Yx leijonatarina

Kerronpa tässä yhden jellonajutun omasta takaa:

Alkoi niin, että tapasin hurmurin kaupassa. En päästänyt sitä heti lähtemään, mistä vaikutti pitävän. Puhuttiin puhelimessa ja sain kutsun kämpille. Juteltiin ja suudeltiin, mutta mies ei vaikuttanut kauhean kiinnostuneelta lopultakaan. Vielä kerran kutsui treffeille, mutta kolmansilla antoi pakit tyyliin ei enää nähdä. Itkin itseni tärviölle (: mutta tiesin selviäväni.

Tähän astihan mennään ihan normikaavan mukaan, mutta sen jälkeistä en enää voi normaaliksi ymmärtää. Mies alkoi nimittäin kuitenkin silloin tällöin soitella ja jopa kutsua luokseenkin, vaikka oli jättänyt mut. Olin vieläkin ihastunut ja luulin tietysti, että oli tullut toisiin ajatuksiin. Kerran kutsui mut kylään, mutta olikin sitten lähtenyt jätkien kanssa salille, kun saavuin... Muitakin ohareita teki. Tietty hermostuin ihan tyystin enkä vieläkään luota tyyppiin senttiäkään. Jokin ihme pakkomielle sillä oli kuitenkin aina soittaa tms. jos alkoi vaikuttaa siltä, että olin unohtamassa sen. Silkkaa tunteilla leikkimistä!! Kerran jopa suostui erään puhelun päätteeksi ajatukseen, että aletaan taas seurustella, mutta sitten taas samana iltana jo flirttaili muita.

Sit sellainen outo lisä tuossa oli, että seksistä ei ollut kyse, koska tyypillä lakkasi lähes poikkeuksetta seisomasta, kun tuli tosipaikka. Eli sitä puolta ei juuri ollut (kerran ja sekin säälittävää). Koskaan ei ollut mustasukkainen mun muista miehistä, koska piti itseään niin täydellisenä, ettei kukaan kuitenkaan voisi olla häntä parempi...huokaus.

Tosi viehättävä ihminen, mutta ihan outo mun mielestä näissä asioissa.