Olen koko ikäni ollut jännittäjä, silti hyvin sosiaalinen ja kova puhumaan kaikkien kanssa. Viimevuosina kuitenkin olen alkanut epäilemään paniikkihäiriön mahdollisuutta. Toisinaan päivät menevät hyvin, pystyn puhumaan ihmisille, toisinaan happi loppuu kesken ja sisällä tutisee ja ahdistaa. Jopa puhelimessa ko."kohtaus" voi tulla. Tämä tulee siis vain keskusteltaessa. En punastu, enkä änkytä, mutta hengästyn enkä saa sanojani sanottua. Tutun ihmisenkin kanssa voi vastaava tilanne tulla jos aihe on haastava. Puutumisia tai tärisemistä ei ole ollut, eikä vielä ole tarvinnut "juosta pois". Olen yrittänyt "psyykata" itseäni puhumaan rauhallisesti ja keksimään käsille paikan, tuloksetta. Onko tämä siis paniikkia vai jonkin sortin itseluottamuksen puute ja "normi" jännitystä..sitä se ei kyllä ole kun se vaivaa paljon.Hankaloittaa elämistä ja työtä.
paniikkihäiriö vai itseluottamuksen puute
--ahdistus--
1448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin ainakin lievä.
Olet varmasti alkanut tarkkailla itseäsi.Mitä enemmän tuijottaa itseensä,tapaansa puhua,liikehtiä jne. tulee panikinomainen tila,eikä osaa kunnolla puhua.On tuo paniikissakin ja silloin en mielelläni itse puhu kyllä mitään,vaikka monet tuntevat minut ja panicini,ei tarvitse siksi hätäillä,mutta tahdon mieluimmin itse rauhoittua.
Eiköhän paniikkihäiriössä ole jotain itseluottamuksen puutetta?Jokin lapsuusjäynä käsittelemättä.
En minäkään aina tärise ja hurise,vaan olen hyvinkin "vahva".
Jos haet apua psykologilta,mikä on tietysti ihan ok.asia,saat taatusti samankaltaiset lääkkeet kuin paniikkiihäiriöinen.Koeta ja kerro!Tsemppiä!