Eksyin ensimmäistä kertaa näille keskustelupalstoille, enkä voi olla jotenkin kommentoimatta...
Tiedänhän sen että kaikenlainen terveysterrorismi on suurinta muotia ja etenkin mitään tulee ihmisten painoon: joko painoa on liian vähän tai (useimmiten) liikaa. Mutta entäs sitten???!!! Kuulostakoon vaan kliseeltä, mutta tärkeintä on että on itse tyytyväinen oloonsa ja olemukseensa ja muiden mielipiteistä viis. Tärkeämpiäkin asioita elämästä löytyy kun kilojensa sureminen, tai jos elämän tärkein sisältö on siinä niin kannattaisi miettiä vähän esim. jonkun mielekkään harrastuksen hankkimista. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ulkonäön suremiseen ja kuollaan sitä kuitenkin lopuksi, oli kiloja tai ei.
Hyvää ja aurinkoista kesää kaiken näköisille ja painoisille!
Tiedänhän sen että kaikenlainen terveysterrorismi on suurinta muotia ja etenkin mitään tulee ihmisten painoon: joko painoa on liian vähän tai (useimmiten) liikaa. Mutta entäs sitten???!!! Kuulostakoon vaan kliseeltä, mutta tärkeintä on että on itse tyytyväinen oloonsa ja olemukseensa ja muiden mielipiteistä viis. Tärkeämpiäkin asioita elämästä löytyy kun kilojensa sureminen, tai jos elämän tärkein sisältö on siinä niin kannattaisi miettiä vähän esim. jonkun mielekkään harrastuksen hankkimista. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ulkonäön suremiseen ja kuollaan sitä kuitenkin lopuksi, oli kiloja tai ei.
Hyvää ja aurinkoista kesää kaiken näköisille ja painoisille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ME EMME OLE TYYTYVÄISIÄ!
Kukaan kunnolla lihava (en puhu muutaman kilon ylipainoista) ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä.
Elämäss on toki tärkeämpiä asioita kuin liikakilot, mutta niitä ei kykene toteuttamaan ylikilojensa takia.
Haluaisin perheen, lapsia, hyvän työpaikan, kivoja harrastuksia.. jne. Mutta se ei onnistu, kun painoa on yli 200 kg.
Mutta ihan kiva ajatus sulla kuitenkin. Hyvää kesää sinnekin.
... onkin jos kilot uhkaa kunnolla terveyttä. Mutta useimmiten se vaan on niin että painosta eniten meteliä pitävät ne joiden ei olis tarvis sitä tehdä.
Edelleen hyvää kesää!
Niin on. Täysin normaalipainoiset ja terveet ihmiset (naiset) puristelevat vatsanahkojaan ja kauhistelevat kuinka "lihavia" he ovat ja pitäisi laihduttaa ym. Ja tekevät tämän oikeasti lihavan seurassa ajattelematta tippaakaan, miltä se lihavasta tuntuu. Lihava on jotenkin näkymätön ihminen. Hänelle voi ilmeisesti puhua mitä vaan.
Aurinkoisia päiviä sinullekin.
"...ajattelematta laisinkaan miltä se lihavasta tuntuu" Herranen aika sentään, sen laihemman ihmisen kokemus omasta "lihavuudestaan" on ihan yhtä aito ja hänelle todellinen kokemus kuin sen lihavammankin kokemus omastaan.
Keitä muut ihmiset ovat määrittelemään toistensa tunteiden tai kokemusten aitoutta. Kuvaamassasi tilanteessa lihava ahdistuu siksi, että kokee itse olevansa enemmän laihduttamisen tarpeessa, eli tunne syntyy ihan hänen omissa aivoissaan omien ajatuskuvioiden seurauksena. Tuolla logiikallahan kenenkään seurassa ei saa sanoa mitään, koska kuka tahansa voi kantaa sisällään ahdistuksia joista sitten loukkaantuu.
Kommentti "pitäis varmaan leikkauttaa tää tukka kun on päässyt niin pitkäksi" voi siis loukata kaikkia kaljuja, harvahiuksisia, liian pitkäksi tukkansa päästäneitä tai ihmisiä joilla on heikko hiusten kasvu!!!! Haloo!
Joo no eipä ole kait aihetta niillä laihoilla aina nimeksikään, mutta pitää puristella olematonta "vatsamakkaraa" varsin, ja syödä mukamas jotain salaattia vaan siinä mun edessä..
Mulla on pituutta 173, ikää 47 ja painoa alkaa olla nyt varmaan lähemmäs 110.
Ja olo on suorastaan kuin syöttöporsaalla. Ähkyn ja puhisen keskellä kesää. Mitkään nätit vaatteet ei mahdu päälle mitä komerossa on.
Onneks on joitain kuminauhahousuja jäljellä.
Nivusetkin alkaneet punottaa aika kivasti, ja saa sitten suihkutella melko ahkerasti ylipäätään.
Miksi olen tällänen, onkin toinen juttu, ja sitä on liki turha tässä edes yrittää "seli"ttää. Tullaan silmille kuitenkin.
Olen laihduttanut sen satakin kertaa elämäni aikana. Kiloja alkoi tulla noin 24 vuotiaana. Lapsena olin sopusuhtainen söin tai tein mitä vaan. Viimeksi sain reippa kymmenen kiloa pois, ja ne pysyikin poissa reilut 2 vuotta.
sitten aloin kuunnella liikaa muiden mielipiteitä, ja toimia niiden mukaan myös. Ei mitenkään yhtäkkiä, mutta pikku hiljalleen.
Tätä "pitäähän sitä nyt jouluna, vappuna, synttärillä, äitienpäivänä, lakkiaisissa, häissä....syödä"
Ja niitähän syitä riittää!
Tai "pitäähän sitä nyt ihmisen pottua, leipää..jne syödä, nehän on perusruokaa, mitä sitä syö jos ei.." sitä ja tätä ja tuota.
Tai "ei sinun nyt enää tartte laihduttaa, olet kohta liian laiha", tai "ihan sopiva olet jo".. jne. Tai se iänikuinen "onhan sulla pituuttakin"- juttu!
Kaikesta pikkulipsumisesta huolimatta paino pysyi 2 vuotta liki samana.
Kunnes ajattelin tämän vuoden alusta alkaa uudelleen systeemin joka toimi. Tammikuun alussa oli vielä toivoa.
Sitten tuli kaamea epäoikeudenmukainen kohtelu työvoimatoimiston taholta, järkyttävä vääryys, ja avot! Kevät ja kesä pilalle. Pitkälle syksyyn, liki talveen saakka elämä tässä.
En jaksa ajatella mitään nyt. Ei ole toimintasuunnitelmaa ruokien / juomisien suhteen.
Varsinkaan kesällä nyt olla dieetillä?
Kesä täynnä kieltäymystä?
Eipä onnistu.
Katsotaan sitten syksymmällä.
Onneksi on arvot ja muut kunnossa toistaiseksi.
Omapa on syyni kun kuuntelin muita puolella korvallakaan. Tokihan se elimistö uskoo kun aikansa härnää.