Kertoisitteko kokemuksianne lasten vuoroviikkoasumisesta? Mikä sujuu? Mikä ei suju? Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Oletteko päättäneet asiasta yhdessä vai toisen painostuksesta? Voitteko suositella pienille lapsille (alle 4-5v)?
Vuoroviikkosysteemistä kokemuksia?
Pienten lasten eronnut äiti
272865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Meillän ensin eron jälkeen lapset olivat vuoden verran minulla (äidillä)siten että isä tapasi lapsia joka toinen viikonloppu. Lapset voivat todella huonosti, sairastivat usein ja olivat ärtyneitä jne. Päätimme muuttaa tapaamiset vuoroviikoiksi ja saman tien lasten oireet hävisivät. Heistä tuli taas onnellisia ja tasapainoisia ja iloisia kun saivat tavata vanhempiaan yhtä paljon. Suosittelen ehdottomasti vuoroviikkosysteemiä. Eikä ole ikuista tappelua rahasta joka myös vaikuttaa lasten tasapainoon.
Minä haluisin vuoroviikon, mutta joudun tyytymään 5:een yöhön joka toinen viikko. Exä ei oikein, siis aikuisen oikeasti, osaa perustella syytä että miksi ei, kun jo "melkein vuoroviikko"....Taitaa raha olla se tosiasia..vaikka siihenkin olisi jopa parannus!..Fraaseja, fraaseja vain vastaukseksi.
ehkä lapsille olisi ollut parempi muuttaa isän luokse kokonaan
lapsethan voivat nyt paremmin kuin koskaan? Miksi siis muuttaa?
luonnistuu sellainen,että lapsi asuu kodissaan ja vanhemmat vuorottelevat siinä? Onko ikinä onnistunut edes vähäistä aikaa?
Minkäikäisille tuo sopii? Onko enemmän isompien vai ihan pientenkin juttu! Pienille se pysyvyys kuitenkin niin tärkeää???
Kolmas vuosi jo menossa ja hyvin toimii!
iältään kohta 6 vuotta.Raukka on muuttanut elämänsä aikana jo 7 kertaa,ja kun vihdoin saatiin "unelmakoti",loppui mieheltä rakkaus. Tuntuisi julmalta että tyttö joutuisi taas muuttamaan,varsinkin kun sai haaveilemansa leikkimökin.
Mietin vain kaikkea käytännön asioita,miten saisi homman pelaamaan,esim.kodin siivoukset ym.
Ja vielä se,että lapsi ei ole koskaan aikaisemmin ollut erossa minusta viikkoa!Tässä asiassa en tiedä,olenko huolissani enemmän lapsen ikävästä minua kohtaan vai siitä,että miten minä pärjään ilman lasta :))
..vanhemmat ovat yhtä tärkeitä lapsille. Äidit vaan usein kuvittelevat että lapsi ei pärjää ilman heitä ja ikävöi kuoliaaksi...Minun poikani kun on ollut luonani ei ole kertaakaan sanonut ikävöivänsä äitiä..Tykkäisi olla viikko-viikko...mutta äidin klisee ja fraasit estävät..
vaan kannattaa lukea tarkemmin.Minähän kirjoitinkin,että taitaa ikävä tulla itselleen.. lukutaidoton?Vai vittuuntunut?
Tsori.Ei ollu tarkoitus "hyökkäillä". Luin hätäsesti...sorry sorry!..
hermot pinnassa vielä tässä vaiheessa :))
Kaikki on niin helevetin sekaisin..
"sekaisin" oikeuttaa purkamaan pahaa oloaan tänne! Hyvä niin jos et lapseesi pura! Vuoro-vuoroviikko paras ratkaisu! Vaikka kuinka nyt olet sekaisin, ajattele lapsesi parasta!
hyökkäys! Mikä ihme ihme on,että ihan tavalliseen kysymykseen toisten ihmisten kokemuksista saa vaan moitteita?
Halusin kuulla kokemuksia viikko-viikko systeemistä ja myös siitä,miten onnistuu käytännössä se,että vanhemmat vaihtavat vuoroin asuntoa.Tuntuu,että täällä keskitytään haukkumaan. Jos minä en ajattele lapseni parasta,tuskin yritän vertailla erilaisia ratkaisumalleja,vaan ratkaisisin asian itselleni helpoiten?
