Alkoholismin periytyminen?

Mitä se opittu alkoholismi on?

Osoitit tuolla "turmiolan tommi" käsitykselläsi, ettet pahemmin ole selvillä alkoholismista sairautena.
Juominen, jota sinä ilmeisesti ajoit takaa, on ainoastaan pieni näkyvä osa alkoholismia, sillä alkoholi on hetkellisesti hyvä lääke alkoholismin hoitoon. Itse sairaus alkoholismi oireilee myös hyvin monin eri tavoin.

Valitettavaa onkin, kun päättävissä asemissakin olevat henkilöt, jopa alkoholistien hoidosta vastaavat, kuvittelevat joskus samalla tavoin asiasta.
Ei siis olekaan mikään ihme, jos alkoholismi on ja pysyy meillä edelleen tabuna, jolle ei koskaan oikeasti tehdä mitään.

Sääli niitä kohtaan, jotka maksavat sen todellisen hinnan hoitamattomasta alkoholismista, eli juovien alkoholistien pienet lapset, tulevaisuuden päättäjät.

Meillä isän suvun puolella on tällainen vitsaus, on ollut sekä miehiä että naisia. Isäni oli myös kärsivä alkoholisti, joka teki perhe-elämästä helvetin useiksi vuosiksi ja aiheutti hoitamattoman masennuksen, joka nyt kohdallani korjaa satoaan oman alkoholismini myötä.
Mielestäni jossain on hiljattain julkaistu tutkimus, jossa todetaan alkoholismin periytyvyys. Itselläni on veli, joka ottaa silloin sun tällöin, mutta mitään ongelmajuomista ei ole. Kaapissa saa olla matkoilta tuotuja juomia ja erikoisen merkkisiä oluita, mutta ei hän niitä nauti kuin silloin tällöin ja juhlatilanteessa. Minulla on hirveä palo päällä, jos tiedän asunnossa olevan juomatonta viinaa ja kuten yleensä, piilossa. Pitää vaikka keskellä yötä nousta nauttimaan, kun avopuoliso nukkuu, jos en illan aikana ole saanut kaikkea juotua.

Elena kirjoitti:

Meillä isän suvun puolella on tällainen vitsaus, on ollut sekä miehiä että naisia. Isäni oli myös kärsivä alkoholisti, joka teki perhe-elämästä helvetin useiksi vuosiksi ja aiheutti hoitamattoman masennuksen, joka nyt kohdallani korjaa satoaan oman alkoholismini myötä.
Mielestäni jossain on hiljattain julkaistu tutkimus, jossa todetaan alkoholismin periytyvyys. Itselläni on veli, joka ottaa silloin sun tällöin, mutta mitään ongelmajuomista ei ole. Kaapissa saa olla matkoilta tuotuja juomia ja erikoisen merkkisiä oluita, mutta ei hän niitä nauti kuin silloin tällöin ja juhlatilanteessa. Minulla on hirveä palo päällä, jos tiedän asunnossa olevan juomatonta viinaa ja kuten yleensä, piilossa. Pitää vaikka keskellä yötä nousta nauttimaan, kun avopuoliso nukkuu, jos en illan aikana ole saanut kaikkea juotua.

Lue lisää

Melkein joka päivä sai pelätä, että tulee juovuksissa kotiin. Sitten kun jäi sairaseläkkeelle, alkoi juoda kotona. Pullot olivat "muka" piilossa, mutta kyllähän me tiesimme, missä niitä oli. Keittön alakaapeissa, lipaston takana, sängyn alla, vaatekaapissa....
Siinä välittyi minullekin se yksinjuomisen malli.
Jos joskus olisi avoimesti nauttinut lasillisen tai kaksi (mitä alkoholistisesti juova ei voi tehdä), mutta kun aina sitä salahuikkaa ja me ei muka nähty... Siitä itsekin opin sen, että kun tulin discoikään (sitä aikaa), niin ostin kotiin jotain juomaa ja piilotin vaatekaappiin alkupaukkuja varten. Sinne niitä pulloja sitten erään kesän aikana kertyi melkoinen määrä, kun en viitsinyt viedä pois. Faija oli sitten mennyt jotain etsimään siitä kaapista ja huomannut pullot. Oli järkyttynyt ja vihainen, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Alkoholisti-isän poikalapset eivät yleensä edes siedä alkoholia tai kännisiä. Vaikka heillä olisikin alkoholistin geeniperimä, tämä näkyy jollain muulla tavalla heidän elämässään.
Usein juuri isänsä juomisesta kärsimään joutunut poika ajautuu (laillisten)lääkkeiden tai huumeiden väärinkäyttäjäksi.

