Olen miettinyt ulkonäöllisiä paineita, erityisesti lihavuuteen liittyviä sellaisia. Kuinka tällaiset paineet ovat syntyneet? En aio tässä ottaa kantaa terveydellisiin seikkoihin; uskon, että valtaosa tiedostaa, että lihavuus on terveydelle haitallista, ja koska pohdiskeluni liittyy lähinnä henkilökohtaiseen minäkuvaan ja kuvaan ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä, ei terveydellisten seikkojen esiintuominen ole mielekästä.
Olen miettinyt, mitkä motiivit todella ajavat ihmisen laihduttamaan. Miksi itseensä muuten tyytyväinen ihminen kokee, että hänen pitäisi laihduttaa? Miksi esimerkiksi itse koin, että minun pitäisi laihduttaa, vaikka olin täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni, samoin kuin läheiseni? Olen onnistunut laihduttamaan jo puolet ylipainostani pois. Tietenkin olen ylpeä saavutuksestani - mutta samalla oikeasti ihmettelen, mikä on saanut minut antamaan niin paljon arvoa tälle painonpudotukselle. Miksi aiempi, painavampi minä, joka eli täysin normaalia, onnellista elämää, on siltikin vähempiarvoisempi kuin nykyinen minä? Millä tavoin olen parempi sitten, kun olen saavuttanut tavoitepainoni, mikä on muuttunut?
Itsekuriin ja sisuun, tai minkäänlaiseen "oman itsen päihittämiseen" ei tässä tapauksessa voi vedota. On pelkästään tämän nykyisen "läskikapina"-ilmiön - voisi sanoa, ajan hengen - tuotetta, että noista piirteistä tehdään jonkinlainen ratkaiseva tekijä laihdutuksessa. Kannattaisikin miettiä, miksi lihavuus on nyt nostettu esille niin vahvasti, kannattaisi kysyä, miksi ihmiset kokevat olevansa jotenkin vähemmän, huonompia, sen takia että he ovat ylipainoisia.
Pitäisikö osoittaa sormella nykyistä muotia, malleja, missejä ja muita kuuluisuuksia? Mielekkäämpää olisi miettiä, _miksi_ he ovat sellaisia kuin ovat, langanlaihoja, monet veitsellä viimeisteltyjä. Ja eritoten: missä välissä todellisuus on hämärtynyt niin, että normaali ei kelpaa, "olen hyvä sellaisena kuin olen" ei kelpaa? Olemmeko todellakin niin ääliöitä, että "täydellisen" julkkiksen ja hänen edustamansa "todellisuuden" nähdessämme unohdamme todellisuuden, jossa oikeasti elämme?
Olen miettinyt, mitkä motiivit todella ajavat ihmisen laihduttamaan. Miksi itseensä muuten tyytyväinen ihminen kokee, että hänen pitäisi laihduttaa? Miksi esimerkiksi itse koin, että minun pitäisi laihduttaa, vaikka olin täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni, samoin kuin läheiseni? Olen onnistunut laihduttamaan jo puolet ylipainostani pois. Tietenkin olen ylpeä saavutuksestani - mutta samalla oikeasti ihmettelen, mikä on saanut minut antamaan niin paljon arvoa tälle painonpudotukselle. Miksi aiempi, painavampi minä, joka eli täysin normaalia, onnellista elämää, on siltikin vähempiarvoisempi kuin nykyinen minä? Millä tavoin olen parempi sitten, kun olen saavuttanut tavoitepainoni, mikä on muuttunut?
Itsekuriin ja sisuun, tai minkäänlaiseen "oman itsen päihittämiseen" ei tässä tapauksessa voi vedota. On pelkästään tämän nykyisen "läskikapina"-ilmiön - voisi sanoa, ajan hengen - tuotetta, että noista piirteistä tehdään jonkinlainen ratkaiseva tekijä laihdutuksessa. Kannattaisikin miettiä, miksi lihavuus on nyt nostettu esille niin vahvasti, kannattaisi kysyä, miksi ihmiset kokevat olevansa jotenkin vähemmän, huonompia, sen takia että he ovat ylipainoisia.
