Heido kaikille!
Olen 17v(kohta 18) ja melko varmasti raskaana. Onko samassa tilanteessa olevia tai olleita, jolloin lukio vielä kesken tai jokin muu koulutus? Kaikki on niin uutta. Olen seurustellut reilu puol vuotta poikakaverini kanssa ja tiedetään että jos lapsi tästä syntyy niin se pidetään, vaikka se olisikin tavallaan "vahinko" se syntyisi kuitenkin rakkaudesta. Kuitenkin on niin monta asiaa jotka pelottavat ja epäilyttävät. Haluisin nimittäin käydä lukion loppuun ja talous mietityttää ja tietenkin vanhemmat, jotka eivät vielä tiedä asiasta. Olisi kiva jos voisitte kertoa omia tarinoita tai pähkilyjä ne voivat auttaa enemmän kuin uskottekaan:) Kiitos jo etukäteen!
Olen 17v(kohta 18) ja melko varmasti raskaana. Onko samassa tilanteessa olevia tai olleita, jolloin lukio vielä kesken tai jokin muu koulutus? Kaikki on niin uutta. Olen seurustellut reilu puol vuotta poikakaverini kanssa ja tiedetään että jos lapsi tästä syntyy niin se pidetään, vaikka se olisikin tavallaan "vahinko" se syntyisi kuitenkin rakkaudesta. Kuitenkin on niin monta asiaa jotka pelottavat ja epäilyttävät. Haluisin nimittäin käydä lukion loppuun ja talous mietityttää ja tietenkin vanhemmat, jotka eivät vielä tiedä asiasta. Olisi kiva jos voisitte kertoa omia tarinoita tai pähkilyjä ne voivat auttaa enemmän kuin uskottekaan:) Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 17
Vanhimmat
olen tavallaan samassa tilanteessa,siis koulutuksen suhteen. täytän kesällä 18v ja näinollen vuosi vielä ammattikoulua jäljellä. Olen kylläkin seurustellut avopuolisoni kanssa 2v,asunut yhdessä 1,5v ja mentiin kihloihinkin ennenkuin edes tiesimme lapsesta. olen siis nyt rv 8 4. Mutta tosiaankin lapsen saaminen oli erittäin iso yllätys,muuten ei ongelmaa mutta koulun loppuun käyminen alkoi mietityttää. Laskettu aika tammikuussa,eli jään joululomalla äitiyslomalle ja vuoden kuluttua palaan tammikuussa taas kouluun(näinollen en jää mistään jälkeen,ainoastaan luokka vaihtuu...) Äitini,joka kävi 33v. lukion suoritti viimeisen puolivuotta lapsen kanssa.Kaikki saatiin hyvin sovittua reksin kanssa ja hän sai samaan aikaan lakin kuin muutkin. Tämä järjestely että oli osan aikaa koulussa,osan kotona vaati paljon häneltä itsenäistä opiskelua(aina kun kävi koulussa niin lapsi mukana...)
Itse näen näin nuorena kumminki järkevämpänä käydä vasta vuoden kuluttua sen mitä jää käymättä etten rasitu liikaa,kun täytyy hoitaa lasta ja opiskella.
onnea sinulle tulevaisuuteeen! ja ellet ole varma raskaudesta niin tee mahdollisimman pian testi!!!
eli niin rahallisesti meillä menisi paremmin kuin yleensä nuorilla vanhemmilla,mieheni joka on pari v vanhempi on hyväpalkkaisessa työssä ja itse saan tukia kun lapsi syntyy. Tekin/sinäkin saisitte tukia,mutta eipä ne tuet mitään päätä huimaavia ole....
...... ole päätähuimaavia!
