Eilisen Hesarin mielipidesivulla Turun yliopiston työterveyshuollon professori Gustav Wickström käsitteli maamme työterveyshuoltoa todeten, että olemme Suomessa pystyneet rakentamaan työterveydenhuoltojärjestelmän, johon sekä työnantajat että työntekijät ovat tyytyväisiä. Työterveyshuolto on hyväksytty puolueettomaksi asintuntijaksi, joka työhön ja terveyteen liittyvissä asioissa ottaa huomioon sekä yritysten että työntekijöiden tarpeet.
Hänen mukaansa esim. Hollannissa yrityksellä on omat terveydenhuollon asiantuntijansa ja työntekijöillä omansa ja tiukan paikan tullen työnantajaa edustava lääkäri neuvottelee työntekijää edustavan lääkärin kanssa sairaslomien pituudesta, kuntoutuksesta ja ennenaikaisesta eläköitymisestä.
Työnantajathan ovat alkaneet kilpailuttaa työterveyshuoltoa.
Hänen mukaansa jotkut palveluja tarjoavat lääkäriasemat lupaavat tarjouksissaan jopa pitää sairaspoissaoloja tietyllä tasolla mikäli työterveyspalvelut ostetaan heiltä. Tätä täytyy pitää varsin rohkeana lupauksena, koska sairaslomille hakeutuminen riippuu useista tekijöistä, eikä työterveyshuolto tai työnantaja pysty niihin kaikkiin vaikuttamaan.
Näin siis professori Wickström.
Koska työntekijä voi hakeutua muunkin lääkärin kuin työterveyslääkärin vastaanotolle, niin maamme työnantajat ovat jo vuosikausia selvittäneet työntekijöilleen kenen lääkärin antamia sairaslomatodistuksia ei hyväksytä (näin omalla työpaikallanikin) ja jopa riitauttaneet erikoislääkärin antamia sairaslomia etenkin kun on kysymys on tuki- ja liikuntaelinsairauksista, masennuksesta ja burn outista.
Kun tuonkaltaiset tapaukset yleistyvät, niin mikäpä estää maamme työntekijöitä ottamasta Hollannin mallia käytöönsä.
Niin kauanhan Suomen mallilla on käyttöikää kuin työntekijöiden luottamus maamme työterveyshuollon toimivuuteen on olemassa.
Kun se romahtaa, on syytä siirtyä käyttämään vaikkapa Hollannin mallia.
Professori Wickströmin toteamukseen, että sairaslomille hakeutuminen riippuu useista tekijöistä joihin työnantaja ja työterveyshuolto ei pysty vaikuttamaan totean, että maamme lakien mukaan kosteusvauriomikrobien pakkohengittämisen aiheuttamien sairauksien estäminen kuuluu niin työnantajille kuin työterveyshuollollekin.
Ja käytäntöhän on kuin venäläistä rulettia: sairastuu tai ei sairastu. Ja saako sairastuttuaan oikean/oikeat diagnoosit vai eikö saa.
Kannatan Hollannin mallin tuloa Suomeen.
Mitä mieltä te muut olette?
Itseltäni meni homeallergisoitumiseni ja sen aihettamien sairauksien puutteellisen toteamisen myötä luottamus maamme homeasiantuntijoihin, työterveyshuoltoon, lääkäreihin, terveydestämme vastaaviin viranomaiskoneistoihin kuin myös johtaviin poltitiikkoihin etenkin STM:ssä.
Entä te muut kanssakulkijani? Onko luottamus säilynyt ja miltä osin?
Hänen mukaansa esim. Hollannissa yrityksellä on omat terveydenhuollon asiantuntijansa ja työntekijöillä omansa ja tiukan paikan tullen työnantajaa edustava lääkäri neuvottelee työntekijää edustavan lääkärin kanssa sairaslomien pituudesta, kuntoutuksesta ja ennenaikaisesta eläköitymisestä.
Työnantajathan ovat alkaneet kilpailuttaa työterveyshuoltoa.
Hänen mukaansa jotkut palveluja tarjoavat lääkäriasemat lupaavat tarjouksissaan jopa pitää sairaspoissaoloja tietyllä tasolla mikäli työterveyspalvelut ostetaan heiltä. Tätä täytyy pitää varsin rohkeana lupauksena, koska sairaslomille hakeutuminen riippuu useista tekijöistä, eikä työterveyshuolto tai työnantaja pysty niihin kaikkiin vaikuttamaan.
Näin siis professori Wickström.
Koska työntekijä voi hakeutua muunkin lääkärin kuin työterveyslääkärin vastaanotolle, niin maamme työnantajat ovat jo vuosikausia selvittäneet työntekijöilleen kenen lääkärin antamia sairaslomatodistuksia ei hyväksytä (näin omalla työpaikallanikin) ja jopa riitauttaneet erikoislääkärin antamia sairaslomia etenkin kun on kysymys on tuki- ja liikuntaelinsairauksista, masennuksesta ja burn outista.
Kun tuonkaltaiset tapaukset yleistyvät, niin mikäpä estää maamme työntekijöitä ottamasta Hollannin mallia käytöönsä.
Niin kauanhan Suomen mallilla on käyttöikää kuin työntekijöiden luottamus maamme työterveyshuollon toimivuuteen on olemassa.
Kun se romahtaa, on syytä siirtyä käyttämään vaikkapa Hollannin mallia.
Professori Wickströmin toteamukseen, että sairaslomille hakeutuminen riippuu useista tekijöistä joihin työnantaja ja työterveyshuolto ei pysty vaikuttamaan totean, että maamme lakien mukaan kosteusvauriomikrobien pakkohengittämisen aiheuttamien sairauksien estäminen kuuluu niin työnantajille kuin työterveyshuollollekin.
Ja käytäntöhän on kuin venäläistä rulettia: sairastuu tai ei sairastu. Ja saako sairastuttuaan oikean/oikeat diagnoosit vai eikö saa.
Kannatan Hollannin mallin tuloa Suomeen.
Mitä mieltä te muut olette?
Itseltäni meni homeallergisoitumiseni ja sen aihettamien sairauksien puutteellisen toteamisen myötä luottamus maamme homeasiantuntijoihin, työterveyshuoltoon, lääkäreihin, terveydestämme vastaaviin viranomaiskoneistoihin kuin myös johtaviin poltitiikkoihin etenkin STM:ssä.
Entä te muut kanssakulkijani? Onko luottamus säilynyt ja miltä osin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
itselläni säilynyt, sillä olen saanut sieltä, lääkärien vaihtumisesta huolimatta, koko ajan taustatukea. Työhuonesiirrot ym. erityisjärjestelyt on aina toteutettu työterveyshuollon suosituksesta.
Työterveyslääkärien ammattitaito lääketieteellisesti ei ole aina ollut kovin kummoinen, mutta ainakin he ovat osanneet sanoa, onko potilas terve vai sairas ja yrittäneet ohjata työnantajaa toimimaan sen mukaan.
Olen kokenut erittäin hyödyllisenä yhteydenpidon työterveyshuoltoon, toivoisin että kollegatkin sitä käyttäisivät enemmän eivätkä vaan kitisisi keskenään, että täällä on varmaan hometta talossa...
on ollut erinomainen lääkäri, mutta olenkin kääntynyt nimenomaan sellaisen lääkärin puoleen, joka on alan asiantuntija. Yleislääkärit eivät useinkaan ole perillä asioista ja heidän luonaan voi olla turhauttavaa käydä.