Pitäisikö osoittaa sormella nykyistä muotia, malleja, missejä ja muita kuuluisuuksia? Mielekkäämpää olisi miettiä, _miksi_ he ovat sellaisia kuin ovat, langanlaihoja, monet veitsellä viimeisteltyjä. Ja eritoten: missä välissä todellisuus on hämärtynyt niin, että normaali ei kelpaa, "olen hyvä sellaisena kuin olen" ei kelpaa? Olemmeko todellakin niin ääliöitä, että "täydellisen" julkkiksen ja hänen edustamansa "todellisuuden" nähdessämme unohdamme todellisuuden, jossa oikeasti elämme?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Terveydelliset asiat ovat tietysti ensisijaiset.
Mutta jos jätetään ne pois, niin lihavuus on poikkeustila, ei ihmisen kuulu olla yli satakiloinen. Hänellä on silloin paksu rasvakerros, hän puuskuttaa ja voi paksusti. Ei ole hyvä olla. Katso luonnonkansoja, ja ihmisiä vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Heidän syömisensä ja kuluttamisensa oli tasapainossa. Lihavat ottavat usein keppihevosekseen mallit ja missit linjaan "on parempi olla vähän pulska kuin anorektikko malli" Pitäisi ottaa päämääräksi normaalipainoinen ihminen, sekin painoväli on hyvin laaja. Ei tarvitse olla langanlaiha - se onkin äärimmäisen harvinainen tila yli kplmikymppisessä väestönosassa.
Se onko normaalipainoinen kauniimpi kuin yli satakiloinen, on makuasia.
Kuten aloituksessani kirjoitin, nykyään ihannoidaan julkisuuden henkilöitä, joita eivät vastaa todellisuutta ainakaan painon puolesta - eivät siis vastaa normaalipainoista, vaan langanlaihaa. Näitä julkkiksia me seuraamme ja ihannoimme, eikä siis ole mielestäni ihme, että lihavilta kuulee mainitsemiasi kommentteja siitä, että kannattaa olla ennemmin pulska kuin langanlaiha. En tosiaankaan usko, että terveellisen kehonkuvan muodostaminen nykymuodin valossa on kovinkaan helppoa!
Lihavuus on poikkeustila, mutta miksi? Sanoit, että ei ole hyvä olla, puuskuttaa ja voi paksusti. Nuo kallistavat enemmän terveyden puolelle. Entä, jos lihava voikin hyvin, onkin onnellinen? Miksi hän silti tuntee ympäristön painostavan laihdutukseen?
Jos voisin, vaihtaisin heti nykyajan julkkisihailun luonnonkansojen ihailuun tai entisaikojen ihmisten ihailuun. Malli, mitä nuo antaisivat ihmisille julkkisten sijaan, olisi paljon terveempi ja näin ollen loisi paljon paremmat edellytykset lihavien laihduttamiseen - olisihan päämäärä realistinen!
Mainitsisitko esimerkkejä langanlaihoista ihmisistä, joita ihannoidaan noin enemmänkin? BMI alle 18-20? Ehkä joissain piireissä ihannoidaan jotain ulkolaisia malleja. Minulle ei tule mieleen yhtään jonka tuntisin nimeltä. Sen sijaan normaalipainoisia hyvinvoivia julkkiksia tiedän enemmänkin, suurin osa heistä on sellaisia. Ei langanlaihoja ihmisiä ihannoida, ehkä sinä vain ajattelet niin.
Media on pullollaan näitä ihannoituja julkkiksia. Harvemmin todella suosituissa televisiosarjoissa on normaalipainoisia ihmisiä. Pari nimeltä mainitsematonta suomalaista lehteäkin pyörii lähinnä näistä julkkiksista kertovien juorujen pohjalta.
On aivan turha ummistaa silmänsä tältä asialta sanomalla, ettei esimerkiksi jotain hollywoodin julkkiksia ihannoitaisi. Ehkä sinun tuttavapiirissäsi ei ole sitten varhaisteini-iän jälkeen liimailtu heidän julisteitaan seinille, kuten ei minunkaan tuttavapiirissäni - mutta miksi näistä julkimoista olisi koko ajan niin kauhea haloo, jos heitä ei ihannoitaisi?
