Kohtukuoleman riskistä tulee kertoa vanhemmille

ei ole keskenmeno, vaan vauvan kuolema !

Vaikka tällä palstalla tuo linkki onkin.

Hyvä, että tämä asia saa julkisuutta.

Itsekään en ollut edes ajatellut moista vaihtoehtoa ennenkuin se osui kohdalle. Olisiko suru ollut jotenkin helpompi kestää jos olisi osannut pelätä sitä jo etukäteen? Aluksi tuntui siltä, kun oli hirveä hinku syyttää jotakuta, ketä vain, mutta ei enää. Luulen että yksi murehdittava asia lisää (500 kohtukuolemaa, versus 60 000 elävänä syntynyttä... onko aihetta huolestuttaa kaikkia? Muuttaako se mitään?) olisi ennemmin varjostanut raskautta kuin helpottanut tuska yhtään pahimman tapahduttua.

Ei, minusta siis ei tuolla häviävän pienellä riskillä tule pelotella onnellisina odottavia äitejä. Jos tieto vaikuttaisi johonkin, jos se voisi estää yhdenkin tapauksen, kyllä. Mutta sellaisenaan se vain lisäisi huolta ja murhetta, tiedämme kaikki kai että raskaushormonit saavat mielen jylläämään jo muutenkin ylikierroksilla.

Heh, pelkään kätkytkuolema vieläkin vaikak nuorin on jo kaksivuotias, pelkään onnettomuuksia, tuntemattomia tai mitä tahansa muuta miten voisin lapseni menettää. Mitä ihmettä hyödyttää lisätä listaan vielä uusia pelon syitä?

***