Täällä kun on jaoteltu kaikki vaivat niin tarkkaan eri osioihin, niin minä en oikein tiedä että mille palstalle kirjoittaisin. Mua kun vaivaa masennus, yksinäisyys, ujous, ja ihan yleisesti mielenterveys, ja kirjoitinkin sitten tänne.
Yksinäisyys vaivaa nyt juuri pahiten. Vaikka mulla onkin kavereita, niin silti olo on yksinäinen aina iltaisin kotona. Tänäänkin kun tulin kotiin, niin alkoi heti ahdistamaan hirveästi ja sain ihan hulluja ajatuksia ja tuntemuksia. Koko maailma tuntui yhtäkkiä kaatuvan niskaan. Sitten menin käymään kaupassa (kaljaa ahdistukseen), niin kaikki tuntui heti paremmalta kun aurinko paistoi ja näki ihmisiä asioillaan yms. Olo muuttui heti. Ja nyt tuntuu taas ihan mustalta, kun tulin takaisin kotiin. Onneksi on sentään kaljaa... Joskus vaan hyppään varmaan ahdistuksissani ikkunasta alas.
Viimeisimpänä mielenterveysoireenani olen huomannut muistinmenetyksen. Pomo käski mun yks päivä yhtäkkiä mennä ostamaan shortseja, ja minä kysyin ihmeissäni että miksi? "No kun sinä niitä niin pyysit silloin yks päivä", oli vastaus. Koska mä olen muka jotain shortseja pyytänyt? Mikä vika mun housuissani on? Saahan niistäkin lahkeet käärittyä?! En käynyt hakemassa shortseja silloin...
Yleensäkin unohtelen paljon asioita mitä ihmiset mulle kertovat. Tai en edes kuuntele niitä kunnolla. Ei vaan keskittymiskyky riitä sellaiseen. Mua oikeasti kauhistuttaa kun joku alkaa selittämään mulle että mikä osa autosta oli rikki, ja kuinka hän huomasi sen, ja miten sen sai korjattua. Siinä on vaan niin paljon kaikkea pikkutietoa, että en jaksa keskittyä muistamaan sitä kaikkea. Sitten kun hän seuraavan kerran asiasta mainitsee, kysäisen että "Ai, mikä sun autossa oli vikana?". Ja sitten ihmetellään että eikö siitä just puhuttu... Parempi kun ei kysele mitään, vaan nyökkäilee vaan ja hymyilee niinkuin Japanilaiset.
Sattuuks tällasia muille? Olenko ainut?
Yksinäisyys vaivaa nyt juuri pahiten. Vaikka mulla onkin kavereita, niin silti olo on yksinäinen aina iltaisin kotona. Tänäänkin kun tulin kotiin, niin alkoi heti ahdistamaan hirveästi ja sain ihan hulluja ajatuksia ja tuntemuksia. Koko maailma tuntui yhtäkkiä kaatuvan niskaan. Sitten menin käymään kaupassa (kaljaa ahdistukseen), niin kaikki tuntui heti paremmalta kun aurinko paistoi ja näki ihmisiä asioillaan yms. Olo muuttui heti. Ja nyt tuntuu taas ihan mustalta, kun tulin takaisin kotiin. Onneksi on sentään kaljaa... Joskus vaan hyppään varmaan ahdistuksissani ikkunasta alas.
Viimeisimpänä mielenterveysoireenani olen huomannut muistinmenetyksen. Pomo käski mun yks päivä yhtäkkiä mennä ostamaan shortseja, ja minä kysyin ihmeissäni että miksi? "No kun sinä niitä niin pyysit silloin yks päivä", oli vastaus. Koska mä olen muka jotain shortseja pyytänyt? Mikä vika mun housuissani on? Saahan niistäkin lahkeet käärittyä?! En käynyt hakemassa shortseja silloin...
Yleensäkin unohtelen paljon asioita mitä ihmiset mulle kertovat. Tai en edes kuuntele niitä kunnolla. Ei vaan keskittymiskyky riitä sellaiseen. Mua oikeasti kauhistuttaa kun joku alkaa selittämään mulle että mikä osa autosta oli rikki, ja kuinka hän huomasi sen, ja miten sen sai korjattua. Siinä on vaan niin paljon kaikkea pikkutietoa, että en jaksa keskittyä muistamaan sitä kaikkea. Sitten kun hän seuraavan kerran asiasta mainitsee, kysäisen että "Ai, mikä sun autossa oli vikana?". Ja sitten ihmetellään että eikö siitä just puhuttu... Parempi kun ei kysele mitään, vaan nyökkäilee vaan ja hymyilee niinkuin Japanilaiset.
Sattuuks tällasia muille? Olenko ainut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko käynyt lääkärissä oireittesi vuoksi? Oletko saanut apua? Kaljasta on varmaan vaan hetken helpotus, mutta tuntuis että tarttisit vähän asiantuntevampaa hoitoa vaivoihisi. Siis jos et ole käynyt, puhelin käteen ja soita. Se on alku.
Oon joo käynyt lääkärissä. En juuri noiden oireiden vuoksi, mutta masennuksen takia kyllä. Ei ne osannut auttaa.
Sen verran täytyy korjata, että tuosta shortsihommasta oli puhuttu pomon kanssa sellaisena päivänä kun olin muutenkin vähän lääkehuuruissa, niin siksi en muistanut sitä. Mutta muuten kyllä on keskittymiskyky ihan nollassa. Paitti töihin pystyn keskittymään ihan täydellisesti. Mutta muiden ihmisten puheisiin en ollenkaan. Mun yleisin sanani on nykyään: häh? Oon aina ihan ajatuksissani...
Minulla on samanlaista. Minun on vaikea keskittyä ihmisten puheisiin ja monesti unohtelen asioita. Seurauksena monesti noloja tilanteita, kun joku kysyy jotain ja paljastuu, ettei hänen sanansa ole menneet perille. Ulkopuolisen silmissä kyse on haluttomuudestani kuunnella tai muuten välinpitämättömyydestäni, mutta kun kyse ei ole siitä.
Kyse on siitä, että vaikka katson ihmiseen, joka minulle puhuu ja näen, että hänen huulensa liikkuvat, en jostain syystä saa kiinni sanoista.
Mutta ei voi mitään, sellaista elämä on. Olen elänyt tämän kanssa niin pitkään kuin muistan ja se tuntuu jo osalta minua - vaikka onkin välillä hyvin noloa ja ikävää...
Etpä taida olla ainut. Vaikutat hieman hajamieliseltä, that´s all...
Älä tarkkaile itseäsi liikaa.