Jos meillä ei olisi lasta, taloudellinen tilanteemme olisi HUOMATTAVASTI parempi.
eli olin 17 ja ammattikoulun opinnot olivat kesken.tottakai pelotti kovasti vanhempien reaktiot,etenkin isäni joka on aina ollut opintojen jyrkkä puolesta puhuja mutta kun kerroin ne olikin ihan innoissaan ja kouluja kerkeää kyllä käydä.itse olen nyt ollut 3vuotta suurinpiirtein kotona ja opinahjoon olisi tarkoitus lähteä tuossa syksyllä.minulla kaksi lasta kotona joista toinen vasta 6kk joten sovittiin mihen kanssa että hän jää kotiin että saan opintoni loppuun.en ole missään vaiheessa katunut valintojani vaikka "vahinko" oli meilläkin ja mukavasti piristi kun sain tuon 3v olla välistä kotona.nyt on paljon enemmän motivaatiota opintoihin kun mitä oli silloin 17v.rahsta sen verran että rahahan ei rakkautta tuo vaikka tarpeellista onkin.meillä on pärjätty ihan hyvin,aina lämpöinen ruoka ja lapsille ostetaan vaatetta aika paljon kirpputoreilta.myös tuttavat yms.. on tuonut vaatetta paljon yms..tavaraa.hyvää kesää teille!=)
Itse olin 19 vuotias kun sain ensimmäisen lapseni. Lukio oli kyllä juuri loppuun käyty mutta varsinaista ammattia ei kuitenkaan ollut. Lapsen isän kanssa oltiin yhdessä ainoastaan enään muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen. Tällä hetkellä saan apua ainoastaan lapsen isän äidiltä ja sillon tällön hänen sisaruksiltaan. Puoli vuotta sitten valmistuin laborantiksi ammattikoulusta ja nyt syksyllä aloitan insinööri opinnot ammattikorkeakoulussa. Ei se lapsi todellakaan niiden opintojen esteenä ole. Monessa muussa asiassa lapsi on este mutta aivan älytöntä huuhaata kun toiset ihmiset ajattelevat että jos nuorena lapsen saan niin opiskelu ei enään ole mahdollista. Ihan kun se lapsi maailman kaataisi.
Voi kuinka ihanaa on kuulla, että asia ei olekkaan niin kuin yleensä toitotetaan, että lapset tai opiskelu. Mutta miten te kerroitte teidän vanhemmille vai kerroitteko ollenkaan? Omat vanhempani ovat selvästi vanhempaa ikäpolvea (onneksi he eivät lue tätä:), ja ovat aina halunneet , että opiskelisin ja lukisin itselleni hyvän ammatin (niinkuin kyllä haluankin) enkä sitoutuisi kehenkään liian nuorena ja tämän lisäksi he pitävät minua heidän omana pikkutyttönään kuka ei tekisi koskaan mitään tälläistä. Heille oli vaikeaa hyväksyä, että seurustelen vakavissani. Eikä asiaa yhtään helpota
se, että toinen veljistäni sai juuri äskeittäin 30
vuotiaana lapsen ns."oikeaan aikaan" ainakin vanhempieni mielestä ja vielä jonkin aikaa tämä oli minunkin mielipiteeni. On jotenkin hassua, että mielipiteet näinkin suurista asioista voi vaihtua näinkin nopeasti. Joka tapauksessa vanhempani ovat jyrkkiä ja vanhahkoja ihmisiä, ja minua pelottaa kertoa heille. Niin ja olitteko te aivan sata varmoja, että halusitte pitää lapsen ja
selviäisitte siitä ja loppu elämästä, opiskelusta jne.? Voi kuinka kamalasti tuli tekstiä :) Päässä liikkuu vaan kaikenlaista eikä ajatukset pysy oikein kasassa, Toisella hetekellä on toista mieltä ja toisella toista :) Kiitos jos jaksoitte lukea ja vastata.
