olen pahoillani...

..olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, jotka olette menettäneen läheisen ihmisen syövän vuoksi.
Menetin itse isäni neljä vuotta sitten keuhkosyövän takia. Paha mieli tulee vieläkin kun ajattelen isääni. Ei tuo tunne varmaan milloinkaan mene pois, tiedän sen.

Mietin aina kun joku läheinen kuolee, miten kertoisin ajatukseni. En voi sanoa että otan osaa, sillä kukaan ei voi ottaa osaa toisen surusta. Jokaisen on itse surtava.

Suru tuntuu toisesta ihmisestä erilaiselta kuin toisesta. Toinen ihminen haluaa olla läheistensä kanssa ja surra yhdessä. Toinen taas haluaa olla omissa oloissaan, eikä edes päästä toisia ihmisiä lähelleen. Kukin tavallaan.

Minun suruni on suuri. En voi jakaa surua kenenkään kanssa, sillä se on sydämmessäni, eikä siitä saa paloja.
Voin silti keskustella asiasta läheisteni kanssa ja saada tukea heiltä. Suru on iso ja vaikea asia.

Surun kanssa täytyy vain oppia elämään.

Voimia toivon teille suuressa surussanne.

-taiju-
1390
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

minä menetin mummoni ihan vähän aikaa sitten. mummolla oli syöpä ja me oltiin tosi läheisiä silloin joskus. onneksi minulla oli monta kuukautta aikaa tottua siihen että kohta tulee lähtö, joten en kamalasti yllättynyt sillä hetkellä. nyt vaan tulee joskus mieleen kaikki hyvät asiat ja että en enää koskaan saa viettää niitä. en aio koskaan unohtaa niitä ihania hetkiä kun olin aina mummon luona ja varsinkin kesällä istuttiin rapuilla ja oltiin laiturilla uimassa ja kaikkea sellaista. vielä viime kesänäkin. tuntuu oudolta viettää ensi kesä ilman niitä hyviä aikoja. mutta eiköhän tähän vielä totu, vaikka ei unohtaisikaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


taiju kirjoitti:

..olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, jotka olette menettäneen läheisen ihmisen syövän vuoksi.
Menetin itse isäni neljä vuotta sitten keuhkosyövän takia. Paha mieli tulee vieläkin kun ajattelen isääni. Ei tuo tunne varmaan milloinkaan mene pois, tiedän sen.

Mietin aina kun joku läheinen kuolee, miten kertoisin ajatukseni. En voi sanoa että otan osaa, sillä kukaan ei voi ottaa osaa toisen surusta. Jokaisen on itse surtava.

Suru tuntuu toisesta ihmisestä erilaiselta kuin toisesta. Toinen ihminen haluaa olla läheistensä kanssa ja surra yhdessä. Toinen taas haluaa olla omissa oloissaan, eikä edes päästä toisia ihmisiä lähelleen. Kukin tavallaan.

Minun suruni on suuri. En voi jakaa surua kenenkään kanssa, sillä se on sydämmessäni, eikä siitä saa paloja.
Voin silti keskustella asiasta läheisteni kanssa ja saada tukea heiltä. Suru on iso ja vaikea asia.

Surun kanssa täytyy vain oppia elämään.

Voimia toivon teille suuressa surussanne.

-taiju-

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu