Ala-aste ok, yläasteella ujona ja pienenä "isojen"poikien jyrän alle. Pieni paikkakunta ja ylääasteen ja lukion välillä kiusaaminen poistui, mutta ehdollistaminen oli jo "onnistunut" ja sos.tilanteissa seurasin sivusta tai seurasin sivusta humalassa vielä pitkään armeijan jälkeenkin. En pidä itseäni rumana, olen suht.hoikka, mutten ehkä kovin miehekkään näköinen.
Ongelma: Ne, jotka eivät ole tunteneet mua lapsesta asti/ylipäätään riittävän pitkään(siis vuosia) luulevat, että olen aivan jotain muuta kuin mitä olen(käyttäytyminen ihmissuhteissa, oma historia, sos.til.jännittäminen). Lääkitys kyllä tekee sen, etten näytä enää ulospäin yhtä aralta, mutta se ei silti poista tietoa omasta menneisydestä eikä tietoa omista kyvyistä/puutteista eri tilanteissa ihmissuhteista puhuttaessa.
Ongelma: Ne, jotka eivät ole tunteneet mua lapsesta asti/ylipäätään riittävän pitkään(siis vuosia) luulevat, että olen aivan jotain muuta kuin mitä olen(käyttäytyminen ihmissuhteissa, oma historia, sos.til.jännittäminen). Lääkitys kyllä tekee sen, etten näytä enää ulospäin yhtä aralta, mutta se ei silti poista tietoa omasta menneisydestä eikä tietoa omista kyvyistä/puutteista eri tilanteissa ihmissuhteista puhuttaessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minullakin sosiaalista fobiaa, mikä on osin kiusaamisen seurausta.
Veljeäni kiusattiin rankasti koko ala-asteen ajan ja hän ei osaa olla enää ihmisten ilmoilla. On jo täysi-ikäinen, jätti opinnot kesken ja asuu vanhempiemme luona. Hänellä on siis elämä hieman "perseellään". Terapiassa on käynyt, ei apua.
Koita jaksaa ja aurinkoista kesää sinulle:)
Minullakin koulu kesken vieläkin, joutunut keskeyttämään kun en pystynyt keväällä jatkamaan opiskelua pitkän sairasloman jälkeen, sairaslomaa vielä elokuuhun asti, tulee melkein vuosi täyteen.
Minullakin sos.tilanteiden fobia joka on varmasti seurausta kiusauksesta yläasteella ja sen jälkeen, myös huono kohtelu kotona on tehnyt sen etten osaa luottaa ihmisiin enää sillä tavalla kuin ennen. En osaa olla vihainen ihmisille ja olen liian kiltti, yritin aina vain miellyttää kaikkia, mutta tuntuu että en voi koskaan olla tarpeeksi hyvä.
Lääkitystä on yritetty ei juuri apua, terapiaa aletaan kokeilla, josko elämän saisi vielä takaisin raiteille monen vuoden "pohjalla käynnin" jälkeen, paljon se vaatii, ja sairaudet vain vaikeuttavat elämää entisestään, koskaan ei joudu taistelemaan niin kovasti kuin ollessaan sairas.