tuntuisillä hetkellä,kun saimme tietää syöpä diagnoosin! itsellämme,lähiomaisella,,ystävällä!
keskustelemmeko
miltä
11510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sanoin kertomaan,miltä se tuntui.Maailmanloppu!
Kyseessä on miehen keuhkosyöpä.
ja itkin, heti sen jälkeen kun olin saanut tietää syöpädiagnoosin. Kotiin päästyämme ( mieheni oli mukana) alkoi miehenikin itkeä. Tätä jatkui leikkaukseen saakka ( reilu viikko). Sen jälkeen oli niin paljon muuta ajateltavaa ja piti keskittyä toipumiseen ( ihan siihen fyysiseen) ettei paljon ehtinyt murehtia!
kolmella ystävällä, kaksi kertaa sisarellani ja kerran itselläni. Tieto lamaannuttaa aina!
Minulta syöpä löytyi ihan sattumalta. Kohtuni poistettiin myoman takia ja siitä tehdään sattuma leikkeitä jotka tutkitaan patologisesti. Olin autossa kun lääkäri soitti että yllättäen on löytynyt pahanlaatuinen löydös. Minulla oli semmoinen olo että lääkäri puhuu jonkin muun ihmisen sairaudesta. Ei se minua voi koskea. Koska olen ollut perusterve aina ja suhteellisen terveellistä elämää viettänyt, ei olikein mennyt jokeluun että minulla olisi syöpä, jonka takia joudun uusiin leikkauksiin ja sädehoitoon moneksi viikoksi.Jotenkin oli ulkopuolinen olo koko hoitojen ajankin. Nyt niistä on mennyt pian vuosi aikaa.
se ensimmäinen tunne.
Itsellä ulkonaisesti tyyneys, sisällä ilmeisesti joku blokki, koska vasta puolenvuoden päästä muista asioita eli puoli vuotta hävisi. Nyt pikkuhiljaa tajunnut enemmän ja enemmän mitä edessä on eli ettei ehkä olekaan. Minullakin aivokasvain, jonka paikka on paha ja on mietinnössä, että leikataanko. On onneksi vielä pieni.
Läheisilleni eli perheelleni asia oli shokki, joka mullisti kaikkien turvallisen elämän kovin epävarman tuntuiseksi. Kuitenkin jotenkin olemme ehkä vieläkin läheisempiä kuin ennen.
Eräs ystävä lopetti yhteydenoton, ja yksi toinen on yliyliylihuolehtivainen ja koen olevani kuin pikkulapsi, jolla ei todellakaan luulla olevan enää kykyä itse ajatella.
vaikka itselläni olikin rintasyöpä. Ensimmäisistä kuukausista en muista mitään. Muutama ystävä lopetti yhteydenpidon heti siihen paikkaan. Osa soitteli päivittäin. Osa oli todella hyvä tuki koko prosessin ajan.
Perhettä tämä kokemus on lähentänyt.
tuli, kun lääkäri asian kertoi. Oikeastaan hävetti se, etten saanut kunnon itkua aikaiseksi. Se oli kaikinpuolin omituinen itku itselleni, en ole koskaan itkenyt niin; kuin jossain teatterissä pieni sievä itku.
juuri noin. Hautajaisissakin voi joskus alkaa naurattamaan joku typerä irrallinen asia tai jossakin järkyttävässä tilanteessa muualla. Monella varmaan kokemuksia tästä.
Toivottavasti se iso itkukin vielä tulee.. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitin.. Se itku sitten jo helpottaa ja vahvistaakin. jatkamaan ja jaksamaan eteenpäin.
Hyvää jatkoa sinulle.
Kuuntelin muita ikäänkuin kehoni ulkopuolelta.
Olin joskus pohtinut miltä ihmisestä mahtaa tuntua kun lääkäri sanoo että se on sitten syöpä. En ollut koskaan kuvitellut että henkilökohtaisesti joutuisin sen kokemaan. Kun koepalan diagnoosista kerrottiin mielessäni ei ollut edes käynyt syövän mahdollisuus joten tieto iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sitä jotenkin mieli tyhjeni, minä ymmärsin enkä kuitenkaan ymmärtänyt. En osannut sanoa saati kysyä yhtään mitään. Ainoa mitä osasin sanoa oli "aha, vai niin". Meni varmaan pari viikkoa että puhuin pelkästään pahanlaatuisesta kasvaimesta, se ei kuulostanut niin pahalta kuin syöpä-sana. Minä en tiennyt syövästä oikeastaan yhtään mitään enkä myöskään hoidoista. No nyt tiedän.