Sanokaapas mitä mieltä olette. Voiko liiasta kauhuelokuvien ja kauhun harrastamisesta saada jonkun mielitaudin? Tulla hulluksi? Koko elämäni pyörii kauhun ympärillä koska se on hyvin rakas harrastukseni. Kauhuelokuvia olen jo katsonut parisen sataa, kirjat,tarinat, kaikki mikä liittyy kauhuun. Jopa huoneeni on sisustettu tähän tyyliin. Rakastan sitä mutta asialla on kääntöpuoli:
Luulen että olen tulossa hulluksi. Näen painajaisia (tai vain ahdistavia unia) yleensä vähintään pari kolme kertaa viikossa, on käynyt niinkin että olen nähnyt karmeita painajaisia viikonkin putkeen.
Olen ihan älyttömän vainoharhainen, en tykkää olla kotona öitä yksin, pelkään kuulevani ääniä joita joskus kuulenkin. Pelkään yksinkertaisesti päätäni. En usko siis kummituksiin, mutta pelkään tavallaan että mieleni kehittää minulle todellisuudessa jotain kamalaa nähtäväksi. Pelkään koko ajan että sattuu onnettomuus. Tarkistan hellaa aina kahteen kertaan nukkumaan mennessä tai lähtiessä, saan hysteerisen itkukohtauksen jos poikaystäväni ei vastaa puhelimeen. Joka kerta kun hän lähtee pienelle matkalle, pelkään että bussi ajaa kolarin. Nukun usein televisio päällä koska en kestä yön ääniä. Joskus kuulin tyhjästä asunnostamme valitusta. (Silti en usko kummituksiin) Usein yksinkin ollessa minusta tuntuu että minua tarkkaillaan. Päässäni on todella pelottavaa elää. Pelkään päätäni enkä pääse sitä pakoon.
Alitajuntaani on palanut miljoona kauhukuvaa. Pelkään että ne pomppivat sieltä jotenkin tietoisuuteen tai jään ooman pääni vangiksi. Onko tämä millään tavalla mahdollista?
Luulen että olen tulossa hulluksi. Näen painajaisia (tai vain ahdistavia unia) yleensä vähintään pari kolme kertaa viikossa, on käynyt niinkin että olen nähnyt karmeita painajaisia viikonkin putkeen.
Olen ihan älyttömän vainoharhainen, en tykkää olla kotona öitä yksin, pelkään kuulevani ääniä joita joskus kuulenkin. Pelkään yksinkertaisesti päätäni. En usko siis kummituksiin, mutta pelkään tavallaan että mieleni kehittää minulle todellisuudessa jotain kamalaa nähtäväksi. Pelkään koko ajan että sattuu onnettomuus. Tarkistan hellaa aina kahteen kertaan nukkumaan mennessä tai lähtiessä, saan hysteerisen itkukohtauksen jos poikaystäväni ei vastaa puhelimeen. Joka kerta kun hän lähtee pienelle matkalle, pelkään että bussi ajaa kolarin. Nukun usein televisio päällä koska en kestä yön ääniä. Joskus kuulin tyhjästä asunnostamme valitusta. (Silti en usko kummituksiin) Usein yksinkin ollessa minusta tuntuu että minua tarkkaillaan. Päässäni on todella pelottavaa elää. Pelkään päätäni enkä pääse sitä pakoon.
Alitajuntaani on palanut miljoona kauhukuvaa. Pelkään että ne pomppivat sieltä jotenkin tietoisuuteen tai jään ooman pääni vangiksi. Onko tämä millään tavalla mahdollista?
Vastaukset 22
Vanhimmat
http://deathwriters.com/phpBB2/index.php
Vallan nerokas idea mutta en saanut sähköpostiini sitä vahvistusta.
Mutta kannattaisi saada varmuus tästäkin asiasta,
menemällä lääkärin vastaanotolle.
Kannattaa kuitenkin puhua varovasti kuulemistasia äänistä,
saattaapa muuten epäillä ties miksi..
Vihdoin löytyi se toinen hullu minun lisäkseni tästä maailmasta. Olen kärsinyt aivan saman tyylisistä "kauhufobioista". Olen 6 vuotiaasta asti katsonut kaikki kauheat ja vähemmän kauheat elokuvat. Jokin niissä on niin viehättävää että esim.. Vaikka tiesin olevani yksin mökillä viime syksynä, lainasin Kaunan, Ringin yms... ja en nukkunut kuin kirves kädessä=) Itse olen päässyt eroon näistä alkamalla katsoa hieman "kulissien taakse". Jos sinusta tuntuu että olet yksin näiden ajatusten kanssa, puhu jollekkin. Käy kuutamo kävelyllä ja ulvo kuuta niin huomaat ettei yksikään ihmissusi tule kimppuusi. Lääkerille ei varmaan heti kannata lähteä. Ihmisen mieli on erikoinen, varsinkin unissaan. Yleensä jos jokin painaa mieltä siirtyy se automaattisesti alitajuntaan ja näet siitä unta. Uni kun on niin todellista. Tuossa sähköpostini... jutellaan lisää. Kiehtova aihe. En usko että tulet hulluksi, luulen sinun tulevan huumorintajuiseksi! [email protected]
Tykkäisin katsoa kauhua, mutta yhdestäkin yliluonnollisesta kohdasta elokuvassa, voi tulla puoleksi vuodeksi epämukava olo, kun on yksin, varsinkin pimeällä. En saa unta, jos pelottaa, enkä tahdo saada muutenkaan.
