...eli alku tarinaan joka kertoo pariskunnan uudesta kodista ja siinä samalla heidän yhteisen elämänsä solmuista. Tässä siis hyvin varhainen alku...
"Uusi koti ei enää ollut pelkkä kuva mainoslehdessä, ei edes vain allekirjoitus kauppakirjassa. Oli avain. Ja kunhan parketti saataisiin hiotuksi ja lakatuksi ja se kuivuisi niin että kestäisi jalkojen kävellä, koittaisi muuttopäivä.
Mies tunsi olonsa täydeksi ja tyytyväiseksi. Kaksikymmentä vuotta yhteistä taivalta ja nyt vasta he olivat löytäneet kodin. Vuokra-asumista hän ei halunnut laskea. Vuokrakoti ei ollut huono, se oli hyvällä alueella, hyvä siellä oli ollut lapset kasvattaa. Mutta se ei ollut oma. Eikä hän, käsistään kätevä mies ollut sille viitsinyt parastaan antaa, hyvää vain. Mitäpä sitä kaupungille ilmaista hyötyä. Semminkin kun näytti siltä että uusi asukas pistäisi kaiken uusiksi. No, pistäköön. Heillä oli koti.
Yhdessä he kulkivat edestakaisin vieden niitä tavaroita joita pystyivät, parkettimiehen työtä häiritsemättä. Vaimo kulki päiväsaikaan nyssyköiden kanssa yksinkin. Kun ei kerran ollut töissä. Kävi se häneltä, autottomalta, kävellen ja kantaenkin, matka oli kuitenkin vain viitisensataa metriä. Ajatella, kaikki nämä vuodet koti oli ollut tässä samassa lähiössä, kuusirinteen kätkössä heidän tietämättään. Ja nyt se hehkui ja kutsui luokseen, lämpimine väreineen, puu- ja kangaspintoineen. "
"Uusi koti ei enää ollut pelkkä kuva mainoslehdessä, ei edes vain allekirjoitus kauppakirjassa. Oli avain. Ja kunhan parketti saataisiin hiotuksi ja lakatuksi ja se kuivuisi niin että kestäisi jalkojen kävellä, koittaisi muuttopäivä.
Mies tunsi olonsa täydeksi ja tyytyväiseksi. Kaksikymmentä vuotta yhteistä taivalta ja nyt vasta he olivat löytäneet kodin. Vuokra-asumista hän ei halunnut laskea. Vuokrakoti ei ollut huono, se oli hyvällä alueella, hyvä siellä oli ollut lapset kasvattaa. Mutta se ei ollut oma. Eikä hän, käsistään kätevä mies ollut sille viitsinyt parastaan antaa, hyvää vain. Mitäpä sitä kaupungille ilmaista hyötyä. Semminkin kun näytti siltä että uusi asukas pistäisi kaiken uusiksi. No, pistäköön. Heillä oli koti.
Yhdessä he kulkivat edestakaisin vieden niitä tavaroita joita pystyivät, parkettimiehen työtä häiritsemättä. Vaimo kulki päiväsaikaan nyssyköiden kanssa yksinkin. Kun ei kerran ollut töissä. Kävi se häneltä, autottomalta, kävellen ja kantaenkin, matka oli kuitenkin vain viitisensataa metriä. Ajatella, kaikki nämä vuodet koti oli ollut tässä samassa lähiössä, kuusirinteen kätkössä heidän tietämättään. Ja nyt se hehkui ja kutsui luokseen, lämpimine väreineen, puu- ja kangaspintoineen. "
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä alku.
Varo tukkeutumista, taidat olla aika perusteellinen kertoja?
Toivottavasti saan lukea jatkoa tälle.
aiheen olet ottanut. Minua alkoi ahdistaa kun luin tuon pätkän, alkuko se oli? En kestä tällaisia juttuja pätkäääkään.