Missä on todistettu, että alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet kuten esim. syöpä, jne? Mikäli sinulla (kuten minulla on) on ongelmia alkoholin kanssa, olet esim. työelämässä auttamatta eritysitarkkailussa. Ja - jos olet poissa juopottelun takia, niin potkuthan siitä tulee (ainakin koeajalla). Entä jos on kuumetta, kuka työnantaja antaa tästä syystä työntekijälleen potkut!
En oikein allekirjoita tuota alkoholismin sairaus-kliseetä. Ainakaan se ei käytännön elämässä ole tunnustettu. Toisaalta omasta kokemuksesta voin sanoa, että esim. itse en jälkeenpäin ymmärrä, minkä takia tulis taas otettua. Kun hyvin tietää, ettei siitä hyvä seuraa. Järjellä tuota asiaa ei voi selittää.
Oletteko asiasta mitä mieltä ja millä tuosta kirouksesta (sairauksesta) voi parantua? Itse olen koettanut keinoja jos mitä - onnistumatta. Joskus menee hyvin, joskus sen joten kuten onnistuu selvittämään asiat ilman isompia sotkuja. Aika ajoin tulee taasen valtavia ongelmia. Koko perhe kärsii! Ei sovi minulle, mutten ymmärrä hyvänä hetkenä, ettei kannata taas kokeilla. Mikä avuksi?
En oikein allekirjoita tuota alkoholismin sairaus-kliseetä. Ainakaan se ei käytännön elämässä ole tunnustettu. Toisaalta omasta kokemuksesta voin sanoa, että esim. itse en jälkeenpäin ymmärrä, minkä takia tulis taas otettua. Kun hyvin tietää, ettei siitä hyvä seuraa. Järjellä tuota asiaa ei voi selittää.
Oletteko asiasta mitä mieltä ja millä tuosta kirouksesta (sairauksesta) voi parantua? Itse olen koettanut keinoja jos mitä - onnistumatta. Joskus menee hyvin, joskus sen joten kuten onnistuu selvittämään asiat ilman isompia sotkuja. Aika ajoin tulee taasen valtavia ongelmia. Koko perhe kärsii! Ei sovi minulle, mutten ymmärrä hyvänä hetkenä, ettei kannata taas kokeilla. Mikä avuksi?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Aluksi ehkä mielisairaus, mutta tarpeeksi pitkälle päästyään aiheuttaa myös fyysisiä ongelmia. Oon ite alkoholisti, paraikaakin juopottelen ja tiedän sen. Alkoholismia ei vaan ymmärrä kukaan muu kuin alkoholisti itse. Sen takia ''normaalit'' ihmiset haukkuu juoppoja ja kuvittelevat sen olevan jotain laiskuutta tms. Turha heille on vastaan väittää, ei sitä tajua jos ite ei ole juoppo. Ja alkoholismi on kaiken lisäksi todella vakava sairaus. Kuolemaan se usein johtaa, tavalla tai toisella. En itekään haluaisi kuolla viinaan, mutta en pidä sitä tosiaankaan poissuljettunakaan mahdollisuutena.
Palstalla on joskus näkynyt mainos-slogan, jossa kerrotaan että "alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta on yksin vastuussa toipumisestaan".
Tuo sinun mielipiteesi myötäilee lausetta aika lailla, joten kannattaisiko miettiä vastuun ottamista toipumisesta?
Tiedät varmaan, ettei viinaan kuoleminen ole hauska juttu. Kun sisukalut on paskana, saattaa kuolemasta tulla tuskallinenkin.
Silti läheiset kantavat sen suurimman tuskan, kun hautaavat sinua "hiljaisuudessa, vain läheisten läsnäollessa".
Kela on luokitellut alkoholismin sairaudeksi, muistaakseni F10.jotain.
Eli jos jäykkä Kela on sitä mieltä, sen täytyy olla sairaus.
Alkoholismin (tai muun sairauden) takia ei voi antaa potkuja, mutta hoitoon voi ohjata.