Olen muutenkin säikky ja säikähtelen välillä hiuksiani, varjoani ja luulen silmänkulmassa näkyvän savua, Mutta en koskaan ole nähnyt tai kuullut mitään varsinaisia harhoja. Pelkään siis aiheuttavani oikosulkuja, joista luulen savun tulevan. :D Säätelen välillä elektroniikan kanssa...
En pelkää enää pimeää, kun en ole kauhuleffoja katsellut. Olen myös hylännyt uskoni osaksi sen takia, etten halua uskoa yliluonnollisiin ja tämä on myös vähentänyt pelkoja. Asun yksin ja saatan olla yksinäni monta päivää putkeen.. tulee epätodellinen olo. Pitkä valvominen myös lisää alttiutta yliluonnollisen pelkoihini. Ei-yliluonnolliset kauhut eivät minua pelota.
Toisaalta, nykyjään minusta on mukava herätä painajaiseen, kun joskus harvoin niitä näkee, varsinkin jos on jo aamu, eikä tarvitse uudestaan yrittää nukkua. Ei siinä sydämen hakatessa enää nukuta.
Minua ärsyttää tosi paljon pelätä jotain, mitä ei ole. Haluaisinkin nähdä mitä tapahtuu jos kierittelen itseni kauhuelokuvissa ja menen yksin vaikka pimeään kellariin tai metsään. En uskalla, siitä voisi tulla liian pitkäaikaisia vaivoja.
itseasiassa pelkäänkin juuri tulevani hulluksi, eli alkavani näkemään jotain oikeasti.
Se että pelkäät alkavasi näkemään hallusinaatioita ,ei tarkoita että saatat alkaa näkemään niitä. Mitä todella pelkäät? Tulevasi vain hulluksi? Jos oikeen viisaasti yritän ymmärtää, niin pelkäätkö jotain erityisesti mitä sinun ei ollenkaan pitäisi pelätä? Mitä haet yleensä kauhuelokuvista? Normaalisti niistä haetaan jännitystä ja että rupeaa pelottamaan. Mutta kun tämä on aika arka aihe niin luulen sinun olevan aika yksinäinen? Onko ystäväsi kovin samantyylisiä? Katso kauhukomedia esimerkiksi... Jokin hyvä!!! Tai käy lääkerillä, ei siinkäkään mitään pahaa ole. Jos sinua pelottaa niin kohtaa pelkosi menemällä esim. lääkeriin. Tai tule katsomaan Scary Moviet. Eli mene sinne kulissien taakse toisin sanoen. Mitään yliluonnollista ei kuitenkaan ole olemassa. Olen ainakin luopunut toivosta, ufoja varmasti on jossain aurinkokunnassa mutta täällä maan päällä ainoa asia joka ajaa meidän ylitsemme on aika.
Suosittelen sinullekin kaymista "Kummittelu"-palstalla.
Tuo "sahkoisyytesi" viittaa siihen, etta sinulla saattaa olla medioottisia kykyja. Olen itsekin erittain sahkoinen.
pelkäät yliluonnollisia ilmiöitä.
Jumala on rakkaus, Jumala on hyvän puolella. Usko päin vastoin suojelee sinua pahan voimilta.
Osaksi sen olen hylännyt siksi, että se on typerää itsensä huijaamista. Ja jos uskon jumalaan, niin uskon myös saatanaan ja jos yksi yliluonnollinen on mahdollista, niin kaikki on. Jumala ei ole koskaan antanut minulle mitään, vaikka olen ollu kovinkin uskovainen pienempänä.
No varmaankin haen juuri sitä jännitystä, mutta kun niistä jää traumoja. =( Liian vähän ajateltavaa, eikä minulla oikeastaan ole ystäviä, paitsi siskoni. Kauhukomedioita katsonkin mielelläni. Pelkään myös sosiaalisia tilanteita. En pelkää mitään yliluonnollista, jos olen jonkun seurassa. Saatan silti säikkyä. Tänään säikähdin saakelisti, kun reppuni taskusta lensi joku pörriäinen kun otin sieltä avaimia!
Että, minun säädökseni alkaisivat savuamaan, koska olisin kytkenyt ne huonosti.. En siis muuten aiheuttaisi niitä. Säikynkin niitä savuja vain kotona juuri tämän takia.
On taysin mahdollista jaada "oman paansa vangiksi"...seka myos "henkimaailman vangiksi".
Asia on nimittain niin, etta "negaatio vetaa negaatiota puoleensa". Itse katselin myos yhdessa paljon suht paljon kauhuleffoja ja (ennestaan medioottinen persoonani) veti oikein "show-kummituksia" puoleensa. (Tarkemmin sanottuna ns. "varjokummituksia".)
Tunnelma oli OIKEASTI kuin usalaisesta kauhuleffasta, vaikka eivat ne minua fyysisesti mitenkaan vahingoittaneet.
Tama kaikki tapahtui siis OIKEASTI. En ole skitso tms...olen jo tassa useamman vuoden ajan saanut vahvaa kosketusta henkimaailmaan ja tietynlainen "itsensa lataaminen" kuten kauhuleffojen katsominen, meditointi, ns. okkultismi selvasti houkuttelee naita ilmioita ja vetaa niita puoleensa.
Suosittelen kaymaan "Kummittelu"-palstalla, niin loydat "samanhenkista porukkaa", jonka kanssa voit vaihtaa mielipiteita.
NIIN - et ole mitenkaan "kirottu", mutta olet onnistunut aktivoimaan tietyn alueen itsessasi.
nauttimasta tuota idioottimössöä, mitä amerikkalaiset liikemiehet loputtomassa rahanhimossaan päähänne tunkevat!
Epätervettä! Typerää! Vanhainkodissa kiva muistella elämää: tulipa katseltua kauhua 30 vuotta! Olettko koskaan laskeneet millaisen osan tuo staffi vie ajastanne?
Ylös ja ulos! Ihana kesä ja luonto kutsuu! Jos ensimmäiseksi vaikka uimarannalle, puistoihin, pyöräilemään! Vaikka torille kahville, jos ette onnettomat muuta keksi.
Ilta nuotiolla tai kalassa peittoaa mennen tullen 2 miljoonaa kauhuelokuvaa!
Heti aluksi uudelleen sisusta koko huone: pois kaikki kauhuun liittyvä aineisto. Tilalle iloisia värejä, raikkaita ja turvallisia asioita.
Vie kaikki kauhuun liittyvä aineisto huoneistostasi johonkin kaappiin tai kellariin. Lakkaa katsomasta kauhua!
Jos tottumuksen voimasta aiot palata takaisin entiseen, vastusta haluasi ja lähde vaikka ulos.
Tuosta törystä ei todellakaan ole muuta hyötyä kuin että elämäsi hukkaantuu tyhjään ja nyt pyöristkelet pelkotiloissa.
Tee selvä pesäero koko paskaan ja hanki uusia harrastuksia!
No kuten jo sanoin, en usko kummituksiin. Uskon kyllä että vanhat tapahtumat pystyvät "heijastelemaan" ja heijastukset ovat pelottavia. Jonkin verran olen kokenut selittämättömiä asioita, mutta olen ateisti enkä jaksa uskoa sen enempää jumaliin kuin kummituksiinkaan. Ainoa mitä pelkään on oma pääni. Pelkään siis pelkäämistä.
Masentuisin moisista kukkasista. Hermostun tuhottomasti jos joudun viettämään parikin päivää erossa harrastuksestani. Mikään ei ole hirveämpää kuin älytön auringonpaiste ja kirkaat värit. Olen hyvin esteettinen ihminen ja kaipaan ympärilleni kauniita asioita. Jos veisin kaiken kauhuun liittyvän pois, jäisi tänne kaksi mustaa hyllyä, televisio,ja violetti tyhjä pöytä. Uudet harrastukset ihan hyvä idea mutta kauhusta en voi luopua. Siis nautin kauhusta hyvin paljon, mutta en nauti siitä seuraavista tosielämän pelkotiloista.
OSTA NALLE KAVERIKSI
Kauhufilmit, kuten mikä tahansa juttu joka menee liiallisuuksiin voi olla aika pahasta. Joku voi jäädä esim. pornoon tai väkivaltaleffoihin koukkuu, ja koko elämä alkaa pyöriä sen ympärillä.
Jos harrastat pelkkää kauhua, ei ihme, että alat nähdä ahdistavia unia ja pelätä ihan normaalia pimeyttä ym. Minäkin, herkkä ihminen tykkään kauhuleffoista, kohtuudella annosteltuna, esim kerran viikossa. Tavallaan siinä käy helposti vielä niin, että siihen turtuu, ja aina vaatii vielä kauheampaa. sitten ne heijastuvat uniin, kun koko elämä pyörii kauhun ympärillä.
Yritä vaikka lukea klassikkokirjallisuutta. Yritä laajentaa leffamakuasi muihin lajityyppeihin. Ryhdy tapailemaan muita ihmisiä!
Älä katso kauhua. Vaan komediaa. Harrasta jotain muuta siis, positiivisempaa. :)
Ne vaikuttavat alitajuntaan ja nostavat mörköjä esiin. Nyt tavallaan aktivoit pimeää puoltasi. Kuuntele mielummin klassista musiikkia. Se tekee mielelle hyvää.
tosin en katso kauhua urakalla. Mutta aina, kun ostan jonkun tv-sarjan dvd-boksin, minun on aina katsottava koko boksi putkeen. Sitten, kun monen tunnin istunnon jälkeen menee nukkumaan, näkee untakin niistä hahmoista. Viimeksi näin kävi Seinfeld-boksi viitosen kanssa.