Joka päivä törmää siihen, että se ja se teki silloin syntiä, menetteli näin ja näin, se ei kuulu uskovaiselle, tai oliko se uskomassa olevalle? Kysymykseen, onko syntisi anteeksi annettu, > on Jeesuksen veressä, on. Mutta siitä huolimatta aina huomautellaan, jopa puhujan pöntöstä.
Tämä asia on kaivertanut usean VL;n mieltä, ja he ovat kertoneet sen minulle. Miten on, eikö todellakaan ole VL synnit annettu anteeksi, jos niin luvataan, koska niistä huomautellaan usein, mm. hoitokokoukset? Jos ne on annettu anteeksi.
Tämä asia on kaivertanut usean VL;n mieltä, ja he ovat kertoneet sen minulle. Miten on, eikö todellakaan ole VL synnit annettu anteeksi, jos niin luvataan, koska niistä huomautellaan usein, mm. hoitokokoukset? Jos ne on annettu anteeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoitit "eikö todellakaan ole VL synnit annettu anteeksi". Kertoisitko vielä, mitä tällaiset synnit ovat? Ei tarvitse listata niitä, joita ei-vl:tkin osaavat tehdä.
sitä, onko onkiminen sallittua.
Kyllä synnit saa anteeksi. Mutta armoa ei saa käyttää hyväkseen. Se että on saanut anteeksi ei vapauta jatkamaan samaa syntiä. Joka syntinsä hylkää ja tunnustaa saa armon. Mutta jos sama ylpeä meininki jatkuu ilman katumusta ja parannuksen tekoa, ilman synnintuntoa ja silti sanotaan että armosta olemme anteeksi saaneet, niin eikö se ole väärin?
lukenut sitä kirjaa ainako anteeksi? (muistaakseni)
Siitä on kyllä aikaa kun sen luin mutta siinä todettiin tästä anteekiannosta että (mustin varaisia referaatteja)
- aidossa anteeksiannossa teko ei muutu oikeaksi vaan päin vastoin teon vääryys on ja pysyy mutta sen tekijä armahdetaan...
- päinvastoin kun ajattelisi tekoa ei haudata vaan päin vastoin teko ja sen vääryys nostetaan päivänvaloon.
- väärin tekeminen ei katoa anteeksiannolla
- myös katekruutta käsiteltiin tuossa kirjassa ja jäin kyllä miettimään kuka oikeasti on katkera hoitokokouskesusteluissa.
Nekö jotka ovat omalta puoletaan kokeneet väärin kohdelluiksi ja ovat antaneet anteeksi omalta puoleltaan hyväksymättä noita tekoja.
Vai ne jotka eivät näe näissä väärin tekemisissä mitään väärää = puutuu väärin tekemisen tunto.
Vai ne jotka ovat katkeria siitä että vaikka tekijä kuinka armahdetaan he eivät voi hyväksyä sitä että väärin tekemisiä ei unohdetta.
Ajattelisin kyllä että jos raamatun sanan valossa kämmään ja saan oikein omatuntua kaivavan synnin tunnon niin en kai minä tuota tekoa haula unohtaa vaan oppia siitä?
Ei todellakaan ole oikein kaivella anteeksiannettuja syntejä. Kuitenkin jos sokea sokeaa taluttaa, niin eivätkö he samaan kuoppaan lankea.
Täällä on kirjoitettu, että puhujat olisivat seuroissa pyytäneet anteeksi jotain hoitokokouksiin liittyviä asioita.
Olemmekohan me, Ry:ltä tavalla tai toisella lähteneet edelleenkin niitä "olemattomia", joilta ei tarvitsekaan anteeksi pyydellä?
Usein ne synnit, joita ”normaalisti kuolevat uskovaiset” ovat tehneet, ja saaneet ne anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta, uskon kautta, jonkin lähimmäisen todistaessa sitä, ei tunnu kelpaavan Lestadiolaiselle. Miksi se?
” Olemmekohan me, Ry:ltä tavalla tai toisella lähteneet edelleenkin niitä "olemattomia",”.
Sirkka, mikähän se synti oikein oli, oliko se SRK;n operoima lista, vaan mikä. Kerrotko sen, mutta synti on mielestäni sydämen irtaantumista ja etääntymistä Jeesuksesta, eli jos on tärkeämpi mennä tupakalle, kun kuunnella Jumalan sanaa, on Herra tupakan homo, ei Jeesus, se on synti, ja synnillä ei muuten ole mittaa, vähäinen tai suuri, se on vain synti, ja yksi Jeesus voi korjata sen asian, ei muut. J.
Rauhaa
Uskoakseni olet ainakin täältä lukeneena ymmärtänyt hoitokokousten myötä tapahtuneet poikkeamat vl- uskosta ja opetuksesta hengistä parannuksentekoineen. Myös omaa "psalmiani" olen täällä toistanut. Siis en voinut hyväksyä noita tapahtuneita asioita, enkä mennyt kutsuttunakaan kokouksiin, mikä oli välitön erottamiseni syy. Hyvä, etten mennyt, varmasti säästyin lisähaavoilta, enkä tullut suostuneeksi uuteen oppiin.
Tarkennusta edelliseen kirjoitukseeni "olemattomista": Aikoinaan meidät Ry:ltä lähteneet hylättiin täysin, ikäänkuin meitä ei enää olisi olemassakaan, hävitettiin siis "olemattomiksi".
Tuntuu hyvin kummalliselta lukea, että parannuksia olisi tehty, mutta siitä ei olla meille erotetuille puhuttu yhtikäs mitään. Miksi ei?
Ennen seuroissa puhuttiin isoista ja pienistä synneistä ja Raamattu nimeää myös kuolemansyntejä. Kaikki synnit kuitenkin voi saada anteeksi Jeesuksen sovitustyön ja sen omalle kohdalleen uskomisen kautta.
Ainoa synti, mitä Raamatun mukaan ei voi saada anteeksi, on Pyhän Hengen pilkka. Siitä ei tule tuntoa, mitenpä tehdä parannustakaan. Lieneekö tuollainen korvaamaton vahinko aikoinaan tapahtunut?
Ps. Ulkona on kesäisen kaunista ja aurinko paistaa ainakin täällä. Nauttikaamme Jumalan ihmeellisestä luonnosta tänäänkin!
Hyvää kesää Sirkka