"Halusin kuulla kokemuksia viikko-viikko systeemistä ja myös siitä,miten onnistuu käytännössä se,että vanhemmat vaihtavat vuoroin asuntoa"
Kyllä järkevämmältä tuntuu että erotessa lapselle muodostuu kaksi kotia, myös viikko-viikkosysteemissä. Tuntuisi jotenkin eron "pitkittämiseltä" se että vanhemmat asuisivat vuorotellen samaa kotia lapsen takia. Se tekisi tilanteesta lapsen kannalta vaan sekavamman ja ehkä valaisi "turhaa toivoa vanhempien paluusta yhteen".
Sopeutuuhan lapset hyvin perinteisiin eroihin..tosin parhaiten niihin joissa näkevät molempia vanhempia, rakkaitaan, mahdollisimman säännölisesti ja paljon...niin..eli vuoroviikkomallissa se on mahdollista ! :)
Alkaa olemaan melkein yhtä yleinen systeemi kuin vanhakantainen "isästä tulee vkl-isä, etä"-systeemi.Mm. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta valmistuu väitös syksyllä, alustavat tulokset enemmän kuin rohkaisevia.
Myös monilla tutuillani ja monilla julkkiksilla tuntuu toimivan (Sieviset, Harkimot..ok. jälkimmäinen ei saa Merikukan kanssa edes yhtä lisäpäivää toisin kuin Leenan kanssa)..
Asenteet ja puhdas itsekkyys sekä kuluneet fraasit (lapsella pitää olla yksi koti, kauheeta paikanvaihtoa jne. Helppo ampua alas: lapsella on ewron jälkeen kaksi kotia ja kaksi vanhempaa, paikka vaihtuu missä tahansa systeemissä)..tuntuvat ajavan lapsen edun edelle!!
Ks. googlettamalla hyvä erovanhemmuus ry:n kotisivut. Täyttä asiaa, jota viranomaisetkin vois alkaa jo pikkuhiljaa ymmärtämään!
Itse olen yrittänyt ajaa vuoroviikkoasiaa omalla kohdallani.Tosi vaikea saada asiaa edes puhuttua sos.puolella, pitävät sitä lähes mahdottomana vaihtoehtona.En ymmärrä, miksi molemmat vanhemmat eivät ole tasapuolisesti yhtä tärkeitä lapsilleen.Viikonlopputapaamisen aikana ei ehdi lasten kanssa elää mitään norm.perhe-elämää.Elämä levotonta ja lapset oirehtivat ja aikuiset yhtä hukassa.
Tuo asia on huutava vääryys! Ihan käsittämätöntä että ajatellaan niin kierosti että vuoroviikkohuoltajuus on joku KAUHEA juttu ja ainoastaan sitä ei voi suositella viranomaisten toimesta!!..Mikä tahansa muu käy!..Tässä mennään taas kerran lasten tahdon ja monien vanhenpienkin tahdon edelle "viranomaisviisaudessaan"
Nyt kaikki ajamaan poliitikkoja ja muita tahoja ymmärtämään asian tärkeys ja VÄLTTÄMÄTTÖMYYS! Lapsella on eron jälkeen yleensä kaksi kotia. Ja jos vielä lapsi/lapset haluavat sitä vanhempien lisäksi niin mikä ihme "pyhä lehmä" se on ettei niin myös virallisesti voi olla kun kaikilla heillä on hyvä olla!!??? Outoa ja kummallista!!
Jos vanhempien välit ei toimi ollenkaan ja molemmat haluaa silti olla "täysillä" lastensa kanssa,onko vuoroviikkoasuminen hyvä vaihtoehto??Lapset voisivat rauhoittua ja vanhemmat lopettaa riitelyn.
vanhempien välit kun "pakko olla sovussa"...Ruotsissa juuri tuomn takia jopa oikeudet määrää vuoroviikkohuoltoja!..Luulisi että pakolla ei synny kuin kusipäisiä laps...mutta vanhemmathan he usein riitelee, silloin Salomonin tuomio voi olla ainoa tai viimeinen keino rauhoittaa tilanne, eikä kumpikaan "voita taistelua"..vain lapset voittavat yleensä kun saavat edelleen eron jälkeen molemmat vanhemmat :)
Lapseni täyttää elokuussa kolme ja vuoroviikot ovat pyörineet varsin säännöllisinä yli puolitoista vuotta.
