XX:n ev.-lut.seurakunnan edustaja on suullisesti ilmoittanut, että seurakunnan nk. ainaishoidossa olevan haudan hoito päättyy vuonna 20XX.
Kysyn, mihin tällainen maksetun ja seurakunnan kanssa tehdyn kirjallisen sopimuksen rikkominen perustuu ja onko se laillinen.
Tässä sopimuksen sisältö:
................................................
HAUDAN HOITOSITOUMUS
XX:n ev.-lut.seurakunnan kirkkohallintokunta on asianomaisen hakemuksen johdosta ja sitä seuranneen arvioimisen perusteella päättänyt
suoritetusta xxxx (xxx) markan maksusta ottaa hautainhoitorahaston varoilla hoitaakseen ja kunnossapitääkseen
XX:n sukuhaudan uuden hautausmaan neliössä N:o X, rivissä N:o X olevan haudan No xxx,xxx niin kauan kuin alue on rauhoitetun hautausmaan osana.
Edelläolevan pääoman tuottamalla korolla hoidetaan ja kunnossapidetään haudan kehys ja hautapatsas kirjoituksineen, tullen hauta kesäaikana myös kukkaistutuksin kaunistettavaksi.
Seurakuntia ei kuitenkaan voida velvoittaa korvaamaan haudan kehystä tai hautapatsasta mahdollisesti kohtaavia ilkitöitä eikä järjestämään hautaa hautaustilaisuuksien jälkeen.
XX:ssa, tammikuun xx päivänä 19xx.
Kirkkohallintokunnan puolesta:
LEIMA: XX:n SEURAKUNTA
Allekirjoitus: X.Xxxxxxxx
.................................................
Tämä edellä esittämäni tapaus ei suinkaan ole ainutkertainen. Saman tapaisia kaikuja on kuulunut muualtakin.
Mitä merkitystä on tehdyillä kirjallisilla ja maksetuilla sopimuksilla, jos toinen osapuoli voi ne yksipuolisesti purkaa?
Ei kai se, että sopimuksesta on tullut, tässä tapauksessa seurakunnalle, epäedullinen, voi oikeuttaa sopimuksen mitätöimiseen?
Kysyn, mihin tällainen maksetun ja seurakunnan kanssa tehdyn kirjallisen sopimuksen rikkominen perustuu ja onko se laillinen.
Tässä sopimuksen sisältö:
................................................
HAUDAN HOITOSITOUMUS
XX:n ev.-lut.seurakunnan kirkkohallintokunta on asianomaisen hakemuksen johdosta ja sitä seuranneen arvioimisen perusteella päättänyt
suoritetusta xxxx (xxx) markan maksusta ottaa hautainhoitorahaston varoilla hoitaakseen ja kunnossapitääkseen
XX:n sukuhaudan uuden hautausmaan neliössä N:o X, rivissä N:o X olevan haudan No xxx,xxx niin kauan kuin alue on rauhoitetun hautausmaan osana.
Edelläolevan pääoman tuottamalla korolla hoidetaan ja kunnossapidetään haudan kehys ja hautapatsas kirjoituksineen, tullen hauta kesäaikana myös kukkaistutuksin kaunistettavaksi.
Seurakuntia ei kuitenkaan voida velvoittaa korvaamaan haudan kehystä tai hautapatsasta mahdollisesti kohtaavia ilkitöitä eikä järjestämään hautaa hautaustilaisuuksien jälkeen.
XX:ssa, tammikuun xx päivänä 19xx.
Kirkkohallintokunnan puolesta:
LEIMA: XX:n SEURAKUNTA
Allekirjoitus: X.Xxxxxxxx
.................................................
Tämä edellä esittämäni tapaus ei suinkaan ole ainutkertainen. Saman tapaisia kaikuja on kuulunut muualtakin.
Mitä merkitystä on tehdyillä kirjallisilla ja maksetuilla sopimuksilla, jos toinen osapuoli voi ne yksipuolisesti purkaa?
Ei kai se, että sopimuksesta on tullut, tässä tapauksessa seurakunnalle, epäedullinen, voi oikeuttaa sopimuksen mitätöimiseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Seurakunnat tekivat ns.ainaishoitosopimuksia (ja niihin verrattavia jopa 125vuotta kestäviä sopimuksia), yleisesti otten 1970-luvulle saakka, ja osaas seurakunnissa myös vielä 1980-luvun puolelle.
Hautojen hoito oli määrä hoitaa saadusta pääomasta saatavilla korkotuloilla.
No, 1970 ja 1980-luvuilla vallinnut inflaatio (jopa pitkälle yli 10%/vuosi) ja kohonnut kustannustaso söi hoitosopimuksista saadut pääomat niin, että niiden tuotto ei riittänyt enään haudan hoidosta aiheutuvien kustannusten kattamiseen.
Kirkkolaki määrää hyvin yksiselitteisesti, että seurakunnan hoidossa olevien hautojen hoitukustannukset tulee kattaa yksinomaan hautojenhoitorahaston varojen turvin (eli niillä rahoilla joita kaikista hoitosopimuksista on rahaa olemassa), eikä kyseiseen toimeen saa käyttää muita (esim.kirkollisvero) seurakuntien varoja.
