Onko totta?

Itselläni on fretti ja en tiedä mitä vaikealla hoidolla tarkoitat, minulla ei ole ainakaan ollut mitään ongelmia omani kanssa. Totta kai välillä voin astua lätäkköön lattiallani, kun pikkuiselle on käynyt vahinko, mutta ei se minua ainakaan haittaa. Minun frettini on uros ja minä leikkautin sen lähinnä hajun vuoksi.Itseäni haju ei häirinnyt, mutta kaikkia muita joita luonani kävi. Leikkauksen myötä haju hävisi kokonaan. Olen kyllä kuullut, että se ei auta kuitenkaan aina kaikkia frettejä hajuhaitoissa. Naaraista en tiedä paremmin, mutta en itse ottaisi riskiä että frettini kuolisi anemiaan.Korvapunkkeja löytyi fretiltäni samalla kerralla kun hänet leikattiin. Itse en ajatellut että niitä voisi edes olla ja yllätyin kovasti kun lääkäri määräsi fretilleni lääkkeen. Mutta nyt on siitä ongelmasta selvitty, uusi taistelu varmaankin taas kesällä kun frettini niin mielellään jouksee heinikoissa. Kevään jatkoa!!=)

totta on, että fretti on vaikeasti hoidettava. Mitä useampi, niin sen enemmän hoitamista on.
Mullakin on 3 frettiä ja kyllä hoitamiseen menee aikas lailla aikaa, kun leikkaat kaikilta kynnet, putsaat korvat, peset häkin, juomapullot, astiat jne. mutta en mä valita, kun mulla menee hoidossa myös 5 kpl frettejä siinä missä kolmekin.
Myöskin pitää katsoa perään, kun freteillä on tapana tunkeutua joka paikkaan, kun ovatte kovinkin uteliaita ja mitä tahansa voi sattua mikäli et ole ottanut pesuaineita ja sen semmoista pois mistä fretti voi saada myrkytyksen, suolitukoksen, jokin voi tipahtaa päälle jne.

Frettiinkin voi tarttua korvapunkki siinä missä muihinkin eläimiin ja se pitäisi aina hoitaa välittömästi eli käynti eläinlääkäriin.
Fretti pitää leikkauttaa ellei sillä teetä pentuja koska uroksen luonne voi muutta agressiiviseksi ja se voi hyvässä lykyssä tappaa nartun. Myöskin narttu pitää leikkauttaa koska muuten tuloksena on tappava anemia.
Poika on myöskin hyvä leikkauttaa siksi koska sillä on tapana merkkailla paikkoja ja myöskin se voimakas ominaishaju vähenee huomattavasti.

Tässä oma kokemukseni pojastamme.
Mulla esim. poika oli kiimassa täysin sekaisin ja se oli suoraan sanottua hermojen menetystä koko se aika.
Poika piti laittaa toiseen huoneeseen koska asunnossa olevat nartut eivät saaneet olla koskaan rauhassa. Viiviä varsinkin vietiin aina lähimpään paikkaan ja yritettiin astua monet kerrat. Menin tietty väliin ja meinasin itekin saada siinä silmilleni. Myös häkistäkin ollaan läpi tultu ja kyllä se oli helpotus, kun poika saatiin leikattua, kun ei sitä narttua astutukseen löytynyt riittävän ajoissa eikä hermot enää kestäny. Eli suosittelen pojallekin leikkausta mikäli pentuja ei aiota tehdä.

Yhdyn edelliseen ja lisäksi oma frettini on todella villi ja kova puremaan. Tästä ei olla vieläkään päästy eroon, vaikka tässä on sitä yritetty jo puoli vuotta kouluttaa. Eläin on myös todella itsepäinen otus ja välillä koetellaan hermoja kovasti. Koulutus on vaikeaa hommaa. Meilläkin tehdään välillä tarpeita hiekkalaatikon "ohi", mutta se ei nyt niin kamalaa ole. Kunhan tuosta puremisesta pääsis.. Fretillä kun on neulanterävät kulmahampaat, jotka menevät hetkessä ihon läpi ja verta on vuodettu meillä lukuisia kertoja. Auts!

Ja mulla on narttu, jonka leikkautin kyllä heti sen tultua kiimaan. Ei kannata leikkiä sen hengellä!

En tiedä onko vaikea oikea sana, mutta sanoisin, että fretti on monessa suhteessa erilainen kuin perinteiset vapaana pidettävät kissa tai koira.

Fretin kanssa joutuu ottamaan huomioon kaikki kolot ja vaaralliset esineet hellan taustasta vessanpönttöön ja sterkkojen hienoihin kaiuttimiin. Fretin omistamisen aloittaa siitä, kun yrittää mönkiä pitkin lattioita kuvitellen itsensä fretiksi, joka tunkee käsittämättömän pieniin koloihin ja kiipeää uskomattomiin paikkoihin ja syö korvatulppia yms. jotka sitten aiheuttavat todennäköisesti suolitukoksen. Kuulostaa älyttömältä, mutta moni fretin omistaja tuntenee edellä kuvaillun ilon omakseen ;) Siinä lattioita pitkin ryömiessä koittaa sitten olla viisaasti askeleen (tai konttauksen) verran edellä otustaan ja tukkii reikiä ja niittaa farkkukangasta sohvan pohjaan ja poimii niitä pikkuesineitä ja peittää isojen kukkaruukkujen multia.

Tietysti pitää tunnistaa mm. suolitukosoireet ja osata hoitaa (onhan näitä kissoilla ja koirillakin, mutta niillä paljon harvemmin kuin fretillä, jolla suolitukos on yleisin kuolinsyy...).

Kissat ja koirat pärjäilee siinä sivussa kotona eikä niitten tekemisiä tule vahdittua niinkään, mutta frettiä pidän silmällä koko sen hereilläolo-ajan.

Minulla on kokemusta kaikista kolmesta eläinlajista ja näitten kokemusteni syvällä rintaäänellä röhisen, että fretti on se vaativin lemmikki, jota ei tosiaan kannata ostaa eläinkaupasta ilman mitään ennakkotietoja (etenkin nykypäivänä, kun tietoa löytyy suomenkielellä netistäkin runsain mitoin).