Hei!Kävin raskaustestissä terveyskeskuksessa vapunaattona ja plussaa näytti. Todella toivottu lapsi oli saanut alkunsa tuossa pääsiäisen aikoihin.
Pitkään oli yritetty ja nyt vihdoinkin tärppäsi.
Sitten noin raskausviikolla 6 tuli ilmestyi vuotoa. No kiireen vilkkaa soittamaan päivystykseen ja he sieltä antoivat ohjeen seurata tilannetta ja soitella aluesairaalaan uudelleen seuraavana päivänä.
Soitinkin seuraavana päivänä ja käväisin utrassa. Kaikki näytti normaalilta ja koska raskaus oli vasta alussa siellä utrassa näkyi ruskuaispussi mutta selvää sikiötä ei vielä lainkaan.
No sillä kertaa oli todella helpottunut olo.
Soittelin neuvolaan ja varasin ajan. Puheltiin siinä kaikkea odottamiseen liittyvää ja elämä hymyili. Tämä siis viikolla 10 kaikki tuntui niin ihanalta.
Päivä jälkeen neuvolakäynnin ilmestyi jälleen veristä vuotoa. Tällä kertaa runsaampaa kuin edellisellä kerralla. Soitto neuvolaan ja annettiin ohjeet seurata tilannetta jos on runsasta niin soittele huomenna uudelleen. No vuoto olikin aika runsasta mutta ei juuri mitään kipuja.
Noin 2-3 päivää vuosin ja ajattelin että ei tässä mitään. Tuo vuoto vaan kuuluu asiaan. Siitä olin keskustellut nimittäin ja näin uskoin sitten. Hyvä kun vuoto loppui, en tuntenut itseäni edes juurikaan kipeäksi.
Tällä viikolla kävin sitten tiistaina utrassa ja mieskin oli mukana. Oli molemmat valvottu koko yö ja odotettu elämämme ihaninta päivää. Sitten koittikin aamu ja aika lääkärille. Kaikki tuntui olevan kunnossa.
Sitten utraan ja lääkäri katsoi pitkään mutta ei löytänyt sikiötä. Siitä maailma romahti täydellisesti. Se oli mennyt kesken silloin edellisellä viikolla, vaikka en tiennyt asiaa.
Puhelin vielä terveydenhoitajan kanssa ja hän lohdutti, että mitään ei olisi ollut tehtävissä kuitenkaan.
No ainut hyvä puoli tässä oli se että kaikki oli tullut ulos, ei tarvittu kaavintaa. Nyt on niin tyhjä olo, kun sitä vaavia oli jo oppinut rakastamaan, tätä sisällään ollutta pienokaista.
Ihan heti ei tee mieli uudestaankaan yrittää, mutta ehkä sitten myöhemmin.
Olin täysin shokissa etten ymmärtänyt edes lääkäriltä kysyä, että mitä hän tarkoitti kystalla jollaisen hän löysi tuolta kohdusta. Onkohan tuo vaarallinen. Sain sellaisen käsitysen että ei kun en saanut lähetettä edes sairaalaan.
Sen sijaan nyt olen potemassa sairaslomalla tätä asiaa. Täytyy käydä surutyö lävitse ennen kuin voin taas aloittaa työt.
Siitä olisi tullut niin ihana uusi vuosi kun olisi vauva tullut lahjaksi mutta nyt ei...
Kertokaahan vastaavia kokemuksianne.
Pitkään oli yritetty ja nyt vihdoinkin tärppäsi.
Sitten noin raskausviikolla 6 tuli ilmestyi vuotoa. No kiireen vilkkaa soittamaan päivystykseen ja he sieltä antoivat ohjeen seurata tilannetta ja soitella aluesairaalaan uudelleen seuraavana päivänä.
Soitinkin seuraavana päivänä ja käväisin utrassa. Kaikki näytti normaalilta ja koska raskaus oli vasta alussa siellä utrassa näkyi ruskuaispussi mutta selvää sikiötä ei vielä lainkaan.
No sillä kertaa oli todella helpottunut olo.
Soittelin neuvolaan ja varasin ajan. Puheltiin siinä kaikkea odottamiseen liittyvää ja elämä hymyili. Tämä siis viikolla 10 kaikki tuntui niin ihanalta.
Päivä jälkeen neuvolakäynnin ilmestyi jälleen veristä vuotoa. Tällä kertaa runsaampaa kuin edellisellä kerralla. Soitto neuvolaan ja annettiin ohjeet seurata tilannetta jos on runsasta niin soittele huomenna uudelleen. No vuoto olikin aika runsasta mutta ei juuri mitään kipuja.
Noin 2-3 päivää vuosin ja ajattelin että ei tässä mitään. Tuo vuoto vaan kuuluu asiaan. Siitä olin keskustellut nimittäin ja näin uskoin sitten. Hyvä kun vuoto loppui, en tuntenut itseäni edes juurikaan kipeäksi.
Tällä viikolla kävin sitten tiistaina utrassa ja mieskin oli mukana. Oli molemmat valvottu koko yö ja odotettu elämämme ihaninta päivää. Sitten koittikin aamu ja aika lääkärille. Kaikki tuntui olevan kunnossa.
Sitten utraan ja lääkäri katsoi pitkään mutta ei löytänyt sikiötä. Siitä maailma romahti täydellisesti. Se oli mennyt kesken silloin edellisellä viikolla, vaikka en tiennyt asiaa.
Puhelin vielä terveydenhoitajan kanssa ja hän lohdutti, että mitään ei olisi ollut tehtävissä kuitenkaan.
No ainut hyvä puoli tässä oli se että kaikki oli tullut ulos, ei tarvittu kaavintaa. Nyt on niin tyhjä olo, kun sitä vaavia oli jo oppinut rakastamaan, tätä sisällään ollutta pienokaista.
