olen ihan rikki, tavallaan vähän masentunutkin. Olen seurustellut miehen kanssa puolitoista vuotta meillä on pieni vauva.
Olimme onnellisia ja rakastuneita vielä vauva uutisen jälkeenkin kuitenkin muutimme yhteen asumaan puoli vuotta ennen lapsen syntymää.Kaikki kääntyi pää laelleen.
Muutin pienelle paikkakunnalle ei tuttuja ei työ paikkaa...Aluksi ajattelin että kyllä se tästä kun vauva syntyy ja hormoonit tasaantuu.. hän oli pitkiä päiviä töissä ...ei tullut välillä kotiin yöksi ..välillä ei vastannut puhelimeen...työ kiireitä. Yritin jutella kerroin etten voi henkisesti hyvin kysyin voitaisko tehdä yhdessä jotain...(vastaus oli että olet raskaana)...Lähdin kuukaudeksi vanhalle paikkakunnalleni ja ajattelin että hän ehkä huomaa etten ole kotona...ei paljon soiteltu...palasin kuitenkin takaisin...(eihän ollut kaipaillut sama homma jatkui minä olin päivät yksin kotona välillä leivoin , siivoilin, pesin pyykkiä, kävin ulkona. Hän tuli ja meni työ juttuja aamusta iltaan...
Vauva syntyi vihdoin, tovoin että hän ymmärtäisi nyt kun lapsi on konkreettisesti läsnä. Olin synnyttänyt lapsen ja kun näin hänet .(Hän sanoi että on väsynyt ja menee kotiin nukkumaan)ei onnitteluja ei kysynyt kuinka voin ei mitään. Olin lapsen kanssa sairaalassa viikon molemmat tulimme kuumeeseen. Hän ei käynyt katsomassa meitä..oli töissä ja saanut kuulemma flunssan.meitä ei käynyt sairaalassa katsomassa kukaan omat vanhempani lähettivät onnittelu viestejä kukkia...
Soitin että pääsemme kotiin. Hän tuli hakemaan ja kysyi eikö kukaan tule sanomaan hei hei...(hänelle)ylpeästi kantoi lapsensa autoon isi on nyt täällä isi sitä isi tätä..
oltiin kotona ja pari viikkoo meni ihan hyvin...hän laittoi ruokaa kun en itse pystynyt jne...
siihen se ihanuus loppui...hän tekee taas 15h päivässä töitä. olen koko ajan lapsen kanssa yritän hoitaa kotia. hän tulee kotiin ei puhu mitään sanoo lapselle et nyt meen nokosille on ollut rankka päivä...lukee illat kirjoja pelailee tai kattoo tv:tä...
Monta kertaa olen yrittänyt sanoa et olis kiva tehdä yhdessä jotain laittaa vaikka ruokaa käydä kävelyllä... se onni nyt sattu vaan jo katoamaan...
isyys on tunnustettu... yhteishuoltajuuteen en suostunut sanoin että katsotaan ajan kanssa.
kuukausi sitten sanoin etten pysty elämään hänen kanssaan.Ja että aion muuttaa toiselle puolen suomea takas omalle paikkakunnalle ...hän sanoi että vai niin...kunka meidän lapsi hän haluaa yhteishuoltajuuden ...kuukausi kuukausi systeemin..
en pysty olemaan kuukautta erossa lapsestamme ja hän on vasta neljä kuuukautta...
Mieheni on myös äidin poika ikää on 33vee hän käytännössä asuu vieläkin äidillään. hänellä on yksi lätkä kassillinen vaatteita meidän luona ja tv... hänen äiti pesee pyykit hän jättää kaikki vaatteet esim. pitkin lattioita ja äiti sitten keräilee... itse olen vain päälle 20.olen hommannut lapselle kaikki vaatteet sitterit turvakaukalot kaiken...
minä saan kuukaudessa vain äitiys päivä rahan maksan kaikki omat kuluni ja lapsen ..kuten vakuutukset ja muut,,,hän joskus ostaa vaippa paketin kun pyydän...maksoin myös lapsemme ristiäiset yksin...hänellä on vain omat menot usein iltasin hän vielä menee harrastusten pariin...
Haluan että lapseni saaa olla myös isänsä kanssa on kuitenkin pitkä välimatka ottakaa kantaa ja antakaa mielpiteitä...