Tämä laki on kaksiteräinen miekka, koska tällöin monilla aloilla työkaverit joutuvat jatkuvasti tekemään krapulaisen tai poissaolevan työt, ja yleensä ilman lisäpalkkaa. Juoppo kun osaa käyttää muita ihmisiä hyväkseen.
Alkoholismista ei voi parantua.
Oikealla hoidolla siitä voi toipua, ja oppia elämään sairautensa kanssa normaalia elämää, ilman päihteitä tosin.
Päinvastaisista mielipiteistä huolimatta, en suosittelisi sinulle tai muillekaan alkoholisteille tuota omavoimaista lopettelua.
Se ei alkoholismia sairastavalta onnistu, sillä alkoholismi on niin kovin paljon muutakin kuin vain viinan kaatamista kurkkuun.
Lisäksi omastakin kokemuksesta muistan, kuinka jatkuvat pettymiset itseeni söivät miestä, kun päätökset ja lupaukset eivät pitäneet.
Olet varmaan itsekin huomannut, että kuivina kausinasi saatat olla todella v:mäinen läheisiäsi kohtaan. Ja sinun huomiosi asiasta on vain jäävuoren huippu, sillä vasta puoliso ja lapset tietävät millaista on todellinen elämä kuivan alkoholistin rinnalla.
Pahinta siinä taitaa olla se jatkuva jännittäminen siitä, milloin juominen taas alkaa. Tämä on jopa niin rankkaa, että useimmiten juomisen alkaminen on lopultakin helpotus läheisille.
Jotta alkoholisti pääsisi eroon kuivuudestaan, hänen on syytä vertaistuen lisäksi aloittaa itsensä kasvattaminen "aikuiseksi" ihmiseksi. Sellaiseksi joka uskaltaa ottaa vastuun elämästään ja itsestään.
Tässä kasvamisessa esim. AA:n ohjelma on todella hyvä, jos sen vaan oikein oivaltaa. Sen avautumisessa vertaistuki on jälleen hyvä apu.
Suosittelisin sinullekin päihteetöntä hoitolaitosta. Niitä Suomestakin löytyy, onneksi.
luokittelu ei ole kelan vaan on kansainvälinen (oisko yk:n who-järjestön tekemä) icd-10.
harjoitustehtävä lukijoille: etsi netistä icd-10 -tautiluokitus ja ihmettele mitä kaikkea sitä onkaan mikä voi ihmistä vaivata. lääketiede on edistynyt niin ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole. medikalisaatio yms. mutta se on jo toinen juttu.
itselleni on diagnosoitu F32.1 jota lääkitsin sitten alkoholilla. tämäkin diagnoosi on tietysti tulkinnanvarainen. kuten terapeuttini sanoi, diagnooseja tarvitaan siihen, että saadaan kelalta rahaa.
eli mitä väliä on sillä onko kyseessä sairaus vai ei. jos pitää lopettaa, niin pitää lopettaa. löytyykö alkoholismi jostain luokituksesta, on täysin epäolennaista.
muuten olen sitä mieltä että ex-Jasu puhuu asiaa.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että moniaat olivat yritykseni kunnes jotenkin ajauduin AA:han. Helppoa se ei alussa ollut, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Raittiina eläminen sopii minulle oikein hyvin. Itse kävin hakemassa lisävahvistusta toipumiselle Kalliolan kuntoustusklinikalta. Hoito on kallis, mutta siihen voi saada maksusitoumuksen kunnaltaan. Anonyymit Alkoholistit (AA) järjestävät AA ohjelmaan perehdyttämisen maksuttomia kursseja. Palavereissakin toipuu, itseasiassa suurin osa raittiista alkoholisteista on raitistunut käymällä uutterasti maksuttomissa AA palavereissa. Oman halun on oltava riittävä ja on käytävä useammissa ryhmissä, jotta löytyy sellainen minne haluaa mennä uudestaankin. Niitä on perustettu Suomessa joka notkohon saarelmaan ja valinnan varaa löytyy.
"Päinvastaisista mielipiteistä huolimatta, en suosittelisi sinulle tai muillekaan alkoholisteille tuota omavoimaista lopettelua."
