Onneksi tämä palsta on olemassa,voi johonkin purkaa ajatuksiaan.
Olen 32v nainen kärsin vuosia alakuloisuudesta,mut aina jotenkin jaksoin kuukaudesta toiseen.
Työskentelin ravintolassa josta minut irtisanottiin tuatannollista ja taloudellisista syistä.
Se oli ensimmäinen kova pala,mut sain eräästä kahvilasta töitä ja elämä jatkui.
Sitten alkoi tulla unettomuutta ja masennus iski päälle.
Jäin pitkälle sairaslomalle ja en pystynyt jatkamaan työtäni.
Sanoin itseni tyhmyyttäni irti,ei kukaan ollut neuvomassa miten pitää toimia.
Kävin kuitenkin mielenterveystoimistossa ka sosiaalityöntekijällä.
Seurasi pitkä karessi ja rahavaikeudet,mitkä ovat vieläkin elämässäni läsnä.
Viimein pääsin henkilöstövuokraus firman kirjoille ja tykkäsin olla.
Tein taas virheen ja ahnehdin töitä liikaa ja romahdin.
Pitkä sairasloma ja sen jälkeen en ole töitä saanut.
Syytä eivät ole kertoneet,mutta ei kai heidän tarttekaan.
Olen ihan yksin,ystävät jäi rahaa ei ole enää mihinkään.
Elämä lipuu ohitseni,olenko teidän mielestä itse mokannut siani.
Olen 32v nainen kärsin vuosia alakuloisuudesta,mut aina jotenkin jaksoin kuukaudesta toiseen.
Työskentelin ravintolassa josta minut irtisanottiin tuatannollista ja taloudellisista syistä.
Se oli ensimmäinen kova pala,mut sain eräästä kahvilasta töitä ja elämä jatkui.
Sitten alkoi tulla unettomuutta ja masennus iski päälle.
Jäin pitkälle sairaslomalle ja en pystynyt jatkamaan työtäni.
Sanoin itseni tyhmyyttäni irti,ei kukaan ollut neuvomassa miten pitää toimia.
Kävin kuitenkin mielenterveystoimistossa ka sosiaalityöntekijällä.
Seurasi pitkä karessi ja rahavaikeudet,mitkä ovat vieläkin elämässäni läsnä.
Viimein pääsin henkilöstövuokraus firman kirjoille ja tykkäsin olla.
Tein taas virheen ja ahnehdin töitä liikaa ja romahdin.
Pitkä sairasloma ja sen jälkeen en ole töitä saanut.
Syytä eivät ole kertoneet,mutta ei kai heidän tarttekaan.
Olen ihan yksin,ystävät jäi rahaa ei ole enää mihinkään.
Elämä lipuu ohitseni,olenko teidän mielestä itse mokannut siani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sairastumiselleen mitään,niin se vaan on.Sehän kurjaa onkin,että tulee vielä taloudellisia vaikeuksia kaiken päälle.Kuitenkin kaikilla asioilla on taipumus selvitä.Usko vaan parempaan tulevaisuuteen.Olet sairiksella sen aikaa kunnes paranet.Pidä itsestäsi huolta.Lenkkeile se piristää mieltä.
No ei tuolla menneelle oikein voi enää mitään. Nyt sinun pitää vain katsoa tulevaan.
Aloita siitä, että rupeat vaikka ulkoilemaan. Kunto kasvaa (ihan huomaamatta). En tarkoita mitään "hiki-rääkkilenkkiä", vaan nyt kun on hyvät säät, niin ihan vain sellaista kävelyä jne...
Sitten kun huomaat, että energiataso kasvaa, niin voit taas ruveta katselemaan töitä ENERGISEMPÄNÄ.
On turha rääkätä itseään niin kauan kun ei todella ole energiaa hoitaa asioita.