.
Keskustan ministeriryhmässä ja eduskuntaryhmässä tiedetään EU-kriittisyyden olevan Keskustan kentällä korkeassa kurssissa. Siitä huolimatta ei yksikään keskustalainen vaikuttaja rohkene nostaa kortta ristiin esteeksi Vanhasen varauksettomalle EU-suitsutukselle. Seikka ei suinkaan ole vähäpätöinen, sillä huomattava enemmistö keskustalaisista on kritiikin kannalla, ja samaa mieltä EU-kriittisyydestä ollaan enemmistönä koko väestön keskuudessa!
Tästä huolimatta nimen omaan Keskusta päähallituspuolueena antaa selvän signaalin varauksettomasta EU-suosiosta.
Kyseä on kiistatta kummajaisesta, oman poliittisen ryhmän tahdon vastaisesta äärimmäisestä poliittisesta toiminnasta. Härkäpäisestä tutkainta vastaan nojaamisesta saatiin jo presidentinvaaleissa hälyttävä signaali:
Keskustan kannatusluvut varsinkin puolueen vankimmilla eteläpohjanmaan alueilla putosivat vajaan viidenneksen, 24 % tasosta reilun 18% tasolle!
Kiitos Jarmo Korhosen uutteran vaalityön saatiin osa tuosta hävikistä korjattua eduskuntavaaleissa, mutta kentän asenteellinen perusta ei ole muuttunut miksikään, ja Vanhanen ajaa edelleen eri suuntain kuin puolueen suuri enemmistö edellyttäisi; Hän ei suostu edes puolueen sisällä minkään muotoiseen EU-debattiin, eikä salli siitä laajemminkaan keskustelua valtakunnan tasolla.
Eduskuntavaaleissa virallisesti EU-myönteinen Keskusta menetti varmuudella muutamia paikkoja, todennäköisesti useamman Perus-Suomlaisille.
On todettava että EU-kritiikki ei suinkaan ole EU-vastaisuutta, vaan se edustaa itsestään selvää toiminnan osaa, joka kuuluu aina uuden yrityksen, systeemin, minkä vain tuotteen kehittelyyn, jota hallitsemattomasti laajeneva EU itse asiassa monumentaalisesti ja korostuneesti edustaa.
Monet keskustalaiset liittyvät toteamukseen, pitäväksi todettuun lainalaisuuteen:
"Kiire ja hallitsematon laajentuminen ainoina kriteereinä eivät suinkaan ole laadun määrääviä tekijöitä, vaan useimmin hallitsemattomana ne edustavat lopun alkua."
Kritiikitöntä EU-jäsenyyttä on vaikea ymmärtää pienempienkään jäsenten asemassa, koska järjen ääni eritoten niiden keskuudessa vakuuttaa aivan päin vastaista.
EU-puheenjohtajamaan Saksan Angela Merkelin tyly arvio EU:n perustuslain tilasta sekä Puola tiukka asenne asiassaan näyttävät suuntaa tulevalle ja nostavat samalla väkisinkin keskustelun koko EU:n tarkoituksenmukaisuudesta tässä muodossaan;
Onko nyt viimeinkin, innokkaimpienkin fanaatikkojen syytä ottaa järkensä päästä kiinni ja suostua hyväksymään se ikävä lainalaisuus, että tädistä ei suinkaan tule setää eikä edes matkalaukkua vaikka tätiin pakkokeinoin kiinitettäisiin kahva.
Ts. Liitovaltiota on mahdotonta koettaa synnyttää ja väkisin saada toimimaan, kun sellaisen synnyttämisen määräävimmät tekijät kuuluvat sarjaan "mahdoton yhtälö!!"
Merkelin karu mielipide:
http://www.yle.fi/tekstitv/html/P136_01.html
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Keskustan ministeriryhmässä ja eduskuntaryhmässä tiedetään EU-kriittisyyden olevan Keskustan kentällä korkeassa kurssissa. Siitä huolimatta ei yksikään keskustalainen vaikuttaja rohkene nostaa kortta ristiin esteeksi Vanhasen varauksettomalle EU-suitsutukselle. Seikka ei suinkaan ole vähäpätöinen, sillä huomattava enemmistö keskustalaisista on kritiikin kannalla, ja samaa mieltä EU-kriittisyydestä ollaan enemmistönä koko väestön keskuudessa!
Tästä huolimatta nimen omaan Keskusta päähallituspuolueena antaa selvän signaalin varauksettomasta EU-suosiosta.
Kyseä on kiistatta kummajaisesta, oman poliittisen ryhmän tahdon vastaisesta äärimmäisestä poliittisesta toiminnasta. Härkäpäisestä tutkainta vastaan nojaamisesta saatiin jo presidentinvaaleissa hälyttävä signaali:
Keskustan kannatusluvut varsinkin puolueen vankimmilla eteläpohjanmaan alueilla putosivat vajaan viidenneksen, 24 % tasosta reilun 18% tasolle!
Kiitos Jarmo Korhosen uutteran vaalityön saatiin osa tuosta hävikistä korjattua eduskuntavaaleissa, mutta kentän asenteellinen perusta ei ole muuttunut miksikään, ja Vanhanen ajaa edelleen eri suuntain kuin puolueen suuri enemmistö edellyttäisi; Hän ei suostu edes puolueen sisällä minkään muotoiseen EU-debattiin, eikä salli siitä laajemminkaan keskustelua valtakunnan tasolla.
Eduskuntavaaleissa virallisesti EU-myönteinen Keskusta menetti varmuudella muutamia paikkoja, todennäköisesti useamman Perus-Suomlaisille.
On todettava että EU-kritiikki ei suinkaan ole EU-vastaisuutta, vaan se edustaa itsestään selvää toiminnan osaa, joka kuuluu aina uuden yrityksen, systeemin, minkä vain tuotteen kehittelyyn, jota hallitsemattomasti laajeneva EU itse asiassa monumentaalisesti ja korostuneesti edustaa.
Monet keskustalaiset liittyvät toteamukseen, pitäväksi todettuun lainalaisuuteen:
"Kiire ja hallitsematon laajentuminen ainoina kriteereinä eivät suinkaan ole laadun määrääviä tekijöitä, vaan useimmin hallitsemattomana ne edustavat lopun alkua."
Kritiikitöntä EU-jäsenyyttä on vaikea ymmärtää pienempienkään jäsenten asemassa, koska järjen ääni eritoten niiden keskuudessa vakuuttaa aivan päin vastaista.
EU-puheenjohtajamaan Saksan Angela Merkelin tyly arvio EU:n perustuslain tilasta sekä Puola tiukka asenne asiassaan näyttävät suuntaa tulevalle ja nostavat samalla väkisinkin keskustelun koko EU:n tarkoituksenmukaisuudesta tässä muodossaan;
Onko nyt viimeinkin, innokkaimpienkin fanaatikkojen syytä ottaa järkensä päästä kiinni ja suostua hyväksymään se ikävä lainalaisuus, että tädistä ei suinkaan tule setää eikä edes matkalaukkua vaikka tätiin pakkokeinoin kiinitettäisiin kahva.
Ts. Liitovaltiota on mahdotonta koettaa synnyttää ja väkisin saada toimimaan, kun sellaisen synnyttämisen määräävimmät tekijät kuuluvat sarjaan "mahdoton yhtälö!!"
Merkelin karu mielipide:
http://www.yle.fi/tekstitv/html/P136_01.html
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 8
Vanhimmat
tällä asialla ja tulevat saamaan keskustasta sellaisen äänivyöryn seuraavissa vaaleissa että demareiden tappio ei ollut mitään sen rinnalla kuinka tulee käymään.Ei sentään 4 paikan menetys vain tulee.Tulee olemaan kova kisa demareilla ja soinilaisilla kumpi on suurempi.Kun demarit tulevat kans menettään 4 paikkaa persuille.