Olet siis sitä mieltä, etten yksin tässä tehtävässä onnistu? Ongelmaani juuri tällä hetkellä lisää se, että työskentelen Venäjällä! Joten voit arvata. mitä tämä on. Ympäristä ei juuri tue raitistumista. Kaikkialla näkee kaljaa kittaavia yhmisiä miehistä naisiin, nuorista eläkeläisiin. Plus alituinen stressi, jota tämä kiireinen ympäristö luo.
Eli- mitä voin tehdä? AA ei onnistu kielimuurinkaan takia.
Isäni lopetti aikoinaan veljensä kanssa yhdessä. Minulla ei ole ketään tukihenkilöä ei tääällä kuin myöskään Suomessa. En juuri nuku ja olen jatkuvasti väsynyt. Vaimoni on onneksi ymmärtäväinen ja uskoo, että pääsen eroon. Olen toki karttyinen mormaalisti. Jos ratkean juomaan, en nykyisin juo montaa päivää. Mutta- sekin riittää, ainakin minulle. Itsesyytökset kestävät kuukausia. Ei tunne enää itseään minkään arvoiseksi. Häpeää itseään toisten silmissä, vaikkeivät he tiedä asiasta tuon taivaallista, valttämättä. Itse näitä asioita pyörittelee yötä päivää, ei juuri muita asioita mielessä pyöri. Miten siis tästä pois? Kysyn vielä kerran, vastaa jos uskot sen auttavan. Kiitos!
Tilamteesi tukaluuden voin vain arvata. On olemassa myös suomenkielisiä webbiryhmiä. Ei ole omaa kokemusta, mutta olen muutaman kohdalla kuullut toimivan. Mikään ei estä kokeilemasta. Hae googlesta: aakokoukset
Olet ilmeisesti päässyt eroon alkoholista? Onko mielesi nyt rauhallinen niin, ettet ole ärtynyt tai v-mäinen muille?
Itse omalla kohdallani yritän päästä eroon. Eikö tästä siis voi parantua? Isäni on ollut ilman 15 vuotta. Onko tosin nyt äärimmäisen vaikea ihminen kaikkia kohtaan. Oikein nauttii toisten nälvimisestä. Varsinkin jos itse olen juonut, hän kyllä muistaa siitä huomauttaa/huutaa mitä vain. On nyt muka kaikessa oikeassa ja ylivertainen. Toivon vain, ettei minusta missään nimessä tulisi samanlaista esim. poikaani kohtaan. Se olisi hänelle tuhoisaa!
Vaikea sanoa olenko isäsi kaltainen, mutta ainakin minun lähimmäiseni ovat iloisia minussa tapahtuneesta muutoksesta.
Miten se niin vaikeeta on sanoa... Olet vittumainen ja kireä. Tai sit et ole. Ei se minusta niin vikeaa ole. Tosin en ole alkoholistikaan. Alkoholisteille olisi varmaan hyväksi joku terapiaryhmä, että edes vähän itsetuntemusta tulisi. Enpä kadehdi "vaikee on sanoa" tyyppejä - hoidon tarpeessa he ovat.
En ole kanssasi samaa mieltä siitä, että joko on tai ei ole vittumainen. On niin tavattoman suhteellista kuka, kenelle, kenen mielestä, missä ja milloin on vittumainen.
Esimerkiksi rattijuoppojen mielestä olen tosi vittumainen, sillä soitan heti poliisille kun edes epäilen, että joku ajaa humalassa. Parhaan ystävättäreni teini-ikäinen poika kuoli äitinsä viereen, kun rattijuoppo ajoi päälle. En millään pysty antamaan anteeksi. Minun on myös lähes mahdotonta olla vittuilematta tyhmille, jos ei rautalankamallillakaan asia mene perille. Toisaalta ihan tavallisissakin elämäntilanteissa vittumaisuus itsessäni yllättää: kaupanjonossa etuilijat saavat kuulla kunniansa elleivät ole osanneet nätisti kysäistä etuilulupaa, aikuiset miehet ja koirienkusettajat pissiessään/pissittäessään talojen seiniin/lasten leikkipuistoihin/autojen kylkiin ihan vain muutaman esimerkin mainitakseni, saavat valitettavan usein minut hermostumaan ja vittumaisuuden viitan päälleni. Toisaalta minulla on monta hyvää ystävää vuosien takaa, joten en täysin mulkvistikaan voi olla. Itselleni olen hyvin ankara ja jos minun mittapuuta käytetään olen itselleni todella vittumainen. Joten hoitoon varmaan olisi syytä. Jäisin mielelläni vaikka eläkkeelle, mutta en ole vielä näillä perusteilla tarpeeksi sairas.
