En minä ryyppää, en

Minia mitätön kirjoitti:

Mitähän meidän pitäisi anopin suhteen tehdä, hän on nimittäin alkoholisti? Itse hän ei ongelmaa tunnusta, ei vaikka saattaa ryypätä viikon putkeen parikin kertaa kuukaudessa tai juo muutaman päivän ja on sitten pari päivää selvänä, soittelee kännissä kaikki sukulaiset läpi ja ei jälkeenpäin muista ollenkaan. Hänestä ei koskaan voi olla varma, hän kutsuu kylään, syömään tai viemään asioille ja on ympäripäissään kun sinne menee. Kun juomisesta mainitsee, hän käy silmille ettei hän juo, ei, vaikka kaapit on täynnä tyhjiä pulloja, mistä lie sinne tulleet! Lastenlapsia en voi enkä uskalla antaa hänelle hoitoon, koskaan ei voi luottaa että hän olisi selvinpäin. Tyttärensä vievät joskus lapsiaan hänelle hoitoon, mutta JOKAIKINEN kerta hän on ollut päissään lasten kanssa. Kauhulla odotan, milloin sattuu jotain lapsille! Minä olen omahyväinen miniä, kun ei mummo kelpaa hoitajaksi, näin olen kuullut monet kerrat. Mieheni on irtisanoutunut koko äiti-poika-suhteestaan, hän ei enää kestä äitinsä juomista, hän käy äitinsä luona jouluna ja äitienpäivänä, mutta lähtee välittömästi jos äiti on silloin humalassa. Anoppi on pistänyt koko suvun välit koetukselle, soittaa toisille että toiset ovat sanoneet sitä ja tätä heistä, hän on mennyt takailemaan satunnaisten tuttaviensa lainoja ja on yleinen naurunaihe taloyhtiössään kaatuillessaan kännissä pitkin pihoja. Mutta silloin kun hän on selvinpäin, hän on mitä mukavin ja ihanin ihminen ja haluaisinkin hänelle apua lopettaa juominen. Haluaisin lapsillemme mummon, johon luottaa. Mutta miten, kun mitään ongelmaa ei ole? Appiukko on kuollut vuosia sitten ja anopin nykyinen (ei kovin vakituinen) miesystävä ei saa mitään kuria juomiseen. Paljon puhutaan ikäihmisten juomisesta, mutta mistään ei saa tietoa eikä apua, eikä kukaan tunnusta että hänellä ainakaan on mitään ongelmaa!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä