Olen kolmekymppinen ja erosin avopuolisostani 1,5 vuotta sitten, melko ex tempore -päätöksellä. Koin, etten rakasta häntä enää. Koko ajan sen jälkeen on ollut kuitenkin tosi ahdistavat ja sekavat fiilikset. Olen ollut exääni kohtaan tosi vihamielinen ja en pysty olemaan hänen seurassa normaalisti ollenkaan, koska tunteeni jylläävät niin outoina. En vaan pysty paikallistamaan mitä ne tunteet ovat. En tiedä ovatko ne rakkautta, vihaa, kauniiden muistojen haalistumia vai mitä ihmettä. Nyt kuitenkin mennyt aikaa jo tuo 1,5 vuotta, joten luulisi, että tunteet olisi selvinneet ja olisin päässyt yli. Itse siis olin tuo jättäjä. Yhtään vakavampaa suhdetta en ole eron jälkeen pystynyt solmimaan; kukaan ei erityisesti ole kiinnostanut ja kaikessa vertaan aina uutta kumppania exääni...
Exäni haluaisi minut vieläkin takaisin, mutta itse en ainakaan nyt halua häntä takaisin...vaikkakaan en edes tiedä mitä tunnen häntä kohtaan. Jotainhan sen tulee olla, koska fiilikset edelleen niin sekavat. Suhteemme kesti yli 9 vuotta, joten pitkästä suhteesta oli kysymys. Olen yrittänyt miettiä asiaa, mutta aina kun alan pääsemään vähänkin lähemmäksi tunteitani, alan perääntyä ja siirryn miettimään muita asioita...
Mikähän minun on ja mitä pitäisi tehdä..?
Exäni haluaisi minut vieläkin takaisin, mutta itse en ainakaan nyt halua häntä takaisin...vaikkakaan en edes tiedä mitä tunnen häntä kohtaan. Jotainhan sen tulee olla, koska fiilikset edelleen niin sekavat. Suhteemme kesti yli 9 vuotta, joten pitkästä suhteesta oli kysymys. Olen yrittänyt miettiä asiaa, mutta aina kun alan pääsemään vähänkin lähemmäksi tunteitani, alan perääntyä ja siirryn miettimään muita asioita...
Mikähän minun on ja mitä pitäisi tehdä..?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luulisin että ongelma on siinä ettet koskaan selvinnyt kunnolla asiat exäsi kanssa. Koet syyllisyyttä koska jätit hänet ex-tempore, koska et ollutkaan varma tunteistasi, koska hän tuo esille tunteita jotka sinä et edes halua kohdata jne. Mieti miksi olisit vihamielinen exäsi kohtaan jos sinä kerran jätit hänet? Eiköhän asia kuuluisi olla toisinpäin. Kirjoitat ettet edes itse halua miettiä näitä asioita. Eli pelkäät omia tunteitasi.
On muuten vaikea auttaa kun ei tiedä minkäikäinen olet, olitteko menossa naimisiin? Oliko avovaimollasi lapsitoivomuksia? Kaikki nämä asiat voivat liittyä sinun päätökseesi silloin. Ehkä pelkäät sitoutua?
Käy terapiassa, tee kunnon diagnoosin ja siirry eteenpäin elämässä.