Tyttöni tykkäsi vähän aikaa sitten Britney Spearsistä, mutta ihan normaalipainoinen se mun mielestä, ei missään nimessä BMI alle 18.
Todella turhaa tällainen; olet päättänyt selvästikin olla eri mieltä. Se suotakoon toki sinulle, mutta tämän jälkeen en kirjoituksiisi vaivaudu vastaamaan.
Ja mitä alipainoisiin tulee; entäpä Paris Hilton, ja mikä hänen ystävättärensä nimi nyt olikaan? Se yksi OC:n näyttelijätär? Kaikki Ally McBealin naisnäyttelijät? Keira Knightley, Kate Bosworth? En tiedä heidän BMItään, mutta tiedän, mitä näen.
Ja toivottavasti Britney Spearsin saama julkisuus siitä, kuinka hän on niin lihonut ja kuinka hänellä on selluliittia jaloissaan (kuten eräässä juorulehdessä taannoin uutisoitiin) ei vaikuta negatiivisesti tyttösi kehonkuvaan. Moisten kirjoitusten perusteellahan nuori ihminen saattaisi luulla, että Britney Spearsin kokoinen onkin liian iso.
En edes tunne puoltakaan noista - ja onko Britney Spears tosiaan lihonut? Sinä taidat nyt liikaa seurata julkkisten painoja. Joitain anorektikkoja toki esiintyy mediassa silloin tällöin, mutta ei heitä ihailla, ennemminkin kauhistellaan mielestäni. Useimmat nuorison idolit ovat ihan normaalipainoisia nuoria ihmisiä. Ei nuorena passaa ollakaan ylipainoinen, omat mitat oli parikymppisenä 176/55 ja voin hyvin ja söin vapaasti. Nyt kiloja on 15 enemmän, kun on ikää jo päälle 40.
tulipahan ihan piruuttaan laskettua tuo sinun bmi ja ali painoa näytti olevan... Niin missä olikaan se normaali painoinen ihminen?? bmi oli 17...
Päinvastoin, alhainen paino nuoruudessa on auttanut säilyttämään normaalipainon vielä keski-ikäisenä ämmänäkin. Ei kaikille mikään helppo juttu! Ja takana on myös neljän lapsen synnytykset. Toi 55kg oli noin parikymppisenä, yläasteikäisenä pahimmassa kasvuvaiheessa ja lähes tuossa pituudessa paino taisi olla jopa alle 50. Olen myös ns. läpipaska :DD
ja verensokerit niin alhaalla, että päästä heittää (voi se heittää muutenkin, en tiedä)
Jatkuva anemia seuranaan hän popsii rautalääkketitä, vitamiinipillereitä ym luontaistuotteita, ei jaksa mitään muuta kuin huokailla.
Juoksee verikokeissa ja lääkärissä jatkuvasti ja on saanut käsky olla harrastamatta kovaa liikuntaa, että veriarvot saataisin kuntoon.
Mutta hän vain paahtaa tuhatta sataa, ettei vain lihoisi, vaikka muutamaa lisäkilo voisi parantaa hänen elämänsä laatua!
Hänellä oli alipanoisena todella vaikea tulla raskaaksi ja ensimmäien lapsi syntyi 2kk ennenaikojaan, kun häneltä puuttui kehon rasva (kun sitä ei ollut) ja hormonitoiminnassa oli ongelmia.
Nyt, kun hän on jatkuvasti sairas, iskee päälle masis ja sen kanssa on juostu yhteiskunnan tarjoamissa terveyspalveluissa yhtenään.
Kallita psykiatreja ja kymmeniä käyntejä terv mielenterv.toimistossa.
Eikä hän saa pitkänä ihmisenä juuri hyvännäköisiä vaatteitakaan, lasten osaston ovat liian lyhyitä ja aikuisten osaston, kuin roikkuvia säkkejä.
Hänen soisiaalinen elämänsä on rajoittunutta, hän ei jaksa eikä halua osallistua mihinkään.
Että laihat ovat terveitä, hyvännäköisiä, voivat hyvin, eivätkä rasita terveyspalveluita.