Olimme onnellisia ja rakastuneita vielä vauva uutisen jälkeenkin kuitenkin muutimme yhteen asumaan puoli vuotta ennen lapsen syntymää.Kaikki kääntyi pää laelleen.
Muutin pienelle paikkakunnalle ei tuttuja ei työ paikkaa...Aluksi ajattelin että kyllä se tästä kun vauva syntyy ja hormoonit tasaantuu.. hän oli pitkiä päiviä töissä ...ei tullut välillä kotiin yöksi ..välillä ei vastannut puhelimeen...työ kiireitä. Yritin jutella kerroin etten voi henkisesti hyvin kysyin voitaisko tehdä yhdessä jotain...(vastaus oli että olet raskaana)...Lähdin kuukaudeksi vanhalle paikkakunnalleni ja ajattelin että hän ehkä huomaa etten ole kotona...ei paljon soiteltu...palasin kuitenkin takaisin...(eihän ollut kaipaillut sama homma jatkui minä olin päivät yksin kotona välillä leivoin , siivoilin, pesin pyykkiä, kävin ulkona. Hän tuli ja meni työ juttuja aamusta iltaan...
Vauva syntyi vihdoin, tovoin että hän ymmärtäisi nyt kun lapsi on konkreettisesti läsnä. Olin synnyttänyt lapsen ja kun näin hänet .(Hän sanoi että on väsynyt ja menee kotiin nukkumaan)ei onnitteluja ei kysynyt kuinka voin ei mitään. Olin lapsen kanssa sairaalassa viikon molemmat tulimme kuumeeseen. Hän ei käynyt katsomassa meitä..oli töissä ja saanut kuulemma flunssan.meitä ei käynyt sairaalassa katsomassa kukaan omat vanhempani lähettivät onnittelu viestejä kukkia...
Soitin että pääsemme kotiin. Hän tuli hakemaan ja kysyi eikö kukaan tule sanomaan hei hei...(hänelle)ylpeästi kantoi lapsensa autoon isi on nyt täällä isi sitä isi tätä..
oltiin kotona ja pari viikkoo meni ihan hyvin...hän laittoi ruokaa kun en itse pystynyt jne...
siihen se ihanuus loppui...hän tekee taas 15h päivässä töitä. olen koko ajan lapsen kanssa yritän hoitaa kotia. hän tulee kotiin ei puhu mitään sanoo lapselle et nyt meen nokosille on ollut rankka päivä...lukee illat kirjoja pelailee tai kattoo tv:tä...
Monta kertaa olen yrittänyt sanoa et olis kiva tehdä yhdessä jotain laittaa vaikka ruokaa käydä kävelyllä... se onni nyt sattu vaan jo katoamaan...
isyys on tunnustettu... yhteishuoltajuuteen en suostunut sanoin että katsotaan ajan kanssa.
kuukausi sitten sanoin etten pysty elämään hänen kanssaan.Ja että aion muuttaa toiselle puolen suomea takas omalle paikkakunnalle ...hän sanoi että vai niin...kunka meidän lapsi hän haluaa yhteishuoltajuuden ...kuukausi kuukausi systeemin..
en pysty olemaan kuukautta erossa lapsestamme ja hän on vasta neljä kuuukautta...
Mieheni on myös äidin poika ikää on 33vee hän käytännössä asuu vieläkin äidillään. hänellä on yksi lätkä kassillinen vaatteita meidän luona ja tv... hänen äiti pesee pyykit hän jättää kaikki vaatteet esim. pitkin lattioita ja äiti sitten keräilee... itse olen vain päälle 20.olen hommannut lapselle kaikki vaatteet sitterit turvakaukalot kaiken...
minä saan kuukaudessa vain äitiys päivä rahan maksan kaikki omat kuluni ja lapsen ..kuten vakuutukset ja muut,,,hän joskus ostaa vaippa paketin kun pyydän...maksoin myös lapsemme ristiäiset yksin...hänellä on vain omat menot usein iltasin hän vielä menee harrastusten pariin...
Haluan että lapseni saaa olla myös isänsä kanssa on kuitenkin pitkä välimatka ottakaa kantaa ja antakaa mielpiteitä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kerro tilanteestasi vaikka omalle äidillesi ja muuta takaisin kotipaikkakunnallesi.
