Minä en viitsi yksinäisenä kuunnella rakkauslauluja. Tulee aina sellainen kurja olo kun voi vain haaveilla onnesta.
Kyllä niitä sitten parisuhteessa varmasti tulisi kuunneltua enemmän. Nyt vain kaikkea muuta, ettei pääse kurjuus ja haaveilut liikaa painamaan mieltä.
Musisointi ja valokuvaaminen vievät onneksi yksinäisenkin ajatukset muualle.
Kyllä niitä sitten parisuhteessa varmasti tulisi kuunneltua enemmän. Nyt vain kaikkea muuta, ettei pääse kurjuus ja haaveilut liikaa painamaan mieltä.
Musisointi ja valokuvaaminen vievät onneksi yksinäisenkin ajatukset muualle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tykkään kuunnella yksin rakkauslauluja (tai melankolisia). Sonata Arcticalta löytyy hyviä sellaisia. :) Muutenkin minusta haaveilu on mukavaa.
Miksi en kuuntelisi, nehän ovat parasta musiikkia, joskus kun on sillä päällä niin voi itkeä kun rakkaus koskee, kuuntelee rakkausballadeja jotka on varmasti tehty juuri samalla tunteella.
Ilman musiikkia ei voi elää, minulla se ainankin toimii tunteiden säätelijänä, eli oikeastaan kuuntelen sellaista musiikkia kun mieliala on milloinkin.
Tulee heti pari kappaletta mieleen
scorpions - you and i
whitesnake - is this love
alice cooper - poison
ozzy osbourne - dreamer
def lepppard - hysteria
dokken - alone again
no listaa voisi jatkaa ikuisuuksia
Kaverin kanssa soitetaan ja itse soitan kitaraa yksinäni, se on todella hyvää ajankulutusta ja tykkään siitä. Valokuvaus on samoin myös yksi rakas harrastus, siitäkään en voi luopua.
Kuuntelen mieluummin sellaista neutraalia musiikkia, jossa ei lauleta rakkaudesta ja parisuhteista. Ne eivät tuo ikäviä asioita mieleen.
Ah, todellakin kuuntelen! Voivoi kun tietäisitte minkälaisia rakkauslauluja tämä poika kuuntelee. Tutustukaan Gabriela Anders nimiseen artistiin, erityisesti koko Wanting levy on suorastaan siirappia. Lisäksi Emma Salokosken Kaksi mannerta levyllä on romanttisia biisejä. Erityisesti Mina maneira soljuu ihanasti: "sulla kaunis on sun suu, kun se hymyyn avautuu, olemukses valloittaa mieleni taas sumentaa..."
...kaikennäköistä, noitakin.
En nyt varsinaisesti huudata kotona mitään rakkauslauluja, mutta tuleehan niitä väkisinkin radiosta kuultua. Pakko myöntää, että joitakin rakkauslauluja en vain jaksa kuunnella ja rakkaus ja rakastuminen aiheena yleensäkin etenkin elokuvissa ja lehtien sivuilla risoo. Jostain kumman syystä kun radiossa soi Feels like the first time (tai joku sellainen, en tiedä) jonkun Ryan Adamsin (tai jonkun, sitäkään en tiedä)on kerta kaikkiaan PAKKO vaihtaa kanavaa.
Ei rakkausteemaa täne päin, kiitos.
Usein niistä tulee sellainen haikea olo, mutta rakkauslaulujen kauneus pakottaa kuuntelemaan ja kuvittelemaan että itselläkin olisi joskus joku jota rakastaa.
en kestä kuunnella rakkauslauluja, ja jos jossain kirjassa kahden henkilön välille kehkeytyy jotakin, en siedä lukea kirjaa sen enempää. Sama juttu katsellessa televisio-ohjelmia ja elokuvia, välttelen rakkaus-teemoja. Mustasukkaisuus kaikkia rakastettuja ja rakastavia ihmisiä kohtaan vain saisi minut entistä alakuloisemmaksi.
Kiitos muuten niille miespuolisille jotka kirjoittivat tähän keskusteluun, piristää lukea sellaisia miesten kirjoittamina, kaikkien niiden vähän vähemmän imartelevien miehiä koskevien totuuksien jälkeen mitä saan kuulla isovanhemmilta, perhetutuilta, kavereilta ja sekalaisilta tyypeiltä internetistä :)