Minun näkemykseni on, että hyvä aikuinen käyttäytyy miellyttävästi lasta kohtaan ja menee lapsen tasolle sekä kohtelee lasta hyvin ja kunnioittavasti.Kohtelemalla lasta oikeudenmukaisesti pystyy kuitenkin olemaan samalla auktoriteetti; ainakin minä olen pystynyt.
En ymmärrä tätä perisuomalaista kasvatus menetelmää, jossa vanhempi on etäinen, komenteleva auktoriteetti vain käskyjä ja kieltoja antaen. Kaiken lisäksi lapselle valehdellaan asioita päin naamaa ja nöyryytetään muiden edessä.Tällainen ajettelu on raukkamaista,
joka kertoo vain vanhemman omasta huonosta itsetunnosta ja pelosta kasvattaa lapsi. Lisäksi
monilla on vielä valtava tarve käskyttää, komentaa ja nöyryyttää lasta, vaikkei tämä millään tavalla edistäisi siinäkään tapauksessa lapsen oppimista, vaan lapseen puretaan oma pahaolo sekä saadaan vielä nöyryyttämisestä sadistista nautintoa.
Minä olen aina tullut lapsiani lähellä ja sanonut lapsilleni että näin et voi tehdä ja olen selvittänyt hänelle myös syyn. Olen ristiriitatilanteissa pitänyt rajat, olen ne miellyttävällä tavalla sanonut lapsilleni- ja
loppujen lopuksi yllättävän helpolla minun näkemykseeni on suostuttu.
Haluan tällä selvittää sitä, että lasta voi ja pitääkin kohdella mielyttävästi ja kunnioituksella
sekä yrittää pitää lämpimät ja hellät välit, mutta
se ei tarkoita sitä ettetkö pystyisi olemaan auktoriteetti.Tietenkin jos tilanne olisi mennyt sellaiseksi, ettei lapseni oli uskonut minua, minun tehtäväni vanhempana olisi ottaa lapseltani luulot pois.
Suomi on kummallinen maa, jossa tasapäisyys loistaa. Heti jos sinulla on lämpimät välit lapsiisi ajatellaan, että se on lapsensa kaveri, et sinä ole vanhempi eli mennään lapsen tasolle
ja aletaan käyttäytymään kuten lapsi ja lapsi saa
kaiken mitä haluaa. Mutta eihän tässä ole kyse siitä, vaan että mennään miellyttävällä tavalla aikuisena lapsen tasolle, muttei aleta lapseksi. Lapsi ei myöskään saa kaikkea mitä haluaa.
Tällä menetelmällä minä olen kasvattanut kaksi lastani ja minulla on erittäin lämpimät välit lapsiini, vaikken voi heitä taloudellisesti auttaa. Ja he ymmärtävät sen. Heistä on tullut itsenäisesti pärjääviä ihmisiä ja auttavat myös minua asioissa, koska olen itse kohdellut heitä kunnioituksella.
Pitää vanhemmat hyvät välit lapsiinne ja asettakaa rakkaudella ja välittämisellä rajat. Älkääkä olko huonon itsetunnon omaavia suomalaisia, jotka miettivät mitähän muutkin minun kasvatusperiaatteistani ajattelevat-se ei kuulu muille, vaan lapsenne ovat tärkeimmät mitä teillä on.
Kommentteja, kiitos !
En ymmärrä tätä perisuomalaista kasvatus menetelmää, jossa vanhempi on etäinen, komenteleva auktoriteetti vain käskyjä ja kieltoja antaen. Kaiken lisäksi lapselle valehdellaan asioita päin naamaa ja nöyryytetään muiden edessä.Tällainen ajettelu on raukkamaista,
joka kertoo vain vanhemman omasta huonosta itsetunnosta ja pelosta kasvattaa lapsi. Lisäksi
monilla on vielä valtava tarve käskyttää, komentaa ja nöyryyttää lasta, vaikkei tämä millään tavalla edistäisi siinäkään tapauksessa lapsen oppimista, vaan lapseen puretaan oma pahaolo sekä saadaan vielä nöyryyttämisestä sadistista nautintoa.
Minä olen aina tullut lapsiani lähellä ja sanonut lapsilleni että näin et voi tehdä ja olen selvittänyt hänelle myös syyn. Olen ristiriitatilanteissa pitänyt rajat, olen ne miellyttävällä tavalla sanonut lapsilleni- ja
loppujen lopuksi yllättävän helpolla minun näkemykseeni on suostuttu.
Haluan tällä selvittää sitä, että lasta voi ja pitääkin kohdella mielyttävästi ja kunnioituksella
sekä yrittää pitää lämpimät ja hellät välit, mutta
se ei tarkoita sitä ettetkö pystyisi olemaan auktoriteetti.Tietenkin jos tilanne olisi mennyt sellaiseksi, ettei lapseni oli uskonut minua, minun tehtäväni vanhempana olisi ottaa lapseltani luulot pois.
Suomi on kummallinen maa, jossa tasapäisyys loistaa. Heti jos sinulla on lämpimät välit lapsiisi ajatellaan, että se on lapsensa kaveri, et sinä ole vanhempi eli mennään lapsen tasolle
ja aletaan käyttäytymään kuten lapsi ja lapsi saa
kaiken mitä haluaa. Mutta eihän tässä ole kyse siitä, vaan että mennään miellyttävällä tavalla aikuisena lapsen tasolle, muttei aleta lapseksi. Lapsi ei myöskään saa kaikkea mitä haluaa.
Tällä menetelmällä minä olen kasvattanut kaksi lastani ja minulla on erittäin lämpimät välit lapsiini, vaikken voi heitä taloudellisesti auttaa. Ja he ymmärtävät sen. Heistä on tullut itsenäisesti pärjääviä ihmisiä ja auttavat myös minua asioissa, koska olen itse kohdellut heitä kunnioituksella.
Pitää vanhemmat hyvät välit lapsiinne ja asettakaa rakkaudella ja välittämisellä rajat. Älkääkä olko huonon itsetunnon omaavia suomalaisia, jotka miettivät mitähän muutkin minun kasvatusperiaatteistani ajattelevat-se ei kuulu muille, vaan lapsenne ovat tärkeimmät mitä teillä on.
Kommentteja, kiitos !
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.