... kovin äänekkäästi EU:ta vastaan. Kun me nyt olemme sen jäsenenä, pitää vain unionia kehittää siihen suuntaan, että se vastaa suomalaisten toiveita.
Keskustassa on tervettä EU-kriittisyyttä tai paremminkin huolenpitoa unionista siten, että sen ei sallita kehittyvän liittovaltion suuntaan vaan pidämme sitä edelleen itsenäisten valtioiden liittona, joka hoitaa sille yksimielisesti annettuja tarkoin rajattuja tehtäviä. Siis sellaisia, jotka porukalla tulevat paremmin hoidettua.
Keskustan puitteissa myös herkästi puututaan unionin pikkumaiseen byrokratiaan ja holhousmentaliteettiin.
Matti Vanhasella on hyvin luonteva ja käytännönläheinen suhtautuminen unioniin. Toisin oli Lipposen aikana, jolloin pääministeri oli innokkaana rakentamassa unionista mahtavaa liittovaltiota itsenäisyytemme kustannuksella.
Terve Oiva
Avoin kysmys on, miten halitus toimii liittovaltion muodotumista vastaan, kun hallitus Vanhasen johdolla julkipuheissaan toteuttaa EU-liittovaltin mukaisia tavoitteita?
Erityisesti rajattuun pienten maitten valtioliittomuotoisen tavoitteen EU-yhteisöön pyrkii suurin osa pienistä jäsenistä, Mitä varmimmin myös Suomi.
Valtioliiton muodostumisen tavaoitteiden vastainen toiminta leimaa Vanhasen kannailmaisuja, silloin harvoin kun hän maamme poliittisen johtajan vastuunkantajana julkisuudessa esiintyy.
Käsitteissämme on selkeä ristiriita.
Seppo Hietanen
oikeassa tuosta maltillisuudesta.Ei liitovaltio ajatus ole hyvä asia ,siiloin meidän toiveitamme ei kukaan enään kuuntelisi.Silloin me jouduttais tyytymään siihen mikä ylhäältä annettais eikä voitais itse siihen vaikuttaa juurikaan millään tavoin.En ole mikään tietoviisas tässäkään asiassa mutta uskoisin että tämä itsenäisten valtioiden yhteen liittymä on parempi ratkaisu.
Aika usein tuntuu siltä, että EU-vastaisuuden ydin on siinä, että halutaan puolustaa vanhoja omia rakenteita. Pelätään, että EU-johtoisuus johtaa meidätkin pakolla uudistumaan. Samalla unohtuu se, että ilman EU:ta uudistuminen tapahtuu pelkästään monikansallisten markkinavoimien päätöksillä. Niissä päätöksissä Suomen valtiolla ei ole rajojaan sulkematta mitään sananvaltaa.
Uudistumiset ovat yleensä aina potkaisseet taloutemme nousuun. Siirtyminen keräily-, metsästys- ja kalastustaloudesta maanviljelyyn loi ensimmäisen pohjan nousulle. Tämän kehitysvaiheen syrjäytti puolestaan teollistuminen. Teollistumisen jälkeen seurasi palvelupainotteinen jälkiteollisuus, josta Nokia "raudan" tuottajana ja Sonera palvelutuottajana olivat meillä hyvä esimerkki.
Nämä uudistumisvaiheet ovat aina tuottaneet hurjaa taloudellista kasvua ja hyvinvoinnin lisääntymistä. Aina on ollut kuitenkin kepulaisia, jotka ovat vastustaneet kehitystä ja halunneet pysyttäytyä peltotaloudessa. Se on tietysti idealismissaan kunnioitettava malli, mutta silloin pitää tunnustaa matalan elintason arvovalinta myös samalla.