Herätkää pahvit, kaikilla meillä on ongelmamme, kenellä mikäkin.
niin, kävin juuri katsomassa suhteet&tunteet palstalla, jossa keskustellaan mm. ihannemiehistä ja -naisista.
Siellä käsittääkseni keskustellaan asioista ilman tätä "lihavuus stigmaa" eli ns. normaalipainoisten kesken ja kuitenkin heillä käytiin ihan yhtä sapekasta köydenvetoa siitä minkälainen ihanneihmisen kuuluu olla. Tosin heillä ei keskustelussa mainittu sanallakaan painoa, vaan lähinnä väiteltiin rintojen koosta ja blondi v.brunette asetelmasta.
Samat motiivit ajavat ihmisen muotoilemaan vartaloaan, olipa sitten kyseessä hiusten värjääminen, rintojen koon muuttaminen, laihduttaminen tms. eli toisten ihmisten mielipiteet. Kaikki ihmiset muodostavat ainakin osan minäkuvastaan muilta ihmisiltä saamansa palautteen perusteella. Palaute voi olla suoraa, sanatonta, mielipidepalstojen välityksellä annettua tai palaute voi olla yhteiskunnassa yleisesti kauneusihannetta edustava ilmapiiri.
Eli ihmiset ovat juuri niin "tyhmiä", että muokkaavat itseään muiden mielipiteiden perusteella. Tosin kautta ihmiskunnan historian on ollut pakko sopeutua laumaansa (ja sen ihanteisiin), jotta saisi jälkeläisiä ym. sosiaalisia etuja.
Minusta on jotenkin suunnattoman ihailtavaa, että kuitenkin aina on myös ihmisiä joiden itsetunto on niin kohdallaan ja terve, että he viis veisaavat muiden mielipiteistä.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi; ilman toisten ihmisten mielipiteitä (tai kuvitelmia toisten ihmisten mielipiteistä) kukaan tuskin näkisi niin paljon vaivaa itsensä muokkaamisessa, kuin nykyään nähdään.
Mikä sitten saa ihmiset arvostelemaan jonkinlaisista ihanteista poikkeavia ihmisiä? Mikä on luonut nämä mielipiteet (esim. blondit kauniimpia") ihmisille, ja miksi tällaiset väitteet niellään purematta?
Ehkä voisi sanoa, että nämä kauneusihanteet kuuluvat tähän aikakauteen, sillä ovathan kauneusihanteet olleet eri aikakausina nykyisestä täysin poikkeavia.
Vähän selityksen makua tuossa että "kauneusihanteet eri aikakausina nykyisestä täysin poikkeavia".
Yritetäänkö täällä uskotella että lihavuus tulisi joskus muotiin? Heh..
Jos tukan ja vaatteiden värit ja mallit ovat muuttuneet vuosien saatossa, niin eivät kyllä vartalon ihanteet sentään niin radikaalisti.
Ja lisäksi vielä, niin kauan kun rahalla on merkitystä valtion/kuntien taloudessa, ei lihavuutta tulla suosittelemaan veronmaksajille...
Ihmisillä on tarve arvostella ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella ihanteista poikkeavia. Uskoisin sen osaltaan olevan eräänlaista "me hengen" lietsomista, jolla vahvistetaan omaa tiettyyn ryhmään kuulumista. Osalla se voi olla ihan yksilötasolla tapahtuvaa tiettyyn ryhmään identifioimista, kuten tällä palstalla jossa aina joku kertoo miten laiha, kaunis, trimmi ja suosittu juuri hän on.
Näistä kauneusihanteista sanoisin sen verran, että historiasta löytyy paljon esimerkkejä kauneusihanteista, joissa erityisesti naiset on "pakotettu" muokkaamaan itseään. Esimerkiksi kylkiluiden poistaminen, jalkojen typistäminen, ihon vaalentaminen, pupillien laajentaminen, rintojen pienentäminen kureliiveillä jne. Lista on ihan loputon ja niin ikävää kuin se onkin, niin nykyinen ihanne ei mitenkään poikkea menneistä.