Joskus kotona jatkunut juopottelu aikaan saa lapsissa myös ehdotonta absolutismia ja liiallisuuteen menevää tiukkapipoisuutta alkoholin suhteen. Tällöin mahdollinen geeniperimä näkyykin sitten kotityranniutena tai vastaavana, ns. kuivuutena.

En osaa kuvitella, että jos lapsi näkee toistuvasti isänsä makaavan sammuneena oksennuksessaan ja vielä kuset housuissaan, niin lapsi saisi tästä "roolimallin" tyyliin tuollaiseksi minäkin haluan.
Eiköhän tulos ole päinvastainen.

ex-Jasu kirjoitti:

Alkoholisti-isän poikalapset eivät yleensä edes siedä alkoholia tai kännisiä. Vaikka heillä olisikin alkoholistin geeniperimä, tämä näkyy jollain muulla tavalla heidän elämässään.
Usein juuri isänsä juomisesta kärsimään joutunut poika ajautuu (laillisten)lääkkeiden tai huumeiden väärinkäyttäjäksi.

Joskus kotona jatkunut juopottelu aikaan saa lapsissa myös ehdotonta absolutismia ja liiallisuuteen menevää tiukkapipoisuutta alkoholin suhteen. Tällöin mahdollinen geeniperimä näkyykin sitten kotityranniutena tai vastaavana, ns. kuivuutena.

En osaa kuvitella, että jos lapsi näkee toistuvasti isänsä makaavan sammuneena oksennuksessaan ja vielä kuset housuissaan, niin lapsi saisi tästä "roolimallin" tyyliin tuollaiseksi minäkin haluan.
Eiköhän tulos ole päinvastainen.

Lue lisää

Eikös se ole hyvä, että edes jotain perintöä saa.

Isäni oli kova ottamaan viinaa. En sanoisi, että alkoholisti, mutta tämähän on veteen piirretty viiva.

Itse olin nuorena absolutisti. En IKINÄ joisi alkoholia, ajattelin.

No, nyt on vuosikymmenen juomaputki takana. En tiedä, onko kyse geeneistä vai oppimisesta vai jostain muusta. Mitä väliä, loppujen lopuksi?

Tunne-elämän puute on ehkä se mikä yhdistää isää ja minua. Siihen alkoholi auttaa, tilapäisesti. Ja maistuuhan se hyvältä.

Alkoholismi saattaa hypätä sukupolven yli, aivan kuten moni muukin sairaus.

Minun molemmat isoisäni olivat alkoholisteja, mutta äitini on tiukan linjan absolutisti, ja isäni ottaa "joskus sopivasti", tulee huonoon kuntoon ja oksentelee seuraavan päivän.
Molemmilla on alkoholisti veli.

Ja minä, minä join ja söin lääkärin määrämiä benzoja, kunnes tuli pää vetävän käteen.

ex-Jasu kirjoitti:

Alkoholismi saattaa hypätä sukupolven yli, aivan kuten moni muukin sairaus.

Minun molemmat isoisäni olivat alkoholisteja, mutta äitini on tiukan linjan absolutisti, ja isäni ottaa "joskus sopivasti", tulee huonoon kuntoon ja oksentelee seuraavan päivän.
Molemmilla on alkoholisti veli.

Ja minä, minä join ja söin lääkärin määrämiä benzoja, kunnes tuli pää vetävän käteen.

Lue lisää

Minua itseäni vituttaa kuunnella selityksiä geenien vaikutuksesta omaan käyttäytymiseen. Tottakai oma perimä vaikuttaa. Mutta se vaikuttaa juuri niin paljon kun sen antaa vaikuttaa. Jos syöpä on yleinen suvussa, ja käy niin että sinä saat syövän. Mitä teet? A) Menet sikiö-asentoon omaan sänkyyn ja iniset. B) Toteat että elämä on. C) Haet hoitoa/apua ja teet kaikkesi jotta sairaus poistuisi elimistöstäsi. Sama on alkoholismin kanssa. Kellekkään ei pitäisi tulla yllätyksenä se, että joku ottaa suvussa vähän enemmän kuin pitäisi. Jos alkoholisti äidin/isän käyttäytyminen ja elämä on tehnyt omasta elämästä helvettiä, niin palaa edelliseen kysymys kohtaan ja vastaa johonkin kolmeen vaihtoehdosta. Jokainen itse päättää mitä haluaa! Jos ei itsellä kyvyt tai voimat riitä, sitten pitää hakea apua!