"Suosittelisin sinullekin päihteetöntä hoitolaitosta. Niitä Suomestakin löytyy, onneksi."
Lainasin tuon lauseen omasta kirjoituksestani.
Tottakai voit onnistua yksinkin. Kyllä viinan juonnin voi lopettaa yksinkin, ja sitä helpommin mitä kovempaa puree hammasta yhteen.
MUTTA raitistuminen on eri juttu.
Jos olet sitten kuin perseeseen ammuttu karhu, on elämä rinnallasi sietämätöntä. Puoliso ja lapset pelkäävät koko ajan, kulkevat varpaillaan ja varovat, etteivät vaan suututa sinua niin että lähtisit taas juomaan.
Kuiva alkoholisti hakee alitajuisesti koko ajan ulkopuolista syytä, että saisi "luvan" lähteä juomaan.
Tämän varmaan allekirjoitat, sillä näin se on toiminut kaikkien muidenkin alkoholismia sairastavien kanssa.
Lääkärit kirjoittaisivat mielellään sinulle benzoja "tukemaan raittiutta", ja näin yrittäisivät pitää sinua rauhallisena.
Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että benzot koukuttavat päihderiippuvaista todella pahasti ja kun viina ei kuitenkaan jää pois kuvioista, on seurauksena sekakäyttö. Sekakäyttö onkin sitten eri juttu.
Jos alkoholi on sinulle riittävän suuri ongelma, sinä joudut priorisoimaan asioita.
Kumpi on sinulle tärkeämpää, työ Venäjällä ja juominen siinä sivussa vaiko perhe ja normaali elämä tulevaisuudessa.
Tiedän jo etukäteen, että aiot selitellä miksi on pakko käydä töissä Venäjällä ja miksi et juuri nyt voi ottaa sairaslomaa mennäksesi hoitolaitokseen.
Juuri näin jokainen juova alkoholisti yrittää välttää totuuden kohtaamista, viimeiseen asti.
Se, että haet apua tältä palstalta kertoo jo paljon tilanteestasi. Olisit varmaan valmis jo lopettamaankin juomisen, kun vain saisit siihen mahdollisuuden. Mutta sitä mahdollisuutta eivät muut voi sinulle antaa, vaan se sinun on itse annettava itsellesi.
Eikä tämä totuus ole millään tavoin sanahelinää, vaan kylmä totuus, sinä päätät sen juotko vai raitistutko.
Olet siis suhteellisesti vittumainen... Just. Edelleen suosittelen jotakin terapiaa. Ehkä lääkitystäkin... Olisi hyväksi tunnistaa tunteensa. Koko viestisi vatkaa samaa asiaa; minä muut sinua pitävät. Mutta kysehän oli siitä, millaiseksi ITSE itsesi tunnet,
niin että sanoit olleesi liki 20 vuotta raittiina?
Tunnut jollainlailla kiihkomieliseltä -herkästi hermostuvalta jos asiat eivät mene tahtosi mukaan.
Olet niitä harvoja kanssani, jotka ovat sitä mieltä, että voi olla itselleenkin vittumainen. Useimmiten ihmiset vittuilee toisilleen.
Tosin sulla taitaa olla lukihäiriö tai vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä. Olen usein itselleni vittumainen. Enempi olen muille vittumainen. Suurin osa päivästä ja useimpina päivinä vuodessa en ole lainkaan vittumainen.
Luultavasti minuun on laitettu vähän kameleonttia.
