Hoh-hoijaa!
Elämä tuntuu sekavalta ja olen hukassa.
Olen tehnyt ison, kauan harkitsemani päätöksen ja vienyt sitä eteenpäin...
Nyt pelottaa, jospa ratkaisu olikin väärä! Tulenko katumaan päätöstäni myöhemmin vai pääsenkö siitä yli?
Entä miltä muuten näyttää, löytyykö vielä ilonaiheita?
Elämä tuntuu sekavalta ja olen hukassa.
Olen tehnyt ison, kauan harkitsemani päätöksen ja vienyt sitä eteenpäin...
Nyt pelottaa, jospa ratkaisu olikin väärä! Tulenko katumaan päätöstäni myöhemmin vai pääsenkö siitä yli?
Entä miltä muuten näyttää, löytyykö vielä ilonaiheita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No kyllä, sekavaltahan tuo näyttää, aivan kuin materiaaliset ja henkiset ihmissuhdeasiat olisivat olleet solmussa elämässäsi jo vähän aikaa. Näyttää siltä että ympärilläsi on mies ellei useampi, pelkäät tulevaisuutta edelleen. Mutta kehotan olemaan luottavaisin mielin ja kuuntelemaan enemmän sisäistä ääntäsi, tutkimaan itseäsi. Moni on lähtenyt itsekkäistä syistä uusille teille ja moni on sitä katunutkin jälkikäteen. Mutta jos pääset itsesi kanssa rehelliseen mielipiteenvaihtoon (!), ajattelematta materiaa kaiken muun edellä, pääset enemmän siitä jyvälle, mikä on oikein ja sinulle parhaaksi loppupeleissä. Sillä me elämme täällä myös hengenravinnosta eli lähimmistä ja rakkaimmista ihmisistä, ei pelkästään taloudellisista ja tuotannollisista syistä.. kun lähdet uuteen mukaan, punnitse sitä, miten pitkään kestät sitä erilaisuutta, sitä kaikkein hiertävintä asiaa, johon et ole tottunut..rakasta itseäsi ja anna aurinkosi loistaa. Ole myönteinen, niin huomaat kyllä miten hyvin asiat ovat ja miten ne järjestyvät yksi kerrallaan. Elämä on tässä ja nyt.
Piti lukea oikein monta kertaa, että pääsin jyvälle... Mutta näinhän se on!
Avioero tilanteessa olen.Nyt kun asioista on puhuttu ja sovinnossa pysytty ja muutot ym. sovittu, niin välillä tuleekin tunne, että "Hei, ollaan me sittenkin aika hyvä tiimi!" Ja hetken ajattelen, että teinkö sen virheratkaisun...
Mutta mm. tänä aamuna muistin taas yhden tapauksen viime kesälomareissulta,kuinka mieheni oli tosi ilkeä, suorastaan v:mäinen pojalleni, täysin syyttä suotta ja totesin, että ehkä näin on kuitenkin parempi. Omat "kärsimykset" voi vielä unohtaa tai ainakin painaa taka-alalle,mutta lapsiin kohdistuvia en voi enää antaa tapahtua!
Pojalla on ollut vaikeuksia koulussa ja jotenkin on tullut sellainen olo, että ne voisivat mahdollisesti johtua mieheni käytöksestä... Toivottavasti muutos parempaan tapahtuisi.
Olisi todella mukavaa, jos voisit vielä jotenki, edes erit. lyhyesti heittää tähän jonkun kommentin. Kun jotenkin tosta vastauksestasi jäi sellainen olo, että mielestäsi teen sen virheen...
Rakkaudella, Impi
No niin, kyllähän se näkyi että useita miespuolisia on elämässäsi vaikuttamassa, poikasikin. Jos nyt olet tehnyt sinulle sopivimman ratkaisun, jo poikasikin vuoksi, niin tee se minkä parhaimmaksi näet. Ilman miestä sinun ei tarvitse olla. Mutta yksi pieni muistutuskin on paikallaan ennen lopullista muutosta: biologinen perhe on asia, joka ei koskaan unohdu osallisilta. Sen menettämistä on turha surra jos on mentävä eteenpäin. Uusi mies sinulla on vahvasti kuvioissa mukana, se on selvä. Joten sinun on nyt vain kerättävä rohkeutesi ja astuttava askeleet uuteen suuntaan elämässä, jos päätät niin tehdä, muistaen että siitä päätöksestä eteenpäin olet enemmän omillasi, hyvässä ja pahassa. Onnea elämällesi ja läheisillesi, teitpä minkä ratkaisun tahansa.
Kyllä olet ihana! Tuntuu jännältä, kun joku osaa ton näkemisen taidon...
Sen haluan vielä kertoa, että tämänhetkinen perheeni ei ole biologinen.. nolona joudun tunnustamaan, että olen eronnut lasteni isästä jo yli 12 vuotta sitten.
Nykyinenkin suhde, siis tämä päättymässä oleva, on kestänyt melkein 10 vuotta.
Ensimmäinen mies petti, toinen juo aika ajoin paljonkin ja on ajoittain myös henkisesti väkivaltainen.. että silleen.
Tunnen olevani täysin epäonnistunut ja luuseri!!
Siksi tuntuikin oudolta, kun sanoit, että näet miehen rinnalleni... olen vannonut, että yksin olen kun en löydä kunnollista tai en osaa pitää suhteesta kiinni...
Vielä vähän pelottaa, miten tulevan exäni elämä järjestyy?
Tällä hetkellä fiilikset ovat aika huonossa jamassa ja itkukin herkässä...
Halauksin,
Impi