paranee parhaiten..antakaa vinkkejä .en kestä tätä repivää tuskaa.... pitkään
Kuinka ikävästä..
Toipilas..
91017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itse juuri parantunut tästä raatavasta ikävän tunteesta. Minä menettelin niin että suuntasin ajatukseni tietoisesti ja väkipakolla positiiviselle puolelle - kiva että sain ainakin hetkeksi oppia tuntemaan tämän henkilön, kiva että sain kokea hyviä aisioita hänen kanssaan, kiva että sain ainakin hetkeksi ihanan tunteen ja olla pidetty minäkin ainakin tämän pienen ajan, olisinko mieluummin halunnut olla ilman tätä kokemusta - en! Kun yksinäisyys kävi liian raskaaksi ja ajatukset eivät halunneet totella istuin selailemaan uusia profiileja, en pääasiassa löytääkseni sitä oikeaa, vaan suuntaamaan ajatukset ja huomion muihin ihmisiin ja asioihin, unohtamaan ainakin hetkeksi HÄNET. Sinun on ehkä vaikea uskoa vielä nyt että tämä toimii mutta minulle se toimi. Mutta ennen kun pääsin niin pitkälle että sain ajatukseni omaan hallintaani itkin silmät päästäni, mikä olikin ihanan vapauttavaa. Tsemppiä sinulle! Älä vaivu epätoivon mustaan reikään vaan taistele valta ja hallinto omista ajatuksistasi itsellesi.
suosittelen !
Antaa paljon ajateltavaa.
Lohduttavaa kuulla että ..tästä voi ajan kanssa viellä parantua ...ehkä ensiaskel on todella tuo ikävän hyväksyminen ja itkeminen..sydänsurua pois.ehkä huomenna jo tuntuu paremmalta....
Eikä ikävä ole muuttunut / muutu ennen kuin asiat ja tunteet olis selvitetty, et oliko / onko niitä enää???
*****(n)
, kuulumiset kysytään? Aloite taitaa olla silloin kuitenkin sinun käsissä, tiedät sen varmaankin.
(vaikka eihän tässä voi kuvitella oikealle henkilölle kirjoittavansa) Vinkit peliin!! , niin saa turhan viestin tästä...
lisää vaan tuskaani...olen ihan rikki..
mut et siitä tajunnut mitään...etkä ole ottanut yhyettä, vaikka ns. aloitteestani sinuun päin on kulunut jo aikaa...sen verran paljastan, et en ole blondi hiusvärin puolesta...Mut ehkä luulin väärin ja sua ei kiinnostanut mun seura?
ehkä osaisin sen tehdä? Mitä luulet, osaisko se sun kaipaamas nainen (naista toivottavasti etsit) hoitaa sun tuskaasi?
Kyllä rikkinäinen saadaan vielä ehjäksi, jos annetaan sille mahdollisuus parantua...koskaan ei pidä luovuttaa. :)
enään väliä kumpi sukupuoli aiheutti tuskan ja ikävän ..haluaan vaan että tämä ikävän tunne ..haihtuu...pois