Hallitus tulee vielä natisemaan liitoksissaan, koska oppositio on tällä kertaa poikkeuksellisen vahva. Pääoppositiopuolue on tietysti kokoomus, jonka aina valppaalta Beniltä ei jää hallituksen mikään moka huomaamatta ja kommentoimatta. Tämä on tietysti vielä rakkikoiramaista oppositiota, sillä eihän haukku haavaa tee. Vihreillä on Osmo Soininvaara, joka on poliitikoksi poikkeuksellisen älykäs ja pystyy näkemään eri toimien syyt ja seuraukset. Kausaalisuhteiden ymmärrys tekee tästä puolikaljusta menninkäisestä muiden yläpuolelle yltävän noidan, jolla on ennaltanäkemisen lahja. Odehan kertoi tämän jo kuukausia sitten, tämä kuullaan vielä. Vasemmistoliitto voi ajaa nyt täysillä ja heittää konsesaatteet rasitteina roskikseen. Esko-Juhani Tenniläkin saa tällaisessa saumassa puhua ihan mitä sylki suuhun tuo. Köyhälistö pitää taas keinolla millä hyvänsa äänestämään vassareita. Kristilliset ja perussuomalaiset käyvät vain huonosta vitsistä, joten ei mainita niitä niitä puhuttaessa vahvasta oppositiosta.
Vahvan oppostion koko vahvuus ei ole tässä. Se ei näytä olleenkaan erityisen vahvalta, jos hallitusrivit pysyvät eheinä. Mutta oppositiolla on nyt pari muutakin jäsentä, jotka tekevät oppositiosta erityisen vahvan ja politiikasta mielenkiintoisen. Oppositioon on tarpeen tullen, vaivihkaa tilanteen mukaan valmiit siirtymään myös Paavo Lipponen ja Eero Heinäluoma eli demarien johto. Tarvittaessa oppositio saa silloin taustatukea vielä Lauri Ihalaiselta. Tällainen oppositio voi ollakin jo kova kangettava.
Lipponen on halunnut jättäytyä urheilutermein lausuttuna vapaaksi agentiksi, pelinrakentajaksi omalle kentälleen. Nyt nähdään asiassa vain sen inhimillinen puoli. Lipponen olisi mukamas äkämystynyt vaalitaiston ylilyönneistä. Ei asia ihan näin ole. Lipponen hävisi pääministerivaalin, joten hän päätti ottaa aikalisän ja tähdätä pelin toiseen erään. Se on tietysti uhkapeliä, mutta puolueensa puheenjohtajana hän pääsee siirttelemään myös monia nappuloita mielensä mukaan.
Demarien ykkösvitjaa (Lipponen-Heinäluoma-Backman) säästellään nyt sinipunaa varten. Pitää olla kepuryvettymättömiä demareita, jotta uskottava uusi hallitus päästään muodostamaan. Parin vuoden pakollinen huili siitä tulee, mutta sille ei voi mitään. Kannattaa seurata erityisesti sitä, kuinka kärkäs Lipponen on ampumaan kokoomuksen kritiikin alas. Ei ammu, hän vetoaa puhemiehen riippumattomuuteen. Mutta sitten, kun pitää arvostella hallitusta lillukanvarsi poltiikasta, Lipponen on jo nyt edeltä käsin ilmoittanut olevansa oikeutettu osallistumaan. Tähän nykyhallitukseen haluttiin istuttaa erityisesti Erkki Tuomioja, että hänestä päästäisiin seuraavassa eroon. Antti Kalliomäen ministeriurasta tulee lyhyt ja väritön. Muut demariministerit menisivät vaihtoon muutenkin. Mönkäreen takia Lipponen ehkä tuntee pinetä surua. Mutta Paavo ajattelee, että on taas Jaakonsaren vuoro. Jouni Backmanista Lipponen havittelee ehkä manttelinperijäänsä, siksi miestä on nyt säästettävä suurempiin tehtäviin.
Vahvan oppostion koko vahvuus ei ole tässä. Se ei näytä olleenkaan erityisen vahvalta, jos hallitusrivit pysyvät eheinä. Mutta oppositiolla on nyt pari muutakin jäsentä, jotka tekevät oppositiosta erityisen vahvan ja politiikasta mielenkiintoisen. Oppositioon on tarpeen tullen, vaivihkaa tilanteen mukaan valmiit siirtymään myös Paavo Lipponen ja Eero Heinäluoma eli demarien johto. Tarvittaessa oppositio saa silloin taustatukea vielä Lauri Ihalaiselta. Tällainen oppositio voi ollakin jo kova kangettava.