Seurakunnat havahtuivat ongelmaan 1990-luvulla kun huomattiin että hautojenhoitorahastojen varat eivät tahdo riittää, ja seurauksena olisi erittäin suuret nousupaineet uusien hautojen hoitohintojen korotukseen. Eli tosiasiallisesti uusien hautojen omistajat joutuisivat maksamaan vanhojen hautojen hoitokustannuksia, jota ei myöskään katsottu oikeudenmukaiseksi.
1990-luvun loppupuolella seurakunnat alkoivat yhä kiihtyvällä tahdilla irtisanomaan ainaissopimuksia ja muuttamaan niitä määrä-aikaisiksi sopimuksiksi.
Lopulta Rauman seurakunnassa vuonna 2000 lakkautettujen ainaissopimusten lakkautuksista nousi "kansanliike" jossa yli 50 haudanomistajaa valitti seurakunnan päätöksestä tuomiokapituliin. Yksi näistä valituksista käsiteltiin ennekkotapauksen luonteisena ja se päätyi lopulta korkeimpaan hallinto-oikeuteen joka antoi ratkaisunsa 23.8.2003 ja se oli seurakunnan kannalta myönteinen.
Eli korkein hallinto-oikeus on käsitellyt asian ja katsonut että sopimusehdot ovat johtaneet seurakunnan taholta kestämättömään tilanteeseen, ja näinollen seurakunnalla on oikeus muuttaa yksipuolisesti sopimusehtoja.
Tietysti jos asiasi olennaisesti poikkeaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsitellystä jutusta, niin voithan yrittää riitauttaa asian, mutta ensin kannattaa yrittää etsiä kyseinen korkeimman hallinto-oikeuden päätös ja sen perustelut ja katsoa kuinka hyvin se pätee tässä sinun tapauksessasi, jos jutta sama kuin käsitelty, niin sitten ei kannata valittaa, koska ali-oikeuksien päätökset harvoin kumoavat korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä.
Näyttää olevan normaali käytäntö kaikilla
aloilla. Esim. pankit ilmoittaa palvelumaksujen
noususta, vaikka kirjallisesti on sovittu
aikoinaan, että tililtä ei mene palvelumaksuja.
Ellei hyväksy uusia maksuja, niin sopimus vain
raukeaa.
Tämä johtunee siitä, että mitään sopimusssakkoja
ei ole sopimuksessa määriteltynä näiltä osin.
Aivan samoin pätee tässäkin tapauksessa.
Näitä ainaishoito-tapauksia tulee tämän tästä.
Seuraavaksi ne ilmoittavat, että hauta otetaan
uudelleen käyttöön ja kivi tai risti siirretään
jonnekin muulle alueelle. Varsinkin, jos hauta
nyt jää omaisilta hoitamatta. On myös tapauksia,
jossa omaisille ei asiasta ole edes ilmoitettu,
koska seurakunta on tehnyt päätöksen, että esim.
25 vuoden kuluttua mikä tahansa hauta voidaan
ottaa uudelleen käyttöön. Ei siinä silloin
mitkään sopimukset paljon paina.
T.S.
Olosuhteet ovat muuttuneet,
siitä kuin sopimus on kirjoitettu, tuo ehto on sopimuksessa, jos et ole hukannut sitä,
Meillä ainakin on.
vaan korkeimman hallinto-oikeuden tekemään päätökseen ja kirkkohallituksen yleiskirjeeseen 30/2005,liite 2.
Aloittaessani tämän ketjun, olin kyllä hyvin tietoinen, että asia on loppuun käsitelty.
Halusin kuitenkin vielä muistuttaa, että meitä seurakunnan jäseniä on petetty.
Vanhoissa sopimuksissa ei löydy minkäänlaista purkuehtoa. Sopimusteksti on laadittu niin, että jos seurakunnalle maksetun maksun tuotto menee nollaan, ei hautaa seurakunnan toimesta hoideta.
Teksti voidaan tulkita näin, vaikkei sitä suoranaisesti sopimuksessa sanotakaan.
Löytyypä hoitositoumuksen säännöistä kohta, jonka lainaan tähän:
"Rahaston pääomaa ei saa käyttää hautojen hoitoon, vaan on se pidettävä koskemattomana."
Oikeustajuni mukaan vastuu haudan hoidosta jää tässäkin tapauksessa seurakunnalle. Sopimuksessa maksettu raha jää edelleen seurakunnan omaisuudeksi. Jos seurakunta on sijoittanut tämän rahan niin huonosti, ettei se tuota mitään, niin on väärin, jos toinen osapuoli pannaan tästä kärsimään.
Jos hyväksymme sen, että seurakunta voisi kokonaan vapautua tekemästään sopimuksesta, on tulevaisuudessa mahdollista, etten sanoisi hyvin todennäköistä, että hauta pannaan seurakunnan päätöksellä uusiokäyttöön. Ristit ja hautakivet viedään ties minne ja esivanhempiemme luut, jos niitä vielä on jäljellä ..., niin, mikä on niiden kohtalo?
ryöstämistä seurakunnilta kaikki vaan kirkosta eroamaan.