Mistä voisi löytyä jaksamista ihan elämän normaaleihin pieniin asioihin?
Minulla ei ole minkanlaista voimaa, eikä motivaatiota esimerkiksi siivota kotiani. Joskus, kerran kuussa tai parissa ehkä tulee into, jolloin siivoan suurinpiirtein kaiken puhtaaksi, ja päätän, että nyt pidän myös asunnon siistinä. Se pysyy pari päivää siistinä ja on taas samanlainen, kuin ennen.
Nukun pitkään (puolille päivin) ja herään väsyneenä, en jaksa yhtään mitään. Välillä tuntuu että voisi jotakin tehdä, mutta kun sitä rupeaa miettimään niin tulee vaan hirveä väsymys, että mitenkä minä selviän siitäkin asiasta.
Mikään ei juuri kiinnosta, kaikki tuntuu aika turhalta. Päivästä toiseen samaa p*skaa.
Minulla oli ennen lääkitys, jonka avulla jaksoin enemmän, olin iloinen ja pirteä ja myös kotini oli siisti. Lääkityksen lopetin, kun lihoin vuodessa 15 kiloa. Nyt ole ilman lääkkeitä ja samasas painossa kuin lihottuanikin. En voi lopettaa, enkä edes vähentää syömistä.
Minulla on myös luottotiedot menneet ja olen veloissa. En oel tehnyt asioille mitään, kun en jaksa. Tuntuu vaan että on pakko hyväksyä tämä tilanne, kun se ei kuitenkaan miksikään koskaan muutu.
Minulla ei ole minkanlaista voimaa, eikä motivaatiota esimerkiksi siivota kotiani. Joskus, kerran kuussa tai parissa ehkä tulee into, jolloin siivoan suurinpiirtein kaiken puhtaaksi, ja päätän, että nyt pidän myös asunnon siistinä. Se pysyy pari päivää siistinä ja on taas samanlainen, kuin ennen.
Nukun pitkään (puolille päivin) ja herään väsyneenä, en jaksa yhtään mitään. Välillä tuntuu että voisi jotakin tehdä, mutta kun sitä rupeaa miettimään niin tulee vaan hirveä väsymys, että mitenkä minä selviän siitäkin asiasta.
Mikään ei juuri kiinnosta, kaikki tuntuu aika turhalta. Päivästä toiseen samaa p*skaa.
Minulla oli ennen lääkitys, jonka avulla jaksoin enemmän, olin iloinen ja pirteä ja myös kotini oli siisti. Lääkityksen lopetin, kun lihoin vuodessa 15 kiloa. Nyt ole ilman lääkkeitä ja samasas painossa kuin lihottuanikin. En voi lopettaa, enkä edes vähentää syömistä.
Minulla on myös luottotiedot menneet ja olen veloissa. En oel tehnyt asioille mitään, kun en jaksa. Tuntuu vaan että on pakko hyväksyä tämä tilanne, kun se ei kuitenkaan miksikään koskaan muutu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tervehdys vaaan.
Minä syön ensimmäistä kertaa elämässäni mieliala lääkkeitä,olen käyttänyt parisen kuukautta.
Olen psykologille ihmetellyt ettei vointini ole yhtään parantunut,mutta painoa on tullut monta kiloa.
Lääkäri kuulema joskus sulun jälkeen tarkistaa tilanteeni,tosi lupaavaa.
Käytännössä menee varmaaan elokuuhun,olen valas siihen mennessä tai sit lopetan lääkkeiden syönnin.
Minulta on mennyt luottotiedot saan kesäkuun kelan pientä sairaspäivä rahaa.
Kaikki laskut maksamatta ja ei tosiaan naurata.
En ymmärrä mihin pitää ottaa yhteyttä,velkojiin en jaksa enää.
Heinäkuussa on töitä mut kun jotenkin sinne jaksaisi.
Voimia sinulle.