Mitä hoitoon tulee, olen usein pyrkinyt, mutta en tiedä miten pääsisin ja saisin eläkeläispaperit. AA:ssa on paljon minua nuorempia eläkeläsiä, jotka jollakin helevetin konstilla ovat saaneet itsensä eläkkeelle ja tekevät nyt pimeitä töitä. Jäisin mielelläni ihan vaan laiskottelemaan, mutta ei nämä AA-lais eläkeläiset kerro miten se onnistuu. En nääs kuulu sisäpiiriin. Tohtoreille olen sanonut, että minä olen vanaha ja väsynyt, eikä pääkään ole kunnossa, mutta ei ne usko. Useammalle olen sanonut samaa mitä sinä kirjoitat, mutta ei ne minua usko. Voisitko sinä lähteä kanssani vastaanotolle ja vakuuttaa jollekin kallonkutistajalääkärille, että havaintojesi mukaan minä tarvitsen hoitoa. Kai niistä joku sinua uskoo, kun olet noin vakuuttava ja itsekin olen yhtä mieltä minua koskevasta diagnoosisistasi.
Oikea diagnoosi. Siksi minulla ei voi olla malia, kun ne ovat samanlaisia.
Oikeastaan ehdotuksessasi on itua. Lyötäis kaksi kärpästä samalla iskulla. Todistettas toisemme eläkkeelle. Sit vaan hynttyyt yhteen ku paperit on selvät. Ja eiku Epsanjaan. Siellä elettäs onnellisina yhdessä elämämme loppuun saakka.
Ihana ehdotus. Olen yrittänyt saada miehen elävältä kiinni viimeiset kaksikymmentä vuotta, mutta en ole onnistunut. Luultavasti sinäkin juoksisit karkuun heti kun eläkehomma olisi hoidettu, mutta mitäpä siitä. Olen siihen tottunut. Ja todellakin karkuun päästyäsi eläisit onnellisena elämäsi loppuun ja minä voisin jahdata taas uutta ja uskoa eläväni eläämääni onnellisena loppuun. Siispä eläisimme onnellisina elämiämme loppuun.
En tunne tätä hoito-ohejelma-asiaa ja miten se käytännössä toimii. Missä ja minkälaisia niitä on ja mitä maksavat (kuka maksaa)? Toki juominen ja sen seurauksetkin maksavat, ei siinä mitään, jos itse täytyy maksaa.
Sanonko työnantajalle, että pidän tässä kuukauden sairasloman, jotta voin parantua juopottelustani?
Itse tunnen parhaiten Minnesota-hoidon, jossa minä pääsin eroon sekä viinasta että benzoista.
Siellä perushoito kestää kuukauden ja sen lisäksi vuoden jatkohoito, jossa potilas käy tukiryhmässä kerran viikossa.
Minnesota-hoito ottaa aina myös alkoholistin läheiset mukaan hoitojaksoon. Tämä on hyvä koska läheiset tarvitsevat ehdottomasti myös apua itselleen.
Useat kunnat myöntävät potilaalle maksusitoumuksen, muussa tapauksessa sen maksaa joko potilas itse tai sitten esim. työnantaja.
Hoitopaikan lääkäri kirjoittaa sinulle sairausloma-todistuksen työnantajaa varten.
Olen varma, että työnantajasi tietää jo alkoholiongelmastasi, samoin kuin työkaverisikin. Siksi työnantajat suhtautuvat hoitoon yleensä erittäin hienosti.
Tässä hoidon kotisivu, suosittelen.
http://www.minnesota-hoito.fi/
Alkoholismin sairausluokitus on ennen kaikkea pakon edessä tehty poliittinen päätös, jotta saadaan juopot yhteiskunnan tuen piiriin.
Monet diagnooseja kirjoittavat lääkäritkin ovat samaa mieltä.
Sairauden käsitteeseen käy aika huonosti se, että sairaudesta voi parantua omalla päätöksellä.
Lisäksi sairauskäsitys on vaarallinen - alkoholistin retkahdusta ennakoi erityisesti kaksi tekijää: omien sisäisten selviytymisstrategioiden puute ja käsitys, että alkoholismi on sairaus.
