Oon ruvennut miettimään, että mulla saattaa olla jokin (alkava?) syömishäiriö.
Mielessä pyörii koko ajan paino, jota on siis liikaa. Joka ikinen päivä päätän, että huomenna alan laihduttamaan. Niin tein eilenkin. Miten tänään sitten kävi? Söin aamupalaksi pullan, sillä uskottelin itselleni että sitä ei lasketa herkuksi. Siitä taas seurasi kauheat omantunnon tuskat. Enkö tosiaan pysty oleen päivääkään herkutta? Karkkilakossa tosin olen ollut jo kolme kuukautta, mutta sen sijaan olen sitten alkanut napsia muita herkkuja. Siksi olenkin varmaan lihonut VIISI KILOA tammikuusta. Viisi kiloa, voi jumalauta. Tajusin sen nyt vasta itsekin.
Ennen olin ihan normaalipainoinen. Olin 43/155. Olin itseeni suhteellisen tyytyväinen.
Sitten aloitin karkkilakon. Nykyään olen 48/156 ja häpeän vartaloani valtavasti. Tahtoisin painaa 43-44 kiloa. Kokeilin painoindeksiäni pitkästä aikaa ja se oli korkeimmillaan ikinä: 20! Yleensä se on ollut siinä 18 paikkeilla, joten järkytys oli aikamoinen.
Jos oikeasti alan lenkkeillä 3-4 kertaa viikossa ja alan syödä terveellisesti (=ei herkkuja, mutta muuten melko normaali ruokavalio kokoiselleni), laihdunko nuo ylimääräiset kilot?
Mun on pakko alkaa liikkua. En nyt harrasta juuri mitään liikuntaa. Kummatkin vanhempani ovat ylipainoisia ja minustakin on pikkuhiljaa tulossa sellainen.
Mielessä pyörii koko ajan paino, jota on siis liikaa. Joka ikinen päivä päätän, että huomenna alan laihduttamaan. Niin tein eilenkin. Miten tänään sitten kävi? Söin aamupalaksi pullan, sillä uskottelin itselleni että sitä ei lasketa herkuksi. Siitä taas seurasi kauheat omantunnon tuskat. Enkö tosiaan pysty oleen päivääkään herkutta? Karkkilakossa tosin olen ollut jo kolme kuukautta, mutta sen sijaan olen sitten alkanut napsia muita herkkuja. Siksi olenkin varmaan lihonut VIISI KILOA tammikuusta. Viisi kiloa, voi jumalauta. Tajusin sen nyt vasta itsekin.
Ennen olin ihan normaalipainoinen. Olin 43/155. Olin itseeni suhteellisen tyytyväinen.
Sitten aloitin karkkilakon. Nykyään olen 48/156 ja häpeän vartaloani valtavasti. Tahtoisin painaa 43-44 kiloa. Kokeilin painoindeksiäni pitkästä aikaa ja se oli korkeimmillaan ikinä: 20! Yleensä se on ollut siinä 18 paikkeilla, joten järkytys oli aikamoinen.
Jos oikeasti alan lenkkeillä 3-4 kertaa viikossa ja alan syödä terveellisesti (=ei herkkuja, mutta muuten melko normaali ruokavalio kokoiselleni), laihdunko nuo ylimääräiset kilot?
Mun on pakko alkaa liikkua. En nyt harrasta juuri mitään liikuntaa. Kummatkin vanhempani ovat ylipainoisia ja minustakin on pikkuhiljaa tulossa sellainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lisää tuskaa tuottaa se, että kaverini joka on urheilullinen ja laiha ja muutenkin niin neiti täydellinen on 162 senttiä pitkä ja painaa saman verran kuin minä. Lisäksi tämä kaverini (liekö sitten kuinka hyvä kaveri) nimittelee mua läskiksi, vaikka tiedän ettei hän sitä tarkoita ihan silti niin kirjaimellisesti.
Taidanpa lähteä kävelemään keskustaan kiloja pois.