Jos tällaista idealismia ei harjoiteta, Suomea voisi rakentaa niin, että olemme EU:n sisällä iskuvalmein valtio. Se tarkoittaa sitä, että meillä on valmiuksia harjoittaa jotain muuta kuin peltoviljelyä ja sukankudontaa. Kepu haluaa tässä yhtälössä pitää maan kauttaaltaan asuttuna eli otollisena peltovilelyn harrastamiselle ja sukankudonnalle. Kepussa pelätään, että EU:n kehittyminen johtaa johonkin muuhun. Vaihtoehtona on kuitenkin se, että samaan päästään hallitsemattomasti markkinavoimien ajamana.
Meillä voitaisiin asiaa myös tutkia. Kaikenkokoisille yrityksille voitaisiin suunnata kysely, missä niitä pyydetään kertomaan, minkälaatuiset olosuhteet ovat oman yritystoiminnan suhteen optimaaliset. Ovatko ne esimerkiksi valmiita siirtymään Ilomantsiin harjoittamaan yritystoimintaa mieluummin kuin pääkaupunkiseudulle. Näin saataisiin tietoa siitä, miten yritystoiminta omalta osaltaa haluaa kehittää Suomea sen näkö¨kulmasta parhaaseen iskuun. Ettei tarvitsisi sitten syytellä Lipposta ja Niinistöä väärästä ohjauksesta.
EU:ta kohtaan pitää luonnolisesti kohdistaa kritiikkiä, kun siihen on aihetta. Erityistä aihetta siihen olisi EU:n maatalouspolitiikan suhteen, sillä se jähmettää koko EU:ta paikalleen. EU:n suuri mahdollisuushan on siinä, että sen avulla Eurooppaa voidaan nostaa maapallon taloudelliseksi napa-alueeksi. Tätä varten tarvitaan luonnollisesti myös yhteistä sääntelyä kuten perustuslaki ja yhteismarkkinasäännöt.
Arvokonservatiivinen Kepu edustaa itsessään jähmeyttä ja pyshtyneisyyttä. Sen vuoksi siellä pelätään kaikenlaisen kritiikin esittämistä. Kun Kepussa vähän äännehdetään, kritiikki kohdistuu sitten jonninjoutviin asioihin koko Suomen menetymistä ajatellen kuten johonkin Natura-asiaan tai susien määrään. Ei näillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten Suomesta kehitettäisiin osa EU:n taloudellista suurvaltaa.
nimeksi Euroopan tasavaltojen liitto.Vai olisisiko se pelkkä Eurooppa.
(minun tyhmään kysymykseeni saa antaa yhtä tyhmän vastauksen)
Sinulla oli hyvä kirjoitus pani miettimään että olisko se sittenkin hyvä tuo liittovaltio ajatus?
Jos keskustan kentällä EU-kriitisyys on korkeassa kurssissa , niin miksi he sitten äänestävät kesksustapuoluetta?
Melkein koko Suomen kansa tietää tällaiset perusasiat , mutta se ei vielä riitä. Sekin pitänee paikkansa , että koko väestöstä suurin osa on EU-kriittisisä.
Jos nämä adsiat eivät näy selkeästi vaaleissa ja vaalituloksissa ei ole opittu mitään. Onko niin , että ei ole vielä saatu tarpeeksi vaikeuksia EU:n kautta tulossa ainakin on lisää.
Kaikkein vaarallisimpia äänestäjiä ja edustajia ovat sellaiset , jotka ovat kriittisiä tai ei osaa sanoa. Kyllä selvissä asioissa pitää olla selvä kanta KYLLÄ tai EI eikä siihen tarvitse muuta kuin maalaisjärkeä.
Kyllä keskustapuolueen äänestäjien samoin kuin muidenkin pitää pystyä itse päättämään onko EU:sta ollut hyötyä vai haittaa ja toimia sen mukaan.
Suurin osa poliitikoista on sellaisia , että ne pitää ottaa varauksella eikä suinpäin mennä uskomaan ja äänestämään.