kyllä olin täysin varma heti plussauksesta saakka,että tämän lapsen haluan pitää ja rakkaudella kasvattaa. Äidilleni kerroin asiasta heti,itkien ja hän sanoiki että älä itke kaikki menee hyvin ja oli erittäin onnellinen puolestani.(olin ihmeissäni sillä äidillä kans tiukka asenne ollut ettei lapsia ennen opiskelua jne. mutta samantien hän otti iloisena uutisen vastaan ja oli todellakin onnelline...)Toinen oli puolestani pappani,jonka mielestä opiskelut on KOKO elämä. Luulen että papalla samanlainen ajatusmaailma kuin sinulla,ap:n vanhemmilla. No pappa ei onnitellut aluksi,jankkasi vain kuinka tyhmää tehdä lapsi ennen kuin olen valmistunut ammattikorkeasta.(amistahan tässä käydään,mutta näköjään hän oli suunitellut mun menevän ammattikorkeaan :D ) Ei mennyt kuin viikko ja hän oli miettiny asioita,hieman nöyränä soitti ja sanoi ettei se lapsi estä mua opiskelemasta jne... Eli tosiaankin erittäin tiukkamielinen,opiskelu hullu pappanikin tajusi että opiskella ehtii myöhemminkin :)
onnea sinulle vanhemmillesi kertomiseen. Suosittelen kertomaan esim rv 12 jälkeen(en huomannut katsoa kuinka pitkäl olitkaan...) jolloin keskenmenon riski on pienentynyt jne. Mutta tosiassa sun vanhemmat ei voi asialle mitään ja niillä on kaksi vaihtoehtoa,joko hyväksyä tai olla hyväksymättä. Suosittelen puhumaan ns asiallisesti,jolloin ne varmasti ymmärtävät että haluat pitää lapsen...
mahdollisuus? Minua mietityttää tuo teidän nuori suhteenne. Tulisiko se kestämään koliikin, rahareijät ja väsymykset.
olen aivan varma, että suhteemme kestäisi se on nuori sen kyllä tiedän, mutta tämän puolenkin vuoden aikana on sattunut kaiken laista ja siitä kaikesta olemme selvinneet niin uskon vakaasti, että tähän se ei kaatuisi, vaikka ymmärrän kyllä, että lapsi tulee olemaan kaikista tähän astisista haasteista se suurin. En usko, että abortti on meille mahdollisuus. Mä olen kuitenkin jo kohta aikuinen ja
seuraukset täytyy kantaa ja ottaa vastuunsa. Talous ja koulutus se kaikista eniten pelottaa. Olen aina halunnut mennä yliopistoon ja nyt huolettaa onko se enää mahdollista jos on lapsi..?
En usko, että pystyisin tehä abortin.
Meidän tarina poikkee sun tarinasta siinä että meillä lapsi oli suunniteltu.
Eli oltiin oltu avokin kans kimpassa puol vuotta kun molemmille iski kauhee vauvakuume. Oli tuolloin 16 vuotias (17 v. kun neiti synty). No siinä sitten jätin pillerit pois ja parin kuukauden päästä testi näytti positiivista. Ja neuvolassa laskettii vauvan syntyvän tammikuussa. Alotin sitten viime syksynä kauppiksen toisen vuoden ja kun luokkakaverit meni työharjotteluun mä jäin äippälomalle. Tarkotus ensin oli et olisin jatkanu siitä mihin jäin, mut pahoinvointien takia meni niin männyn käpyjä päin tuo koulu että käyn toisen vuoden ihan alusta. Nyt elokuussa menen takaisin kouluun kun neiti on 6 kk ja isi jää lomalle.
Rahallisesti tullaan toimeen. Ja kun ei käytä turhaan tavaraan niin jää jopa hieman säästöönkin ja ollaan nyt kesällä menossa Viroon neidin kanssa katsomaan mun hyvää ystävää :) Niin pitää mainita että avokki on jo ihan työelämässä. Mutta kuitenkin. Meillä asuntolaina päällä niin siihen menee suurin osa kuussa rahaa..
Avokin vanhemmille kun kerroimme he ottivat asian heti todella hyvin ja sanoi tuo anoppi että oli jo sellasta vähän arvaillu :D Johtunee varmaan siitä että halusin limua samppuksen sijaan eräissä juhlissa! Kun kerrottiin mun äidille (joka siis on erittäin vanhan aikanen, että se neitsyyskin pitäis menettää vasta sillon hääyönä!) hän eka ei oikein ymmärtäny ja oli aika pahana, mutta viikon päästä oli jo intoa täys ja toi muovikassillisen vauvan vaatteita. "Kävin shoppailemas ja nää jäi käteen" ja joka kerta kun ultrasta tultiin ni se poukkas meille kattoo tulevaa lapsenlasta videolta.
Että ihan hyvin se varmasti menee! Älä stressaa. Ensi järkytyksen jälkeen varmasti ovat vaan intoa täynnä kun saavat taas lapsen lapsen :D Mulla myös oli periaate että koulut käydään loppuun ja työelämässä ollaan vähän aika ennen kun lapsia aletaan edes suunnittelee, mutta näin kävi :D
=))
kaikelle tuleville ja jo oleville äideille! :)
Tiedättekö muuten paljonko ne lapsi tuet ovat? (en tiedä niiden oikeaa nimitystä)
Onko muuten tullut paljon haukkuja kouluissa tai kaduilla yms. esim" lapset tekee nykyään lapsia"
Mitä mieltä te olette, sanokaa mielellään rehellisesti, niin ja teen kyllä itse omat lopulliset päätöset, mutta pitäisikö minun synnyttää
vai tehdä abortti? Ja mitä mieltä olette koko kokonaisuudesta? On niin monta asiaa mitkä pitää ottaa huomioon ikä,puuttuva koulutus jne. haluan kuitenkin, että olisin paras mahollinen äiti lapselle ja pelottaa, että elämäntilanteeni ei ole tarpeeksi hyvä. Voi että taas tuli hirviä määrä tekstiä, taidan panikoida liikaa tästä asiasta, mutta kun ajatukset pyörivät vain tämän ympärillä :)
Pahoittelen jos vien teidän aikaanne.
No lapsi lisä on ensimmäisestä lapsesta 100 € ja äitiys ja vanhempain raha lasketaan palkan mukaan, mutta jos tuloja ei ole niin se on muistaaksen 15,20€/päivä.. Mutta joka tapauksessa hieman yli 15 euroo.
Välillä kaupungilla ollessa vanhemmat ihmiset on kattonu pitkään, mut muuta mulla ei oo ollu. Kaverit, sukulaiset, opet ym otti asian tosi hyvin. Ja mä olen sitä mieltä et niist paheksuvista katseista ei kannata olla moksiskaan. Mä tiedän et oon paras mahdollinen äiti lapselleni :)
Tuosta abortista. Siihen ei kukaan muu voi antaa vastausta kun sinä itse! Jos susta tuntuu (tai teistä), että ette ole valmiita kantamaan seuraava 18 vuotta (tai enemmän!) vastuuta toisesta henkilöstä silloin suosittelen aborttia. Vaikka en sen kannttaja olekaan. En siis tuomitse ihmisiä murhaajaksi jos he ovat abortin tehneet tai tekemässä. Jokaisen oma päätös, mutta itse en voisi koskaan tehdä.
No mun mielestä teillä on ihan hyvät mahdollisuudet selvitä. Mun yks kaveri sai heti ysin jälkeen ensimmäisen lapsen ja täyttää tänä vuonna 19 ja hänellä kaksi lasta nuorempi täyttää elokuussa 2 vuotta. Kaverini ei ole käynyt muuta kuin peruskoulun ja hyvin ovat pärjänneet miehensä kanssa. Aina on ollu varaa vaatteisiin, ruokaan ym.
Mun neuvoni on kuitenkin, että juttelet poikkiksesi kanssa ja mietitte. Listatkaa abortin hyvät ja huonot puolet ja lapsen pitämisen hyvät ja huonot puolet. Niin mua neuvottiin tekemään, vaikka meillä asia oli selvä että lapsi pidetään..
Onnea ja voimia tulevien päätösten kanssa! Ilmottelehan tänne sitten mihin ratkaisuun päädyitte :)
en tekisi sinuna aborttia,koska vaikuttaa että olisit hyvä äiti(kun kerta monia asioita pohtinu)tapahtui mitä tapahtui. suosittelisin että miettisit todella todella tarkkaan aborttia,sillä tuntuu että katuisit sit myöhemmin.(ellet katuisi,et olisi miettinyt näitä kaikkia asioita.. siis meinaan nyt sitä että vaikutat niin vastuuntuntoiselta ja kun tekisitkin abortin voisit vaikka tajuta että ehkä olisin sittenkin pärjännyt) Hyväksyn abortin,mutta suosittelen tosiaankin tarkkaan miettimään kaikkea.
kuinka pitkällä olet nyt?