Sen verran voin vakuuttaa sinulle, ettei se mahdollinen yhteishuoltajuus MISSÄÄN TAPAUSKESSA tarkoita tuollaista vuorokuukasijärjestelyä, koska lapsi on noin pieni ja se tarvitsee äitiään. Näin ei siis toimittaisi vaikka lapsen isä sitä vaatisi.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja tiedän kokemuksesta, että nyt on sinun ja lapsen etujen mukaista pyytää apua perheeltäsi, ystäviltäsi tai vaikka neuvolan kautta sosiaalityöntekijöiltä. Kirjoituksesi oikeasti kuulostaa siltä, ettet sinä jaksa ja nyt on tärkeintä se, että sinä jaksat!!!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista ja kirjoita tänne lisää, jos mieltäsi askarruttaa asiat, yritän parhaani mukaan tukea ja auttaa :)
äläkä ihmeessä suostu yhteishuoltajuuteen. Eli yksinhuoltajuus ja siitä pidät kiinni. Älä anna kuukaudeksi lasta hänelle, vaan lyhyemmät ajat. Kamalaa millaista kohtelua olet/te saaneet! Otan osaa ja voin kertoa, että tuollaista ei tarvitse hyväksyä. Hän ei arvosta sinua eikä lasta yhtään, joten antaa olla. Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja hyviä ihmisiä ympärillesi!!
Ja minun mielipiteeni on, otat lapsesi ja muutat lapsesi kanssa minne muutat, etkä suostu yhteishuoltajuuteen, etkä tuommoiseen älyttömään kuukaus/kuukaus asumis/tapaamis järjestelyihin, eikä tuommoisia ole olemassakaan! Muutenkin kun menette joskus ehkäpä lastenvalvojalle laatimaan tapaamissopimuksia, niin muista ettei sinun tarvitse suostua allekirjoittamaan mitä tahansa tapaamispapereita. Esim:jos lapsen isän pyynnöstä lastenvalvoja pyytää sinua allekirjoittamaan kuukaus sinulla ja kuukaus isällä, niin ei sinun tarvitse suostua, lastenvalvojat laativat juuri semmoiset paperit, kuin lapsen isä tai äiti tai molemmat käskevät, mutta jos oikeuteen menisi, niin ei mikään tuomioistuin määrää yhtäkään lasta kuukaus/kuukaus asumisiin! Ja sinulla ei hätää ole, ei yhtäkään vauvaa eroteta äidistään, ellei äiti ole vaaraksi lapselleen! Lopuksi vielä kopioidut viralliset tapaamissuosituksia.
TAPAAMISSUOSITUKSET:
Ph.D. William F. Hodges Coloradon yliopiston psykologian laitokselta on laatinut
eri-ikäisille lapsille karkeahkot tapaamissuositukset. Satu Niskasaari Helsingin
sosiaalitoimesta on tuonut tämän ohjeistuksen käyttöömme. Viimeistely on tehty
liitossa. Huomaa, että näissä suosituksissa lähtökohtana on se, että tapaamisia
vasta aloitetaan eikä lapsi vielä tunne tapaajavanhempaansa. Suosituksista saa
toki kuvaa siitä, miten lapsi kestää eron pääasiallisesta huoltajastaan.
0 - 6 kk
Pienillä lapsilla suositeltavimpia ovat tiheät ja säännölliset tapaamiset. Jos
tapaamisia on vain kerran tai kaksi viikossa, tapaamiset eivät saisi ylittää
kolmea tuntia. Jotkut tutkijat pitävät rajana tuntia ja jotkut taas kahta
tuntia. Päivittäiset tai joka toinen päivä tapahtuvat vierailut kehittävät
lapsen ja tapaajan välistä suhdetta ja ylläpitävät lapsen turvallisuuden
tunnetta. Tapaamisten kesto voi tällöin olla tunnista päivään. Yöpymiset
tapaajan luona ovat mahdollisia vain, jos tapaamisia on lähes päivittäin.
6 kk - 18 kk
Tunnista kolmeen tuntiin kestävät tapaamiset ovat edelleen suositeltavia, jos
tapaamisia on vähän. Jos sen sijaan tapaamisia on päivittäin, keston voi
sovittaa vanhempien toiveiden mukaisesti. Tämän ikäinen tarvitsee
ennustettavuutta ja pysyvyyttä. Tapaamiset onnistuvatkin parhaiten, jos ne
voidaan järjestää aina samassa paikassa.