Lipponen on halunnut jättäytyä urheilutermein lausuttuna vapaaksi agentiksi, pelinrakentajaksi omalle kentälleen. Nyt nähdään asiassa vain sen inhimillinen puoli. Lipponen olisi mukamas äkämystynyt vaalitaiston ylilyönneistä. Ei asia ihan näin ole. Lipponen hävisi pääministerivaalin, joten hän päätti ottaa aikalisän ja tähdätä pelin toiseen erään. Se on tietysti uhkapeliä, mutta puolueensa puheenjohtajana hän pääsee siirttelemään myös monia nappuloita mielensä mukaan.
Demarien ykkösvitjaa (Lipponen-Heinäluoma-Backman) säästellään nyt sinipunaa varten. Pitää olla kepuryvettymättömiä demareita, jotta uskottava uusi hallitus päästään muodostamaan. Parin vuoden pakollinen huili siitä tulee, mutta sille ei voi mitään. Kannattaa seurata erityisesti sitä, kuinka kärkäs Lipponen on ampumaan kokoomuksen kritiikin alas. Ei ammu, hän vetoaa puhemiehen riippumattomuuteen. Mutta sitten, kun pitää arvostella hallitusta lillukanvarsi poltiikasta, Lipponen on jo nyt edeltä käsin ilmoittanut olevansa oikeutettu osallistumaan. Tähän nykyhallitukseen haluttiin istuttaa erityisesti Erkki Tuomioja, että hänestä päästäisiin seuraavassa eroon. Antti Kalliomäen ministeriurasta tulee lyhyt ja väritön. Muut demariministerit menisivät vaihtoon muutenkin. Mönkäreen takia Lipponen ehkä tuntee pinetä surua. Mutta Paavo ajattelee, että on taas Jaakonsaren vuoro. Jouni Backmanista Lipponen havittelee ehkä manttelinperijäänsä, siksi miestä on nyt säästettävä suurempiin tehtäviin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oppositiopuolueet ovat vain näreissään keskustan melko aktiivisesta
oppositiopolitiikasta.
Ennustan, että nykyinen oppositio esittää ensimmäisenä vuonna
enemmän välikysymyksiä kuin edellinen koko viime kautena.
Oppositionkin tulisi ymmärtää, että kansa valitsi keskustan suurimmaksi
puolueeksi.
Todella paljon huonoja häviäjiä tällä kertaa....
Kansakin myöntää virheensä. Kerrankos sitä tulee äänestettyä väärää puoluetta, joka antaa kepulimaisen katteettomia lupauksia.
Kansa valitsi Keskustan suurimmaksi puoleeksi. Se on kiistämätöntä. Keskustan kannatus on silti pienempi muiden puolueiden yhteensä. Sekin on kiistämätöntä. Jotenkin näyttää kovasti siltä, että tämä enemmistö tai osa siitä olisi mieluummin halunnut ottaa toisensa kuin Keskustan. Monikaan ei halua tehdä yhteistyötä Keskustan kanssa. Keskusta on siis kauempana valtavirrasta kuin muut. Pakon edessä eli vaalituloksen sanelemana yhteistyö oli kuitenkin välttämätöntä aloittaa. Kun avioliitto on pakkoavioliitto, se ei välttämättä kestä ikuisesti, ei ainakaan vastamäessä. Sinipunahallituksen pääosapuolet olivat rakastavaisia. Avioliittoon mentiin mieluusti ja oltaisiin haluttu vieläkin jatkaa.
Tässä mielessä nykyinen hallituspohja on paljon heikompi kuin edeltäjänsä. Voi tulla aika, kun sopivaa riidan aihetta oikein odotellaan eron synnyttämiseksi.
Mielipidepankin kirjoitus on kuin omien toiveiden muuntamista tuleviksi tapahtumiksi. Noin jossakin toivotaan, mutta ei se välttämättä mene niin. Edellinen hallitus noudatti lähinnä kokoomuslaista politiikkaa, vaikka pääministeri olikin SDP:stä. Kyllä siinä "köyhä kansa" jäi nuolemaan näppejään. Esimerkiksi työttömyyttä ei tosissaan haluttukaan puolittaa, se oli tarkoitettukin vain katteettomaksi lupaukseksi. Kyllähän tuon hallituksen ministerit sen tiesivät. Siksi tarvittiin muutosta, ja sen mukaan äänestettiin. Nyt mennään näin! Tätä kansa halusi. Tämä on oikein. Kyllä kansa tietää...