Kiitos vastauksestasi, kiva kuulla, että en ole ainut ongelmineni tässä maailmassa. Toisaalta ei ole kiva kuulla siinä mielessä, että en todellakaan kenellekkään toivoisi samaa. :/
En tiedä mitä lääkkeitä syöt, mutta minulla oli alussa sellainen lääke kuin Optipar. Huomasin jo parissa viikossa sen ihmeellisen virkistymisen ja olon paranemisen. Mutta vuoden päästä valitettavasti myös painon nousun. Sitten vaihdoin sellaiseen kuin Sepram. Se taas ei vaikuttanut millään lailla juurikaan mihinkään suuntaan (paniikkia se taisi vähän vähentää, kärsin nimittäin paniikkihäiriöstäkin) mutta se toi vaan entistä tyhjemmän olon, eikä mikään tuntunut miltään.
Sinun kannattaisi pyytää lääkäriä vaihtamaan lääkkeet, toisista voi olla huomattava apu. Toivottavasti löytäisit juuri oikeat lääkkeet, jotka ei lihota. :)
Itse olen vaan tullut niin vainoharhaiseksi noitten lääkkeiden suhteen, että en enää usko, että löytäisin sopivat, joilla ei olisi vaikutusta painoon. :/
Voimia myös sinulle, ja toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi myös raha-asioiden suhteen! :)
Itse en omista raha-asioista jaksa enää edes välittää. :/
Samat fiilikset itselläni ollut. Kauan aikaaa niistä pääsemiseksi on mennyt.
Tätä nykyä jaksan juuri ja juuri tavallisen arjen pyörittämisen. Mihinkään muuhun ei tunnu voimat vielä riittävän.
Onko sinulla ystävää. jonka voisit pyytää kaveriksi siivoamaan. Keittäisitte hyvät kahvit urakan päätteeksi, tai vaikka vaan juttelemaan sun kanssa. Yhdessä jakaen murheet puolittuu ja ilot kaksinkertaistuu. Koeta käydä kävelyllä. Kotoa poistuminen edes puoleksi tunniksi voi tehdä ihmeitä. Eikä sen liikunnan tarvi olla mitään hikijumppaa. Verkkainen tahtikin on parempi, kuin ainainen kotosalla oleilu.
Ehkä voisit kokeilla jotain toista lääkettä. Kaikki lääkkeet eivät lihota. Kannattaa kysyä sinua hoitavalta lääkäriltä.
Toivon sinulle jaksamista. Vaikka nyt et juuri uskoisikaan, niin jonain päivänä helpottaa. Asioita kannattaa yrittää hoitaa niin, kuin suinkin jaksaa. Hoitamattomatkin asiat uuvuttavat.
kuin kahta muutakin vastajaa ja lisäksi vielä se, että rupesin tekemään asioita toisessa järjestyksessä kuin ennen.
Jos petasin sängyn aamulla, tein sen vasta päivällä, tai jos tavallisesti ladoin pyykkiä illalla tein sen aamulla.
Enkä sitten siivonnut, kun jaksanut, eikä kukaan kuollut.
Aloin tajuamaan, että saan itse määrätä tahdin työt, tuli helpotus.
..myös sinulle!
Minulla on ystävät jääneet jonnekkin nuoruusvuosiin. En minä vanha ole vieläkään, vähän yli parikymppinen, mutta seurustelun aloitettuani nuoruudessa jäi kaikki ystävätkin. Nyt he ovat jossakin päin Suomea kaikki, itse jäin tänne, kun en muutakaan osannut. Pari kaveria minulla on, mutta he ovat niin erilaisia, että heidän kanssa ei voi kaikkea tehdä.
Liikunta on kyllä hyvä asia. :) Sitä minä jonkinverran harrastan, en tosiaan mitään hikijumppaa mutta aika paljon tulee käytyä luonnossa, siinä vaan on se ongelma että sitten ei jää aikaa kodin kunnossa pitoon.
Hyvää kesää, ja jaksamista myös sinulle! :)
Minulla on kanssa joskus auttanut tuo, että tekee asiat eri järjestyksessä, esimerkiksi kun aloitan siivoamisen, siivoan yleensä yhden huoneen kerrallaan. Sitten jos en enää jaksa toista huonetta, jätän sen toiseen päivään. :) Siitä vaan tulee syyllisyys, että miten minä olen näinkin laiska että en saa koko taloa siivottua. :/