Lasta ei saa antaa ulkopuolisen hoitoon tapaamisten aikana, ellei lapsella ole
mahdollisuutta olla usein yhteydessä tapaajavanhempaansa. Lapsen luovuttamiseen
tulee olla myös lähivanhemman suostumus. Yöpymiset ovat toivottavia vain jos
tapaamisia on lähes päivittäin.
18 kk - 3 v
Lapsi sietää jo harvempia tapaamisia, mutta säännöllisyys on kuitenkin edelleen
tärkeää. Jos 18 kuukauden ikäinen lapsi voi tavata etävanhempaansa vain
viikonloppuisin, tapaaminen voi kestää vain osan vuorokaudesta.
Ympärivuorokautiset tapaamiset eivät vielä tässä vaiheessa voi tulla
kysymykseen, ellei tapaamisia siis ole ollut lähes päivittäin. Mieluimmin useita
kertoja viikossa on parempi kuin koko viikonloppu. Pitkiä kesälomatapaamisia ei
suositella.
3 v - 5 v
Kolmivuotiaana lapsen voi luovuttaa viikonlopun mittaisiin tapaamisiin
yöpymisineen. Joka toinen viikonloppu -tapaamiset ja viikon mittaiset
lomatapaamiset sopivat jo hyvin. Jos tapaaminen on jostain syystä viikkoa
pidempi, vanhempia tulisi ohjata lapsen tukemisessa kestämään ero
lähivanhemmastaan. Säännöllisyys on erityisesti tässä iässä lapselle tärkeää.
Vanhempien on syytä pitää kiinni lupauksistaan.
6 v - 10 v
Tässä iässä olisi suositeltavaa, että tapaamisia olisi useammin kuin joka toinen
viikonloppu. Mikäli vanhemmat käyvät täissä, on kuitenkin muistettava varata
myös lähihuoltajalle mahdollisuus olla lapsensa kanssa riittävästi. Pitkät
kesälomatapaamiset ovat sallittuja, mutta lapsella tulisi silloinkin olla
mahdollisuus pitää yhteyttä lähihuoltajaansa esimerkiksi puhelimitse.
11 v - 12 v
Erityisesti pojat tapaavat mieluimmin joka toinen viikonloppu, mutta
viikottaisetkin tapaamiset voivat vielä olla lapsen toiveiden mukaisia.
yli 12 v
Nuori alkaa suuntautua kaveripiirinsä ja pitkäkestoiset kontaktit kumpaankin
vanhempaan alkaa käydä tarpeettomiksi. Koko viikonlopun mittaiset yhtäjaksoiset
tapaamiset saattavat jopa häiritä tätä nuoren kehitykselle olennaista
vanhemmista irrottautumista. Kontakti kerran tai kaksi viikossa tunti pari
kerrallaan on riittävä lapsen kannalta.
Vaikuttaa siltä että jos jäät yhteen tuon miehen kanssa niin joudut olemaan äitinä kahdelle lapselle. Toinen lapsista vaan sattuu olemaan vanhempi kuin sinä.
Miehillä menee aikaa totuttautua ajatukseen että on nyt isä, mutta kyllä tuosta kirjoituksestasi selvästi paistaa läpi se, että miehesi ei missään tapauksessa olisi ollut valmis vanhemmaksi. Jos häneltä on arkitodellisuus noin pahasti hukassa niin taidat saada hänestä vain elinikäisen riesan. Sorry, olkoonpa kuinka ihana mies tahansa, mutta jos arki ei suju niin ei suju mikään muukaan. Näitä piloille palveltuja (se anoppihan sieltä takaa löytyy) tässä maassa piisaa.
Ja sekin vielä että omasta mielestään mies varmaan on tehnyt kaikkensa kun on lapsi ja perhe. Tehnyt pitkää päivää töissä jne. Mutta eikös se ole niin että jos mies tekee pitkää päivää töissä niin hänen kuuluisi myös tuoda rahaa taloon? Jos ei ole paljon töissä niin sitten on paljon läsnä, eikö?
Oma neuvoni on se, että muuta ihmeessä takaisin kotipaikkakunnallesi ja lähelle omaa tukiverkostoasi. Mies laitelkoon vaikka postikortteja kun siltä tuntuu, mutta älä anna tuollaiselle väpelölle vastuuta lapsenhoidosta... herranen aika, eihän se pysty hoitamaan edes omia asioitaan.
