:(( saman kokeneita???

Voi että sentään, todella ikäviä uutisia nuo ovat nyt kun niin kauan teillä raskautta toivottiin. :( Otan osaa.

Mille viikoille olet ehtinyt ja onko toinen sikiö ollut kuolleena jo kauan? Mihin lääkäri perusti sen, ettei toisellakaan ole mahdollisuuksia? Oliko jokin tietty syy, miksi toinen oli menehtynyt ja että samasta syystä on odotettavissa että toinenkin menehtyy?

En nyt osaa oikein sanoa muutakuin että tiedän tuon tunteen ihan liian hyvin, sen karun riipaisun ja epätodellisen olotilan, kun lääkäri sanoo kylmän viileästi että ei tässä nyt ole toivoa. Kunpa teidän tilanteessa nyt vain olisi mahdollisuus edes pieneen ihmeeseen. Lääkärit eivät voi antaa toivoa ihmeistä, koska niitä tapahtuu harvoin, mutta takerru sinä vielä viimeiseen oljenkorteen ja toivo että toinen nyt saisi jatkaa elämäänsä vaikka toinen tulee pois. Koska se toki on mahdollista, joskin varmaan ei todennäköistä ja sen vuoksi lääkärikään ei uskaltanut mitään toivoa antaa.

Voimia ja jaksamista tuon kauheuden läpikäymiseen, muista että me ollaan täällä tukena ja toivotaan että kaikki sujuu hyvin, tapahtui sitten mitä hyvänsä.

Otan osaa suruun. Itselläni tuli myös keskenmeno huhtikuun lopulla rv 6 5 ja olisin odottanut kaksosia mut luonto hoiti loput.Kuinka monella rv vikkolla olit muuten? Voimia ja haleja sinulle paljon!

Toinen on menetetty mutta toinen voi ainakin vielä hyvin...viikkoja on 17 ja risat...ei haluta ees laskea...niin kauan pitäs pystyä pientä pitämään sisällä ettei taida onnistua edes keskosikään saada sanoi lääkäri...vuotoa on koko ajan ja kivut välillä todella rankat...Lääkäri sanoi että ihmeitä tapahtuu muttei tässä jaksa ihmeisiin enään uskoa...

Siinähän se tulikin sanottua. Itselläni ei ole vastaavaa kokemusta, mutta voin vain kuvitella miten rankkoja aikoja siellä eletään. Toivotaan, että toinen vauvasi saisi elää.. On todella karmiva tilanne !!!! Koita jaksaa yhdessä miehsi kanssa. Voimia ja haleja.

Mulla ei nyt ole sama tilanne ku sulla, mutta omalla kohdalla alan jo uskoa pieniin ihmeisiin. Ajattelin kertoa sulle tämän oman raskauden alkuni, koska aina on toivoa. Eli hormonihoidoilla ja inseminaatiolla raskaaksi. Inseminaatio 16.5. Testi , mutta ei paljonkaan raskausoireita. Nyt maanantaina ilmaantui oik. puoleista vatsakipua tai lähinnä jomottelua, mutta kohdunulkoisen raskauden pelossa lähdin lääkäriin. (INS 6 6) Minulla siis oli kolme munasolua juuri oikealla puolella. Lääkäri totesi että munasarja näyttää siistiltä, ei KU. MUTTA kohdussa näkyi vain epäselvä ruskuaispussi. Ensin luulin, ettei siellä ole mitään. Lääkäri antoi vaihtoehdoiksi, joko keskenmeno tai kaksoset, eikä vielä siksi näy sikiökaikua, voisivat olla liian pieniä.
Ajattelin, ei mulla nyt semmosta tuuria käy, että sikiötä ei vaan näy, kun viikkoja kuitenkin tuon verran.
Soitin tyksiin hoitajalle ja hänkin oli sitä mieltä, että kesken on mennyt. Kahden päivän päästä kuitenkin ultra ja varmistetaan tilanne. Seuraavalle päivälle uusi hcg, joka olikin yllättäen 42600. Hoitaja toteaa, että jossain on raskaus. Olin varma, että se on kohdun ulkoinen. Menen torstaina polille ja lääkäri katsoo ja ihmettelee. Sikiö näkyy ja syke, mutta raskaus on jotenkin ylhäällä ja oikealla ja lääkäri ei ole varma onko kyseessä joku kornu-raskaus. Se ilmeisesti joku kohdun ulkoisen raskauden muoto. Piina jatkuu. Hän lähettää minut äitiyspolille, jossa toinen lääkäri ja ilmeisesti parempi ultra. Hän tutkii pitkään ja saan varmuuden, että sikiö on oikeassa paikassa ja sydän sykkii. Syvä huokaus. Piina on toistaiseksi ohi. Onhan nyt vasta rv 7 2.
Älä siis anna periksi, ihmeitä tapahtuu. Kaikkea hyvää!