Luin kaikki viestit, mutta kukaan ei tarkemmin kertonut (no ei kysytty:))mikä tilanne?
Tarkoitan, että onko lapsi/lapset päiväkodissa/koulussa?
Asuuko vanhemmat lähekkäin? vai viekö toinen sitten joka toinen viikko päiväkotiin/kouluun kauemmas?
Mitä jos ei autoa.Esim. meidän tilanteessa(ei vielä ajankohtainen) ollaan asuttu jo n.4-5kk.iästä lähtien erillään, tapaamiset sujuvat, ja joka toinen v.loppu-systeemi, viikolla käy mun luona, lapsi 1v.
Mietiskelin vain käytäntöä, sitten, kun menee päiväkotiin, vielä olen hoitovapaalla ainakin 2v. asti. Ehkä enemmänkin.
No ajatuksia vaan. Kilometrejä meidän välillä on n.4.
Järjestää vuoroviikkohuoltajuus kun noin lähellä asutte. Ei väliä onko lapsi tarhassa vai koulussa. Sunnuntaisin vaihto. Muut asiat järjestelykysymyksiä!
Lapsi on perhepäivähoidossa. Hoitopaikka ei vaihdu mihinkään viikottain, vaan joka toisella viikolla toinen hakee ja vie lapsen ja joka toisella toinen. Välimatkaa on 25km, mutta se ei ole ongelma, koska hoitopaikka on työmatkani varrella ja työmatkat kuljen autolla.
Muutimme erillemme vähän ennen kuin lapsi täytti 6kk.
siis Täysin mahdollista ja Pariton isä.
Joo, niin kai se on, että asiat on pitkälle järjestelykysymyksiä.
Autoa kun ei ole ja isä aika huono julkisilla rattaiden kanssa liikkumaan, kävelee mieluummin(4km)niin se vaan mietitytti käytännöstä,
että ikuisestiko se meinaa kävellä, on sää mikä tahansa jne.jne.
No, toi kuulostaa varmaan pikku asialta.
Nykyään v.loppu (joka toinen) käytäntö on, että minä vien (bussilla) ja hän tuo...kävellen (n.4km.).
Mietin siis sitä, että kun menee tarhaan,(jos meillä se vuoroviikkosysteemi olis) eikä niillä julkisilla halua rattaiden kanssa matkustaa (jos nyt enää on rattaissa, en vielä tiedä), niin aika hankalaksi menee arkisin hakea ja aamulla (varsinkin)viedä:)
Töissä kun pitäs 8.00 olla.
No, ei ihan vielä ajankohtaista. Edelleen kiitos näkökulmista.
Ratkea kuin itsestään :)
Taksilla päässee vaivatta lyhyet matkat eikä kustannukset ole silloin suuriakaan.
Voisin kuvitella vaikeuksia tulevan siinä vaiheessa, kun lapsella/lapsilla kaveripiirit laajenevat koulun myötä. Lapsella täytyisi olla molempien kotien lähellä kavereita, jotta lapsi viihtyisi molempien vanhempien luona yhtä hyvin ja jos vanhemmat asuvat eri koulupiirien alueella, voi kavereiden saaminen olla vaikeampaa, mikä pitää vanhempien huomioida.
Ongelmia voi tulla myös silloin, jos eronneiden vanhempien elämät eivät ole ollenkaan vakiintuneet ja suurempia muutoksia on odotettavissa (esim. muutot, uuden suunnan etsimiset elämille) eikä lapsella ole yhtään ns. turvallista ympäristöä, joka on ja pysyy (voiko sellaista sitten heti eron jälkeen ollakaan).
Mutta lasta kuunnellenhan päätökset aina pitää tehdä ja ratkaista niin kuin parhaiten on mahdollista. Toisille sopii tämä järjestely, toisille toinen parempi.