Miehen onkelmallinen elämä

Miehellä oli onkelma! häntä ei huvittanut mikään, ei kertakaikkiaan mikään, kunnes hän keksi jotain, kuten aina ihmiset keksivät jotain. Sitten yhdessä vaiheessa hänen onkelmansa oli ratkennut ja hän voi hyvin kuin taivas! Joskus häntä vitutti ja joskus ei, kuten joskus sinuakin. Hän teki aina päivän tarpeet, eli vessassa käymiset, ruuanlaitot, työssäkäynti, lasten vahtiminen, ruokkiminen.

Hän ei aina ollut tylsä! mutta joskus hän oli! hän ihmetteli oliko kuussa elämää ja katseli sitä silloin kuin huvitti. Tosi mielenkiintoista hänen elämänsä on kylläkin. Hän ei uskonut mihinkään, plutossa ei ole elämää väitteisiin, vaan teki aina ihan omat päätöksensä. Hänellä oli taskussaan vanha viisipenninen jonka hän viskasi pois. Hän oli iso mies! kerran hän pureskeli kynsiään, kun se nyt vain tuntui huvittavan häntä. Hän oli aikamoinen jätkä.



Yöllä hän ei pelännyt kummituksia ja aamulla hän oli kerran pelännyt, koska oli luullut jotain kärpäsen pöräystä möröksi, joka syö pieniä lapsia ja tekee paskakasan nurkkaan.

Aamulla häntä haukotutti, että hoh hoijaa. Joskus hän vain ajeli autolla ja kurvaili sinne tänne ja kerran ajoi päin postilaatikkoa ja lensi tuulilasin läpi haukkaamaan raitista ilmaa. Hän oli tarttunut kuusen oksaan ja roikkunut siinä hetken aikaa, kunnes irroitti otteensa ja alkoi kaivaa persettä.

Kerran miehen oltiin nähty harjoittelevan ,nukella raiskaamista! hän oli hiiviskellyt pusikon takaa ja harjoitellut erilaisia hyökkäystekniikoita, joilla olisi voinut päästä panemaan. Lopuksi hänestä oli tullut ihan tavallinen kaveri, jolla ei ollut enää onkelman onkelmaa. Hänen elämäänsä ei oikein parimminkaan voinut kuvailla.