Tänään en enää herkuttele. Toivottavasti päivä ei ihan mennyt piloille sen pullan takia. :
Söin itse asiassa kaks pullaa. Perse.
Haluan sanoa tämän aivan ensialkuun: Älä missään nimessä sairastu anoreksiaan äläkä edes ajattele sitä. Et tajua millaista helvettiä olen käynyt läpi. Laihduin toki. Kuukautiset jäivät pois ajattelin itsemurhaa jatkuvasti ja pahin kaikista, lapsia en voi enää koskaan saada ja olen vasta 15 vuotias. Et voi ymmärtää miten kamala sairaus anoreksia on hukkasin elämästäni pitkän ajan ja kadun sitä ikuisesti!! Olin 163 senttinen ja painoin 39 kiloa pahimmillani. Sairaalassa olin myös vaikka kuinka paljon. elämäni oli KAUHEAA! Ja nyt vasta, siis nyt vasta, kun olen menettänyt suurimman osan elämästäni tajuan, että siinä ei ollut mitään järkeä. Jos lenkkeilet vaikkakin vain 2 kertaa viikossa ja pyörit kavereiden kanssa ulkona muuten vain muun ajan niin pysyt kunnossa! Ja jos vielä ajattelet anoreksiaa niin en ehdota, että juttele jonkun kanssa, koska tiedän kuinka vaikeaa se on, vaan kun itse tajuat sen, että siinä ei ole mitään järkeä niin sitten vasta, jos haluat niin sitten vasta juttele jollekkin! en toivo kenellekkään sellaista helvettiä minkä koin!! Ja muutenkin olet liian laiha, pituisesi tulisi painaa noin 54-56 kiloa! Älä mieti mitä syöt vaan syö ruokaa silloin kun on nälkä ja pidä karkkipäivä vaikka vain kerran viikossa. Itselläni se on vain viikonloppuisin. Koita päästä eroon noista ajatuksistasi!!
Ei tuo vielä syömishäiriöltä kuulosta vaan enemmänkin siltä, että vaan tykkäät pullasta ja nameista. ;) Mikä siis ratkaisuksi? Älä kiellä niitä itseltäsi! On aivan älytöntä kiduttaa itseään. Se ei johda muuhun kuin siihen, että ajattelet herkkuja koko ajan ja namilakon jälkeen sorrut ahmimaan. Lisäksi olet suurimman osan ajasta ahdistunut.
Esimerkiksi yksi pieni pulla sisältää n. 120-140 kcal (pullaviipale tai ohut kermaton kakunviipale vielä vähemmän), pieni suklaapatukka 80-100 kcal, monet jäätelöt vain n. 100 kcal jne...Mikään näistä ei siis kaada mitään dieettiä, jos niitä nauttii esim. yhden päivässä, ja muu ruokavalio on suhteutettu herkun sisältämään kalorimäärään. Itse olen pullahiiri - en pärjää viikkoa ilman nameja, ja jos pidän "karkkipäivän", ahmin tajuttomasti. Siksi syön yhden herkun joka päivä ja olen pysynyt hoikkana, koska olen tietoinen siitä, paljonko suunnilleen voin kulutukseeni nähden syödä lihomatta. Myös herkuton "normaali" ruokavalio voi vallan hyvin lihottaa, jos kaloreita saa enemmän kuin kuluttaa. Yksinkertaista. Kulutustaan voi arvioida esim. erilaisilla netin laskureilla.
Liikunnan harrastaminen toki tukee painonpudotusta, mutta esimerkiksi puolen tunnin rauhallinen lenkki kuluttaa sinun kokoiseltasi ihmiseltä hädin tuskin 200 kcal, ja jo yksi iso suklaapatukka sisältää enemmän. Siksi ruokavalio on tärkeämpi. Liikunnassa kannattaa muistaa liikunnan ilo ja nautinto. Ei tarvitse kärsiä.
ilmenevät kuvaamallasi tavalla.
Koita päästä jonnekin ammattiauttajalle tms., että pääset keskusteleman todellisista ongelmistasi.