Sieltä se sitten tuli... hirmuinen ihastus. Ja aivan liian pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Mutta tämä mies... vie jalat altani. Kukaan ei ole ikinä ennen saanut minussa aikaan vastaavanlaista jännitystä, kihelmöintiä, huimausta, iloa, intohimoa... aivan kokonaisvaltaista ihastumista. Suudelmat vievät jalat alta ja perhoset lentelemään mahassa, hellät silitykset saavat minut värisemään.
Ja sitten pelkään, voiko tämä olla totta. Satutanko itseni taas?
Ja sitten pelkään, voiko tämä olla totta. Satutanko itseni taas?
Vastaukset 2
Vanhimmat
en saa ihastuu, enkä mä saa nyt ajatellakkaan moista asiaa jos tolta tuntuu.
Sinulle vai pitäisikö sanoa teille ONNEA.
ps.kiitos ku kirjoitit.
Minä koin aivan saman. Ihastuin päätä pahkaa, en ole tähän ikään (keski-ikään)teini-iän jälkeen kokenut moista. Kun hän suuteli, polvet notkahteli ja perhoset parveilivat vatsassa. Kosketus sai kylmät väreet kulkemaan. Sitä ihanuutta kesti vain viikon verran. Tunne on totta, mutta kestääkö se, onkin kokonaan toinen juttu. Kyyneleitä tässä pyyhitty ja nenää niistetty. Joskus "rakkauden" pitää tuntuakin kipuna. Tästä oppineena, vaikka sydämessä on lommoja, aion kuitenkin vastaavassa tilanteessa tehdä samoin.