Jaksamista ja kaunista kesää sinulle ja lapsellesi!
olen 333v nainen. mutta ymmärrän sitä miestä siis(olette ollut 1.5v yhdessä lapsi on 4kk eli onko järkeä tehdä lapsi neljän kuukauden seurustelun jälkeen?????) HEI KAMOOOM
MITÄ VIMMA TOI LAPSEN TEKO ON NAISILLA MINÄ NAISENA EN YMMÄRRÄ.
ONNEKSIM OLKOON ÄIPPÄ
Järkeä tai ei...molemmat lasta kovasti toivoimme ...
Molemmat oemme myös onnellisia hänestä tahoillamme...
Tarkoitako hänen käyttäytyvän niin kuin kuka tahansa tuossa tilannteessa.
Et varmaan enää kyllä pystykkään saamaan lapsia?
Kiitos kaikille teille , jotka jaksoitte vastata lisääkin otan mielellään mielipiteitä...tuli aikaisemmin jo itsellekkin sellainen tunne että täällä on kaksi lasta kotona... yritin ajatella et hormoonit tasaantuu pitää antaa aikaa toiselle kasvaa ja tottua tilanteeseen..mut mielestäni on mennyt jo liian kauan aikaa...ja se muutos olisi jo näkyvissä...
on ollut asuntopaperit jo helmikuusta asti sisällä ajattelin että aina voin olla ottamatta jos tarjotaan.Ja tunnelin päässä näkyisi valoa.
Lainasin häneltä kuukausi sitten rahaa että sain maksettua lapsen vakuutuksia ja maitoja, nyt hän on kinunnut niitä rahoja takas kohta kaks kuukautta...ajattelin että maksan ne takas mut nyt hän sitten maksaa kaikki lapsen ruoat ja vaipat niin kauan kun täällä vielä joudutaan asuu...onko liikaa pyydetty? ei se äitiys päivä raha niin iso ole...ja mitään en ole itselleni ostanut sen jälkeen kun sain tietää että odotan lastamme...hän tietää sen olen sanonut hänelle sen...
olipa kyseessä sitten vaippapaketin tai vakuutuksen maksu, jos ihminen ei ymmärrä osallistua ytehisiin menoihin niin ei ymmärrä, summalla ei sinällään ole mitään merkitystä.
Päästä miehestä irti niin jaksat itsekin paremmin. Kuullostaa, ettei hänestä ole minkäänlaista tukea sinulle vaan päinvastoin yksi taakka lisää.
Sinulla on ihana pikku lapsi ja elät yhtä naisen ihaninta aikaa. Älä tuhlaa sitä nahjusmieheen vaan rakenna ihana elämä sinulle ja pikuisellesi. Et voi valitettavati muuttaa miestäsi tai hänen ajatusmaailmaansa. hän tuskin koskaan ymmärtää mitä menettää mutta ei ole ainoa mies, joka näin elää.
Vaadi yksinhuoltajuus, eihän miehestä ole mihinkään! Kiristää vaan yhteishuoltajuudella tehdäksesi kiusaa. Ota yhteys kunnan oikeusaputoimistoon (joka kunnasta sellainen on löydyttävä) ja hae apua, jotta saat lapsesi itsellesi. Voit saada täältä viestejä "lapsella oikeus isään", mutta kun kertomasi mukaan isästä ei ole isäksi. Älä jää odottamaan, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan...eivät ne muutu, jos et itse MUUTA! asioiden kulkua. Sinulla on tukiverkko olemassa, käytä sitä ja muuta kotiseudullesi:)
juttua meille. nyt sitten et tee sitä virhettä että allekirjoitat yhteishuoltajuussopimusta!!!!!
etkä tietenkään mjuuta lapsestasi eroon. sehän on naurettava ajatus. ei lasta ja äitiä saa erottaa.
eroat siitä laiskasta tylsästä paskasta ja lupaan että parin vuoden päästä elämä tuntuu jo paljon helpommalta.
olen niin onnellinen nyhkyään kun lapseni on pian 3v. erosimme isänsä kanssa kun vauva oli muutaman kuukauden. ja nyt kaikki on hyvin. laiska paska ei maksa elareita mutta en jaksa sen kanssa tapella. sääliksi käy lasta kun sillä on täysin kunniaton mies isänään. mutta onneksi äidinrakkaus pystyy lapselle korvaamaan aika paljon! tsemppiä!