Voisiko joku kertoa minulle, miten on mahdollista, että täällä Etelä-Suomessakin voi eksyä metsään melkein kahdeksi viikoksi siten ettei onnistu tapaamaan yhtään ihmistä/ihmisrakennelmaa?
Viittaan tällä tuohon Jyväskylän lähellä sattuneeseen katoamis-löytymistapaukseen.. Tuntui ihan uskomattomalta, vaikka en kyseisellä seudulla ole käynytkään. Täällä menee kuitenkin teitä ristiin rastiin ihan eri malliin kuin Lapissa, ja ei pitäisi olla vaikeaa löytää edes yhtä tietä, joka yleensä johtaa isommalle tielle..
Viittaan tällä tuohon Jyväskylän lähellä sattuneeseen katoamis-löytymistapaukseen.. Tuntui ihan uskomattomalta, vaikka en kyseisellä seudulla ole käynytkään. Täällä menee kuitenkin teitä ristiin rastiin ihan eri malliin kuin Lapissa, ja ei pitäisi olla vaikeaa löytää edes yhtä tietä, joka yleensä johtaa isommalle tielle..
Vastaukset 5
Vanhimmat
a:ellei mies halunnutkaan jotta joku löytää sen
b:oli vieraissa ja keksi ton selityksen
c:jotain vikaa päässä
ei ole muita mahdollisuuksia.ei sinne voi eksyä.sama jos kohta tulisi ilmoitus jotta joku eksyi kaisaniemen puistoon viikoksi:=)
Veikaisin tuota c) -kohtaa. Ensin ajattelin, että se on yöllä mennyt vaikkapa kuselle, ei ole löytänyt teltalleen, jäänyt nukkumaan mättäälle ja yrittänyt suunnistaa aamulla takaisin. Eksynyt, menettänyt suuntavaiston ja alkanut pyöriä ympyrää. Nälkiintynyt ja jäänyt paikalleen pariksi päiväksi, sitten pyörinyt vielä ympyrää pari päivää ja löytänyt 4-tien varteen.
Todennäköisempää, että on päästään ei-terve. Oli kuitenkin heikossa kunnossa, joten tuota vieraissa käyntiä en usko..
Ei kai se eksyminen niin mahdotonta ole.
On menty esim. pikku retkelle laajempaan metsään ilman karttaa ja kompassia. "Käynpä vilkasemassa tuolla kauempana". Maastossa tulee kaikenlaisia esteitä, soita, kallioita, puroja ym, joita pitää kiertää kaukaakin. Lopulta ollaan tultu niin ristiin rastiin, että suuntavaisto on menetetty. Ja kun ei ole kokemusta eikä tietoa, niin on vaikea arvioida auringosta puusta muurahaispesistä tai mistään ilmansuuntia, eikä osaa muutenkaan suunnistaa. Paniikki alkaa iskeä.
Paniikissa sitten mennään vauhdilla joka suuntaan, mutta käännytään aina kilometrin jälkeen. "Ei tässä suunnassa mitään ole". Näin poukkoillaan sinne sun tänne ja väsytetään itsensä, ja lopulta jäädään paikalle väsyneenä ja tuskastuneena.
Nukutaan yö yli, ja aamulla nälissään lähdetään jatkamaan tien tai talon etsimistä. Vatsaa kurnii ja nestehukka alkaa iskeä, jos ei edes puron vettä uskalla juoda, tai vettä ei vain ole lähettyvillä. Siinä vaiheessa kunto on jo heikko ja ajatukset harhailevat jo niin, ettei pysty toimimaan kunnolla.
Lopulta tuurilla joku löytää eksyneen, tai eksynyt viimein löytää tien.
Lukemattomista metsäteistä huolimatta tämä on mielestäni aivan mahdollista, pyörii juuri ja juuri teiden väliin jäävällä alueella.
Ei sita usko ennen kuin nakee.
Sita menee todella sekaisin eksyessaan. Ihminen on shokissa, eika ajattele rationaalisesti. Kuulin Lapissa eraalta puistonvartijalta, etta eraskin paikkakuntalainen, joka siis piti tuntea maaston, oli mennyt aivan paniikkiin ja kiertanyt ympyraa monta paivaa. Olivat olleet kahdestaan maastossa ja puistonvartija oli sanonut: "Tavataan tassa siihen ja siihen aikaan". Mies oli ollut eksyksissa monta paivaa ja aivan viimeisilla voimillaan tullut tielle ja joku taksikuski oli vienyt miehen pois.
Olin nuijapoikana eksyksissä muutaman tunnin ja yritin tietoisesti kulkea suoraan, mutta aina palasin samaan pisteeseen.
Viimein löysin ajouran jota seuraten löysin helposti ihmisten ilmoille.
Oudossa metsässä suoraan kulkeminen on yllättävän vaikeaa ellei ole mitään apuvälinettä.