Ihminen ja hänen aivonsa, asenteensa, mielipiteensä ja toimintansa on vinkeä juttu ja sekoitus niin monia eri asioita lähtien ihan lapsuuden kokemuksista aina tähän päivään asti, ettei kukaan oikein tarkkaan voi sanoa miksi juuri jokin tietty kauneusihanne kolahtaa juuri häneen. Syy siihen miksi kuitenkin on selkeästi havaittavissa juuri tietynlainen esim. naisihanne, josta suuri osa pitää, johtunee yksinkertaisesti siitä että mm. media suosii kyseisen kaltaista naista ja on osaltaan muokkaamassa käsitystä siitä millainen pitäisi olla. Ihminen myös hyvin helposti omii näitä mielipiteitä muilta tiedostamattaan ja kuvittelee näitä sitten ihan itsensä muodostamiksi mielipiteiksi -eli taitavalla mainonnalla saadaan ihminen nielemään ihan mitä vain. Ajattelepas pientä poikaa, joka saa ensikosketuksensa naisiin seksuaalisessa mielessä alusvaateluettelosta, jossa on isorintaisia laihoja naisia. Jos kokemus on onnellinen, niin tästä seuraa että kyseisen kaltaisen naisvartalon katsominen tuottaa jatkossakin mielihyvää ja niin on eräs mielipide syntynyt.(Siis näin erittäin pelkistetysti esitettynä)
taidat olla kovinkin nuori kommneteistasi päätellen. Et taida muistaa ns. Rubensin naisia, jotka olivat aikansa naisihanne ja hyvin ylipainoisia.
"niin kauan kun rahalla on merkitystä valtion/kuntien taloudessa, ei lihavuutta tulla suosittelemaan veronmaksajille... " Nykyinen verotustapamme tässä maassa nimenomaan takaa sen, että lihavuudesta, keuhkosairauksista tai alkoholismista ei voida sakottaa, koska kyseiset ryhmät maksavat paheistaan jo hillitöntä veroa. Mikäli alkoholi-, tupakka tai elintarvikevero poistetaan kokonaan, niin silloin voidaan ajatella ettei ns. itseaiheutettuja sairauksia suositella kenellekään, koska silloin kaikki maksavat teoriassa suhteutettuna saman verran ja muut veronmaksajat joutuvat osaltaan kustantamaan kanssaeläjiensä sairauksien hoidot. Nyt ne kustannetaan valtaosin juuri näillä ylimääräisillä veroilla.
..että kauneusihanteet ihan vartalon muotoa myöten ovat vaihdelleet. Ennen ei esimerkiksi ollut samanlaista erottelua mallikauneuden ja missikauneuden välillä, kuin nykyään, ja jo siitä voi päätellä yhtä sun toista kun ajattelee, miten media ruokkii tietynlaista kauneuskäsitettä.
Eniten lihavia arvostelevat he jotka itse jatkuvasti näkevät vaivaa pysyäkseen hoikkana, siis syövät terveelisesti ja harrastavat kuntoliikuntaa.
On niitäkin ihmisiä jotka eivät helposti liho edes epäterveellisellä ruualla ja vähällä liikunnalla, tai saavat riittävästi liikuntaa työssään tai harrastuksissaan, ilman että koskaan pitäisi kiinnittää huomiota lihomiseen. Koska heidän ei tarvitse omalla kohdallaan tehdä mitään etteivät he olisi lihavia, he harvoin arvostelevat lihavia jotka eivät tee mitään laihtuakseen.
Työttömiäkin arvostelevat eniten he jotka tekevät itse paskamaista työtä ja jatkuvasti pitkiä työpäiviä. Jos on itse perinyt niin paljon rahaa ettei tarvitse tehdä mitään työtä, ei luultavasti arvostele köyhiä siksi että he eivät tee riittävästi työtä tullakseen yhtä rikkaaksi. Ihminen arvostaa sitä minkä eteen itse tekee paljon työtä, ja arvostelee eniten niitä jotka eivät viitsi tehdä mitään saman asian hyväksi.
Jokainen ihminen tahtoo olla kaunis. Se mistä itse tykkää on jokaisen omassa päässä.
Minä laihdutan, koska minusta
normaalipainoinen ihminen on kauniimpi, kuin lihava.
