huomenna rippijuhlat,meidän perheen ensimmäiset,minun "pikku poikani" pääsee ripille.
Tänään ostettiin puku,paita ja solmio ja kauhistus mikä mies sieltä paljastui.Tähän asti kulkenut verkkareissa ja lenkkareissa ja nyt mikä komistus onkaan.Mitenän äiti huomisesta selviää,meikkiä ei varmaan kannata juurikaan laittaa,valuu kirkossa kuitenkin:)
Ja tuntui kun pukua tuossa soviteltiin että hän nautti siitä itsekin,ei ollut mitenkään vastenmielisen oloista.Tähän asti kun on joihinkin juhliin pitänyt jotain parempaa päälle laittaa niin nurinan kanssa on puettu.
Taitaa äitiä jänskättää kyllä enemmän...
Tänään ostettiin puku,paita ja solmio ja kauhistus mikä mies sieltä paljastui.Tähän asti kulkenut verkkareissa ja lenkkareissa ja nyt mikä komistus onkaan.Mitenän äiti huomisesta selviää,meikkiä ei varmaan kannata juurikaan laittaa,valuu kirkossa kuitenkin:)
Ja tuntui kun pukua tuossa soviteltiin että hän nautti siitä itsekin,ei ollut mitenkään vastenmielisen oloista.Tähän asti kun on joihinkin juhliin pitänyt jotain parempaa päälle laittaa niin nurinan kanssa on puettu.
Taitaa äitiä jänskättää kyllä enemmän...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä rippijuhlat edessä kahden vuoden päästä. Tuntuu että vastahan toi tyttö syntyi. Oma kummilapseni kun pääsi viimekesänä ripille niin oli siinä kummilla olo aika herkkä.
Aivan samanlaiset aatokset meilläkin oli! Esikoinen pääsi ripille ja olihan se jännä hetki. Ja komea oli puvussaan ja kohtelias ja hyväkäytöksinen nuorimies vieraita kohtaan. Kyllä äiti oli ylpeä pojastaan! Yksi etappi elämässä on saavutettu....
on Kanebo 38c saa itkeä niin että roiskuu, mutta maskara pysyy, on muuten testattu..
on siis vesiliukoinen mutta vaatii lämpimän veden valuakseen yli 38 astetta..Pieni mainos sallittakoon olen itse varsinainen sadettaja..
taatusti tulee kyynel kirkossa silmiisi ja kurkussa tuntuu. Hyvää rippijuhlaa!
Liian noepasti tämä aika kulkee, varsinkin kun on elänyt ehjää perhe-elämää ja saanut nauttia lapsista ja kotiäitiydestä.
Aina välillä minunkin mieleni täyttää aivan suunnaton haikeus kun viimeisinkin kolmesta lapsesta on jo murrosikään tulossa. Kaksi vanhinta on jo maailmalla; komeita, yksilöllisiä nuoria miehiä, joista olen aivan suunnattoman ylpeä. Mutta aina välillä tuntuu, että siitä kun pojat olivat pieniä on vain kovin vähän aikaa. Nuorimmainen on topakka taiteellinen tyttö, josta saamme vielä nauttia parisen vuotta.
Nyt olisi aikaa itselle, parisuhteelle jne. Mutta haluanko niille niin paljoa aikaa kuin nyt on!? Kai tämä on vain sitä tyhjänpesän syndroomaa... Miestäni vielä rakastan ja hän minua m utta kuitenkin, yksi elämän vaihe alkaa olla takana päin.....
minullakin tuo on edessä heinäkuussa :)
keskityin kirkossa kameran räpläämisen siinä sivussa niin säästyin suurimmilta liikutuksen turskahduksilta:)Tosin kun rippilapset kävelivär alttarille niin ....:):)
Nyt itkettää jälkeenpäin ja kun luin kannanottojanne...onnea vaan kaikille tuleville rippijuhlijoille!
Ja oli hauska lukea leirikirja minkä isoset olivat tehneet..meidän poika oli ollut ystävyysvihkiäisissä sulhasena...
Meillä nää riparitkin on jotenkin herkkiä kun rippilapsia on niin vähän joten ohjaajat ja muu henkilökuntakin tulee tosi läheisiksi kaikkien kanssa,tänä vuonna oli 11 rippilasta...
No,seuraaviin on 4 vuotta.