Tottakai äidille oli kerrottava vaikka tiukkaa teki. Lapsi ei ollut vahinko koska ehkäsyä en käyttänyt. Vahinkohan sattuu silloin kun ehkäsyn käytöstä huolimatta raskaaksi tulee. En tiennyt halusinko lasta, mutta mieheni halusi ja vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen halusin antaa lapsen hänelle. En ollut silloin kovinkaan kypsä, mutta hemmetin rakastunut ja mielessä pyöri mielikuvat onnellisesta pikku perheestä. Siihen mennessä olin jo kerennyt tekemään muutenkin paljon asioita joita äiti kielsi minun tekemästä. Olihan tämäkin tehtävä. Lapsi ennen kun olen huippuunsa koulutettu niinkun äitini minulta odotti. Kun kerroin olevani raskaana äitini oli järkyttynyt. Sen ilmeestä jo huomasi että ei ollut kovin mielissään. Äitini mies oli sitä mieltä että opiskeluni jää sen sileän tien ja että minusta tulee kassaneiti.
No mutta ei tule kassaneitiä vaikka en sitä sano etteikö se olisi myös yksi hyvin tärkeä ammatti. Äitini rakastaa aivan älyttömästi mummina oloa ja lapseni kutsuu äitini miestä papaksi vaikka oikea pappa ei olekkaan ja on täyden kympin arvoinen pappa minun ja lapseni mielestä.
Lapseni on kaikessa etusijalla. Opiskelen jotta meillä olisi lapseni kanssa myöhemmin suhteellisen hyvä taloudellinen tilanne. En voi sanoa että olen aina hyvä äiti, mutta yritän olla ja olen mielestäni selviytynyt hyvin.
Moikka! Itse olin ihan samassa tilnateessa vajaa vuosi sitten. Oltiin seurusteltu vasta 3kk mutta tunnettu kuitenkin kauemmin. Ensin mielessä oli että abortti mutta pitkän harkinnan jälkeen päätettiin pitää lapsi. Kyllä sitä tuli odotusaikana monet itkut itkettyä koska tuleva pelotti aika paljon, mutta perheen ja ystävien tuella niistä selvittiin. koulusta jäi kirjotukset ja muutama koe suorittamatta, mutta olen päättänyt että koulun käyn loppuun kun jäi noin pienestä kiinni. Luultavasti aion jatkaa äitiysloman jälkeen reilut puolivuotta ehkä hoitovapaalla ja sitten palata kouluun. nyt lapseni on 3kk enkä antaisi häntä mistään hinnasta pois, yhtään ei kaduta. Ja nuoriahan tässä ollaan että kyllä sen koulun ehtii muutaman vuoden viiveellä viedä loppuun :) :)
Moi!
Mä oon nyt just täyttäny 18.. mieheni on nyt 23. Olimme seurustelleet reilun vuoden kun aloimme puhua vauvoista.. No jätin pillerit pois ja tulin melkeen heti raskaaksi.. Oln juuri täyttänyt 17.Aluksi pelotti ihan kauheasti kun tajusin olevani raskaana ja meni todella kauan ennen kuin uskalsin kertoa vanhemmilleni ja isovanhemmilleni.. ehdin käydä 1,5 vuotta lähihoitajaopiskeluja ennen kuin jäin äitiyslomalle... Aluksi pelotti ja oli ihan kauheaa mutta nyt kun istun tässä 4 kk:n ikäinen tyttäreni sylissä, olen maailman onnellisin enkä kadu mitään... Opiskelut kyllä ehtii, koko elämä aikaa..( niin sanoi vanhempanikin sitten kun pikku tyttäremme syntyi)