Mikä teitä muita pelottaa syvän sairastamisessa?
Minua ei niinkään pelota mahdollinen kuolema, vaan matka ennen sitä. Millaiseksi se muodostuu, onko kovasti kipuja, joudunko käymään läpi hoitoja toisensa perään.. Miten läheiseni selviävät, jos syöpäni karkaa käsistä..
On tää paska tauti :(
Minua ei niinkään pelota mahdollinen kuolema, vaan matka ennen sitä. Millaiseksi se muodostuu, onko kovasti kipuja, joudunko käymään läpi hoitoja toisensa perään.. Miten läheiseni selviävät, jos syöpäni karkaa käsistä..
On tää paska tauti :(
Vastaukset 19
Vanhimmat
HEI!
Pelko on kaikenkattava olotila. Olen laatinut testamentin ja elvytyskieltosopimuksen ajatellen nimenomaan tämän hetkistä tilaani. Lisäksi on lähellä tapahtutunut niin, että toisen poikani isä kuoli diabetekseen 48-vuotiaan ikäisenä. Kannattaa kaikki ajatella valmiiksi. Näin miettii Mervi
Olen seurannut sisareni kuoleman, ja se oli meille omaisille rankkaa. Tietysti sisarelleni kaikkein vaikeinta. Viimeisen vuoden ajan, emme voineet tavata itkemättä!
Hän järjesteli asioitaan jo ennen kuolemaansa, ja on todella vaikeaa käydä tavaroita läpi ihmisen kanssa, joka tietää ja jonka tietää kuolevan pian.
SE pelottaa, että joutuu kipuja kärsimään pitkään ja piinaavaa olla tietoinen tulevasta kuolemastaan, Mieluiten sitä lähtisi seisovilta jaloiltaan, jos saisi valita. Olen pahoillani sisaresi menetyksestä.
syövän leviäminen,kovat kivut,lapsen suru.
sisareni haudalla käyn kertomassa omista kokemuksistani. En haluaisi että vanhempani joutuvat enää toista kertaa kokemaan saman. Mieluummin autokolari kuin vuosien piina.
se, ettei tiennyt ko. sairaudesta mitään. Minun kohdallani "tieto lisää tuskaa" ei pitänyt paikkaansa. Mitä enemmän sain sairaudestani tietää, sitä vähemmän pelkäsin ( ennuste on hyvä).
Kaikista eniten pelkään kuolemaa, sitä että en ehdi tekemään kaikkia mitä haluaisin... haluan mennä naimisiin, perustaa perheen. Haluan käydä töissä, opiskella. Olen 25-vuotias ja pelkään kuolemaan, en niinkään hoitoja ja niistä seuraavia hirveitä oloja. En haluaisi menettää tätä kaikkea ihanaa mitä minulla on.
on ihan kaunis asia. Olen nähnyt sairauteen kuolleen omaiseni ja hänellä oli hymy kasvoilla. Sen jälkeen olen tiennyt, ettei kuolemassa ole mitään pelättävää.
Se, ettei ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi, onkin eri juttu. Siksi pitääkin elää tässä ja nyt!
Kyllähän kuolema pelottaa.Lapseni sairastaa syöpää. Asiat ja hoidot hyvällä mallilla mutta pelko on kuitenkin sisuksissa jatkuvasti.
hyvää :)
ja se, että lääkäri puhuu niin paljon asiaa, joita en ymmärrä! Olen ikäänkuin tilanteen ulkopuolella ja muiden armoilla. Täytyy vain luottaa, että lääkäri tietää mitä tekee.
saat jonkun tuttvasi lääkärille mukaan hänelle jää paremmin mieleen mitä jutellaan,jos itse on hädissään.
varsinkin vanhempien ihmisten on vaikea hahmottaa sitä, mitä lääkäri selittää varsinkin kun termistö on outoa.
Ajatus; tässäkö tämä kaikki oli.
Kipu.
ensin... diagnoosista leikkaukseen olin ihan paniikissa. Vähitellen ajatukseen tottui ja huomasin etten olekaan kuollut...Hoidoista tuli osa elämää ja lopulta tuntui oudolta kun kaikki hoidot oli ohi.
Pieni pelko on sydämessä koko ajan. Pelko voimistuu aina ennen kontrolleja.
Minä ainakin turvaudun Jumalaan. Uskon että Jeesus Kristus sovitti minunkin syntini siellä golgatan keskimmäisellä ristillä, pelastus tulee yksin armosta. Olen ollut uskossa yli 20v, tulin uskoon 25 vuotiaana. Minullakin on aika varattu ensi kuussa syöpäleikkaukseen. Jeesus on tie,totuus ja elämä eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin hänen kauttaan.Jumala on rakkaus ja haluaa sinutkin viedä taivaan kotiin jos tahdot.joh.3:16. Kuuntele vaikka radio deitä tai katso tv7 jos vaikka sieltä saisit uskonkipinän.Rukoilen puolestasi. Jeesus rakastaa sinua.
pelottaa. Alun pitkän shokkivaiheen jälkeen tuli pelko ja on ainakin toistaiseksi ollut itsepintaisena seuralaisena.
on pelkona ?
Kyllähän hoidot kerran optimistisesti kävi läpi, mutta vieläkin mielessä on "vanha uskomus", jos rintasyöpä tulee toisen kerran, siitä ei selviä!