Raitistuneista alkoholisteista yli puolet on lopettanut täysin itsekseen - fakta, jota monien on vaikea myöntää. Kaikki kaikessa on motivaatio ja sen ylläpito.
puolet raitistuneista on saanut ulkopuolista apua pyrkimyksissään raitistua. Ihan hyvä, että apua on saatavana.
Tarkoitatko parantumisella kohtuukäyttön siirtymistä? Motivaation ylläpidossa vertaistuen pariin hakeutuminen on monille alkoholisteille ratkaiseva teko.
On alkoholismi sairaus tai ei, Suomessakin on suuri määrä lääkäreitä, jotka suosittelevat esim. AA:ta vertaistueksi.
Muistakin sairauksista voi tietenkin parantua ilman apua. Alkoholismista ei tietenkään aina voi parantua pelkällä omalla päätöksellä. On paljonkin alkoholisteja, jotka eivät siihen pysty.
"Tarkoitatko parantumisella kohtuukäyttön siirtymistä?"
En tarkoita, vaan raittiutta.
"Suomessakin on suuri määrä lääkäreitä, jotka suosittelevat esim. AA:ta vertaistueksi."
Se, että JOTKUT lääkärit suosittelevat AA:ta ei kerro mitään AA:n tuloksellisuudesta, vaan siitä, että lääkärit tietävät keskimäärin aika vähän AA:sta ja sen "näytöistä" alkoholismin hoidossa.
AA-ryhmissä toipuneistä ihmisistä mitään?
jos ei siirry kohtuukäyttäjäksi? Alkoholismihan katsotaan useimmiten parantumattomaksi ja siksi mm. AA ehdottaa elämäntavaksi täydellistä pidättäytymistä alkoholijuomien käytöstä.
Lääkärit ehkä tietävät liian vähän AA:sta. Kuitenkin monet itsensä alkoholistiksi diagnosoineet lääkärit raitistuvat AA:ssa. Tietääkseni USA:ssa on lääkäreillä jopa omia AA-ryhmiä.
parantunut alkoholismista. Otan sitä parin vuoden tauon jälkeen nykyään kohtuudella ja hyvin menee. Sairastakoon kuka haluaa, minä en! Voisihan AA:nkin luokitella tietynlaiseksi sairaudeksi. Alkoholimissa niin kuin myös AA:ssa on molemmissa kysymys riippuvuudesta.
Suurin osa kai pystyy kohtuuteen. On hienoa, että se sopii sinullekin. Tiedän monia, joille se käy. Täysin varmaa on, että kaikki tavat ja menetelmät eivät sovellu kaikille.
samaa mieltä kanssasi.
Alkoholismi määritellään sairaudeksi,psyykkiseksi.Tarpeeksi kun juo,niin joutuu,siis ei pääse eläkkeelle nimikkeellä alkoholisoitunut täydellisesti(vapaa suomennos.)Mutta kirjoitukseesi palaten,niin tuttua kirjoitusta,sopii myös minun entiseen elämään.Dokasin tarpeeksi 18 vuotta ja tajusin kyllä 10 vuotta ennen raitistumistani,että ei ole normaali touhua.Kun lopulta paukut loppui,niin hoitoon.5 vuotta jokapäivä hoitoa(ryhmää),että ajatus muuttuu.Ja lopulta muutti niin paljon,että alko vituttaa koko touhu ja en sitten 5 vuoteen käynyt muuta kuin vein kakun kerran vuodessa,mutta raittina koko ajan.Sitten aloin elvyttää juttua uudestaan ja käyn säännöllisen epäsäännöllisesti silloin tällöin.Juttu menee näin tänä päivänä,että homma hoituu(elämä)päivä kerrallaan raittiina.Ei ole mitään suuria orgasmeja,mutta orkkuja kuitenkin.Elämän taso ns,normaali,siten kuin normaali nyt määritellään.Tarkoitushan on vain elää täällä maanpäällä mielestäni siten,että ei ole pahasti haitaksi kenellekään,sanoo asiat kuten ne on.Ei oleskele sellaisten kanssa joilla on eri soundi elämään.Mutta tärkein pointi.RAITTIINA.Näin elän minä,jos tuntuu kolahtavan,niin testaa.Et häviä mitään.