Minä uskon, että jokainen ihminen, jossain elämänsä vaiheessa tahtoo olla kaunis ja tavoittelee sitä, mikä on itsestä kaunista omaan ulkonäköönsä.
Yksi laihduttaa, toinen bodaa ja kolmas värjää hiukset.
Jollei laihduttaminen johdu terveydellisistä syistä, niin uskoisin että ainakin osalla se johtuu juuri siitä, että pitää hoikkia kauniimpana.
Minä en esimerkiksi näe itsessäni muita vikoja ulkonäössäni, kuin ylipainon. Minulla on kauniit kasvot, pitkät paksut hiukset.. Mutta mitä tapahtuu laihduttuani? Minkä minä sitten keksin itsessäni olevan vialla?
Rinnat? Löysä peppu? Vai olenko ikuinen laihduttaja, joka ei vielä alipainoisenakaan pidä itseään hoikkana? Minä mietin tuollaisia sillä yksi parhaista kavereistani laihdutti ja sairastui anoreksiaan, hän edelleen sairastaa anoreksiaa, eikä ole tyytyväinen itseenä. Hän kulkee hoidoissa ja haukkuu itseään "fatsoksi" vaikka on puolet hoikempi kuin minä.
Tästä päästäänkin tähän ikuisuus kysymykseen. Onko ihminen koskaan taydellinen tai edes hyvän näköinen omasta mielestään?
Minä aloitin laihdutuksen siis, koska minusta hoikemmat ovat kauniimpia. En tiedä onko medialla siihen vaikutusta, luultavasti on jonkin verran.
Ennen vanhaanhan ihannoitiin lihavia, silloin kun sen varallisuuden näki koosta..
minä laihdutin lievästä ylipainosta ihannepainoon, sen jälkeen totesin rintojeni roikkuvan ja täytätin ne silikoneilla sekä kiristytin, sitten huomasi ylävatsani pömpöttävän ja alavatsani kaipaavan kiristystä, joten kävin rasvaimussa ja mahanahan kiristyksessä. Hampaani valkaisutin taas viime viikolla. Liikun viikottain 6-12 tuntia ja tarkkailen syömistäni.
Kaiken tämän tein ja teen, koska haluan olla kaunis ja olen jo tullut riippuvaiseksi kehoni muokkauksesta. Plastiikkakirurgini totesi, että nyt olen kaunis ja vallitsevien ihanteiden mukainen, mutta kuitenkaan en ole onnellinen. Vanhuus saavuttaa minutkin ja jossakin vaiheessa minun on pakko hyväksyä elämääni jotkut muut arvot, tiedän sen.
Ikävä kyllä tämä kirjoitukseni ei edes ole provo. Muokkaus vain riistäytyi käsistä
Minua ihmetyttää kovasti ihmisten turha stressaaminen ulkonäön takia.
Siihen kuluu monella suhteettomasti aikaa ja energiaa.
Itse elämä jää elämättä, on aina sellainen "sitten kun" tunne.
Jos ei ole ihan sairalloisen lihava niin eikö ole hyvä että on kaikki jäsenet kunnossa ja järki pelaa.
Aika harvoin kukaan jää ilman kumppania pelkän ulkonäön takia.
Kun saa yhden asian kuntoon ulkonäössään niin alkaa tuntua että jokin toinen paikka on vielä pilaamassa "kauneutta".
Siinä se elämä kuluu pällistellessä omia vikojaan, kunnes luonto tekee tehtävänsä ja täydellisinkin kauneus katoaa.
Yksi asia, mitä monet eivät ota huomioon on se kuinka paljon kamera oikeasti lihottaa. Katsokaa näitä kuvia laihoista kaunottarista ja verratkaa alla oleviin lukuihin. Minun silmiini he näyttävät kuvissa aivan normaalipainoisilta. Jennifer Lopez on normaalipainon alarajalla, ja näyttää kuvissa armottoman läskiltä!
Nicole Kidman: 180cm/54,4kg, bmi 16,8
http://www.smh.com.au/ffximage/2006/03/09/kidman_narrowweb__300x454,0.jpg
Victoria Beckham: 167,5cm/49kg, bmi 17,5
http://www.chinadaily.com.cn/english/doc/2005-11/09/xin_27110209145779562303.jpg
Teri Hatcher: 167,5cm/47,2kg, bmi 16,8
http://msnbcmedia4.msn.com/j/ap/las20202090139.widec.jpg
Charlize Theron: 175cm/52,6kg, bmi 17,2
http://images.askmen.com/galleries/actress/charlize-theron/pictures/charlize-theron-picture-1.jpg
Lara Flynn Boyle: 162,5cm/41,7kg, bmi 15,8
http://images.askmen.com/galleries/actress/lara-flynn-boyle/pictures/lara-flynn-boyle-picture-1.jpg
Jennifer Lopez: 167,5cm/53,5kg, bmi 19,1
http://i29.photobucket.com/albums/c277/natali_21454/JenniferLopez072.jpg
http://img.timeinc.net/people/i/2006/stylechannel/blog/061113/jennifer_lopez_300x400.jpg
http://www.facade.com/celebrity/photo/Jennifer_Lopez.jpg
http://www.eog.com/uploadedImages/images/WOMEN/3682eog.jpg
Kyllä näytä noissa kuvissa yhtään lihavalta, kamera ei lihota. Se paksuntaa.
Eli vatsamakkaroita ei tule yhtään enempää kameran takia;)
Minusta nuo kaikki naiset olivat hoikkia ja kauniita. Charlize Theron kaunein.
Lopez näyttää noissa kuvissa lihavalta. Muilla on paino hallinnassa. Kuvat voi pettää.
..ei kyllä todellakaan Lopez lihava ole! Mutta hei, jos ei JLo ole hot jollekin niin mikäs siinä.
Tämän, kuten muidenkin tällä palstalla olevien keskustelujen ongelma on siinä, että jos vaikka vain hypoteettisesti kysyy jotain, kuten tässä aloituksessa, vastaukseksi tulee kuitenkin sellaista "lihavuus on kamala tila, josta normaali ihminen luonnostaan pyrkii eroon"-tykitystä, ja heti sen perään ilmoitetaan, että on se alipainokin ihan yhtä luonnotonta.
Tähän keskusteluun vastaavanlaiset kommentit eivät kuitenkaan mielestäni sovi. Kun kysytään ulkonäöllisten paineiden alkuperästä, ihmisten mietteistä asiaan liittyen ja siitä, miksi ylipäänsä esimerkiksi muuten elämäänsä tyytyväinen lihava ihminen kokee paineita laihduttaa, on yllämainitut kommentit kovin kuluneita ja mitäänsanomattomia.
Jos muuta ei kuitenkaan tule mieleen, kuin tuollaisia kommentteja, niin voisi koittaa vaikka miettiä, MIKSI ylipaino on luonnoton tila, jos se sitä todella on, tai MIKSI ihmiset ajattelevat automaattisesti, että se on luonnoton tila.
Ehkä, jos ei tässä postauksessa niin tulevissa, saadaan tuolla tavoin keskusteluihin jokin järki, sisältö ja etenevyys.
1) Keskukstelussa on siis ongelma silloin kun vastaukset eivät ole "oikeita", sellaisia kuin sinä haluat?
2) Ei kannata aloittaa keskustelua jos siihen ei saa kommentoida
3) kuluneet ja mitäänsanomattomat (?) kommentit ovat kuitenkin jonkun mielipiteitä
4) kertoisitko omat mielipiteesi ulkonäöllisten paineiden alkuperästä? Silloin tietäisimme oikeat vastaukset.
Pahoittelen jos kommentistani pystyi repimään tuollaiset päättelyt. Ilmeisesti ilmaisin itseäni väärin. Esitin kuitenkin vain harmittelut sen johdosta, että aloituksessa esitettyyn asiaan ei monessa vastauksessa vastattu. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että vastaukset olisivat olleet vääriä, vaan siitä, että vastaukset eivät liittyneet asiaan kuin ehkä pintaa raapaisten.
Ja jos ei muuta, niin ehkäpä joku alkaa ko. kommenttini luettuaan jopa miettimään tätäkin asiaa vähän laajemmassa mittakaavassa, eikä sentään ajattele ensimmäiseksi, millaisen ilkeän vastauksen kirjoittaisi.