Ihan heti ei tee mieli uudestaankaan yrittää, mutta ehkä sitten myöhemmin.
Olin täysin shokissa etten ymmärtänyt edes lääkäriltä kysyä, että mitä hän tarkoitti kystalla jollaisen hän löysi tuolta kohdusta. Onkohan tuo vaarallinen. Sain sellaisen käsitysen että ei kun en saanut lähetettä edes sairaalaan.
Sen sijaan nyt olen potemassa sairaslomalla tätä asiaa. Täytyy käydä surutyö lävitse ennen kuin voin taas aloittaa työt.
Siitä olisi tullut niin ihana uusi vuosi kun olisi vauva tullut lahjaksi mutta nyt ei...
Kertokaahan vastaavia kokemuksianne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä sain keskenmenon 20/11-2003 ja vieläkin on tuoreessa muistossa tuo hirveä kokemus!Minulla oli kyllä silloin kuuden kuukauden ikäinen tyttö kun miehen kanssa päätettiin että halutaan toinen heti perään. jätettiin suoja pois ja tuli heti raskaaksi,olin onnen kukkuloilla uuden raskauksen vuoksi mutta tunsin olon "ihmeeliseksi" kävin alkuraskauden ultrassa ja kaikki vaikutti olevan ok! hormooneja seurattiin tiheästi ja ultrattiin joka viikko..Sitten tapahtu se mitä olin koko alun pelännyt rv12 alkoi vuoto ja raskaus päätty..Olin aivan allapäin kun oli tarkoitus juhlia samanpäivän aikana (oma syntymäpäivä) No synttärinjuhlinta jäi pois ja jouduin sairaalaan tarkailuun...Minä ja mies oltiin sitä mieltä että ootetaan jonkun aikaa ennen uutta yritystä..luonto halus toisin ja tulin raskaaksi jo tammikuussa 2004...ja nyt olen sitten onnellinen 4 lapsen äiti ( sain kaksoset jouluna 2006)...Tiedän miltä tuntuu menettää vaavi mutta tiedän myös sen että voi se aurinko ruveta myös kunnolla paistamaan! haleja ja vomia sinulle! ota vaan iisisti ja kyllä se siitä!
,,,mulla on ollut 2 keskenmenoa.Toinen kymmenen vuotta sitten,joka oli itselleni "helppo".Sain kuulla odottavani ja muutaman päivän päästä kaikki oli ohi.En kerennyt ajattelemaan koko asiaa sen kummemmin.Toinen olikin sitten jo aika karmea kokemus.Olimme mieheni kanssa olleet ilman ehkäisyä jo nelisen vuotta ajatellen ,että tulee jos tullakseen.Helmikuussa rupesi olemaan kummallinen olo ja tein testin joka oli positiivinen.Olimme onnellisempia kuin koskaan,mutta mulla oli semmoinen olo ettei kaikki mene niinkuin pitäisi.Kävimme ultrassa ja siellä kaikki o.k.Uskalsin jo itsekin ruveta iloitsemaan ja kerroimme muillekin ilouutisen, mm.vanhemmille lapsille (12v).
Pientä verenvuotoa oli ollut koko ajan mutta lääkärit eivät siitä huolestuneet,vaan sanoivat sen olevan normaalia.
Mieltäni se kuitenkin vaivasi,koska raskausoireetkin olivat niin vähäiset enää ja varasin vielä varasin vielä yhden lääkärin,tämä oli viikolla 18 5.Lääkäri vakuutti kaiken olevan hyvin ja käski olemaan rauhallinen.
Seuraavana aamuna meni lapsivesi ja minut kiidätettiin sairaalaan,siellä lääkäri totesi pelin olleen menetetty jo n.6 viikkoa aikaisemmin.
pienokaiseni,jolle olin jutellut,silitellyt masua,laittanut kaikkea valmiiksi,jota kaikki olivat innolla odottaneet,olikin ollut kuollut sikiö jo pitkän aikaa.
Tämän asian hyväksyminen on ollut ehkä kaikista vaikeinta tässä koko helvetissä,ja luotto lääkäreihin ja suomen neuvolapalveluihin on mennyttä.
sairaalassa onneksi sain huippuhyvää hoitoa ja hoitajilla oli todellakin aikaa lohduttaa ja jutella asiasta,siitä oli suuri apu sen tuskan keskellä.
Helpottanut on myös tämä palsta jonka onnekseni löysin,ei tarvitse luulla että ainoa on.
Toivon kaikille lapsensa menettäneille,ja muillekin oikein hyvää kesää ja uskoa huomiseen!
Olen niin kovin pahoillani, tiedän miltä tuntuu. Itse sain kuulla että todella pitkään ja rankoilla lapsettomuushoidoilla aikaansaatu meidän pikkuinen ei ollut jaksanut jatkaa kehittymistä, vaikka sikiökaiku ja ruskuaispussi nähtiin. Tämä tapahtui tasan kaksi viikkoa sitten. Kesken meni n. 6 viikolla. Sen jälkeinen hoitorumba olikin sitten yhtä helvettiä, ja se jatkuu yhä. Siitä kirjoitin ketjuun "helvetti jatkuu". Eli onneksi sinulla tuli spontaanisti ulos eikä kaavintaa tarvittu!
Kystat on ihan vaarattomia (tyhjiä munarakkuloita), ja yleensä häviävät itsestään. Joskus vaativat kuitenkin seurannan ja jos eivät häviä niin sitten pitää ehdottomasti mennä lääkärille. Yleensä silloin ovat jo aika kivuliaita.
Voimia ja jaksamista!! Jos haluat niin voit mailailla mulle: [email protected]