.
mielestäni se ei myöskään ole ratkaisu.
annat ajan kulua. vuoden päästä asiat ovat varmasti paremmin, kun haet apua, menet lääkärille, saat lääkkeitä ja/tai terapiaa, kunhan annat itsellesi mahdollisuuden nähdä se !!
selviät varmasti, on taisteltava vastaan.
on vaikea tässä kirjoittaa mitään,
joka saisi sinulle paremman olon,
mutta omasta kokemuksestani sanon,
ettei kannata yrittää itsemurhaa.
ja myös tarkotan sitä.
siksi olen tässä.
taistele vastaan, taistele lisää ja pääset niskan päälle. älä tee itsemurhaa, se on julma teko. aivan liian julma.
voimia!!
Mulla on ollu tollaisii samnlaisii juttuja ja itken joka päivä. Välillä tuntuu, että kukaan ei edes välittäisi vaikka kuolisin. En kyllä ole ajatellu kovinkaan paljoo itsemurhaa mut itken joka päivä ja nytkin.mut ajattlen vaan te kyl mä tästä jotenkin selviin ja oon ollu elossa eikä oo tullu itsemurha ajatuksia mieleen...