En taida kirjoittaa enää koko keskusteluun - tai koko palstalle - mitään. Viimeistään tässä vaiheessa on selvää, että asioiden ajatteleminen palstan yleisestä (alhaisesta) tasosta poikkeavalla tavalla on täällä ehdottomasti kiellettyä.
Kaikki, mikä poikkeaa terveestä ja lisääntymiskykyisestä, koetaan rumemmaksi kuin terve. Normaalipainoinen tulee helpommin raskaaksi, vie raskauden läpi terveempänä ja ongelmattomin kuin lihava tai laiha sekä pysyy terveempänä huolehtimaan lapsesta sen aikuisuuteen asti kuin laihat ja lihavat. Kyse kauneusihanteissa on seksistä ja lisääntymisestä. Vaikka lääketiede voi auttaa niin liian lihavaa kuin laihaakin lisääntymään ja keisarinleikkauksella saadaan kaitaluisen lantiosta lapsi ulos, niin ihminen on yhä yksi eläimistä ja ihanteet kivikaudelta.
Täällä on varmasti ihan fiksuja ihmisiä jotka ovat pohtineet asiaa. Minusta nämä perinteiset syyt on ihan hyviä: ihminen on laumaeläin, ei halua erottua; terveyspuoli, joka ei ole mikään vähäinen syy mielestäni; missit ja mallit on vaan hyvännäköisiä, ei sitä mainostaja yksinään ole päättämässä.
Oikeasti esitit paljon kysymyksiä, mutta en löytänyt ainakaan aloitusviestistä yhtään omaa ajatustasi. Siis mikä on oma vastauksesi siihen että laihuutta ihannoidaan?
Siis mikä sen läskikapinan takana on mielestäsi?
Olisi myös kiva kuulla jonkun psykologin tai filosofin ajatuksia.
Vielä sen verran että aloitusviestin viimeisessä lauseessa kuvattu ääliö (esim.minä) viimeistään kadulla ja toreilla näkee mikä on todellisuutta.
Tuli Itsetunto takaisin? Täytyy siis olla kahdenlaista itsetuntoa. Se miten itseeni luotan vaikka painoa on liikaa ja minulla on mieletön itsetunto. Luotan, että minut hyväksytään, koska arvostan itseäni.
Se toinen itsetunto perustuu outoon seikkaan kun ihminen on "toisten mielestä" ok näköinen laihduttaessaan paljon. Ulkonäköitsetunto? Miksi tämä ihminen ei aiemmin voinut luottaa itseensä vai luottaako hän nyt vain uudistuneeseen ulkonäköönsä?
Itse kanssa miettinyt median voimaa. Toivoisin lehteä jossa olisi kaikennäköisten ihmisten kuvia, nuorien ,keski-ikäisten, vanhojen... mutta aina niissä on niitä samoja kuluneita missukoita tai salarakkaita ja ketä oikeasti kiinnostaa heidän yksityiskohtainen pariutuminen? Lehdissä pitäisi olla toisenlaisia arvoja, inspiroida myönteiseen hyväksyvään elämäntapaan. Laihduttaminenkin voisi tuntua mukavammalta jos siitä ei ensin olisi tehty hirveää ongelmaa ja syrjäytyneiden ryhmää. Lue ohjeet tästä meidän lehdestä luuseri tyyliin...
Laihdutuksen saralla pitäisi ehdottomasti innostaa ihmisiä laihduttamaan vain 5 kiloa terveyden tähden ja kuinka pitää se poissa, se ei tunnu hirveän suurelta urakalta, mutta helpottaa monenkin ylipainoisen olotilaaa tuntuvasti ja sen viidenkilon pudotuksen jälkeen voi intoa löytyäkin itsestään enempään...
Miks aina täytyy ajatella suururakkana laihduttamista jos painoa on paljon? Ehdottomasti pitäisi siis siirtyä lukemaan parempaa mediaa ja vaatia jos ei ole sopivaa...
Minä esim vanhempana ihmisenä en aio enää ostaa pukinetta joka on nuoren neidin päällä, sillä se on nuorten muotia... vanhemmille siis omaa muotia toivon...