Kova vauvakuume, kestänyt jo pitkään. Opiskelut kesken, tosin yliopistossa jo ollaan. Avomies haluaa myös lapsia, mutta haluaa odottaa siihen, että opiskelut on ohi. Itsellä tunne, että ei halua odottaa vielä seuraavat viis vuotta, kun on se vakituinen työpaikka jne. Muilla vastaavia kokemuksia? Miten kävi? Millaista elämä on, kun on lapsi ja opiskelut? Vai kannattiko odottaa?
Vauvakuume ja opiskelut kesken!
Lapsia ei hankita, ne saadaan.
4626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoitukseni tuosta ylempää :)
elämää aina niin tarkkaan suunnitella. Tottakai se vaatii enemmän järjestelyjä jos on lapsi(a) ja opiskelee mutta kaikesta selviää jos niin haluaa. Ei voi myöskään tietää kauanko menee aikaa ennenku tulee raskaaks ja onhan siinä vielä 9kk ennenku syntyy.
Tulin raskaaksi yllättäen 18v jollonka en ollu käyny mitään kouluja, mutta vanhemmista, kavereista ja miehestä on ollu iso apu ja opiskelin sitten muutama vuosi myöhemmin ltalukion ja ammattikoulun 3,5 vuodessa.
Onneksi tein kaikki noin päin enkä ruvennu aatteleen että vasta joskus myöhemmin :) ..nyt kun en näytä tulevan enää toista kertaa millään raskaaks. :(
Eli täälläkin samanlaisia tuntemuksia. Olen "aina" tiennyt lapsia haluavani, mutta nyt n. viimeisen vuoden ajan on ollut vauvakuume todella kova. Nyt 1,5v opiskelua jäljellä.. Monet itkut on itketty ja painit painittu asian kanssa, kun ei oma pää anna periksi jättää koulua nyt kesken. Toisena päivänä sitä on varma, että koulu saa nyt jäädä ja toisena taas, että kyllä sitä malttaa odottaa.. Näin kai se menee loppuun asti, kunnes koulu on käyty..:D Toisaalta sitten on hyvä, ettei tarvitse palata kouluun, vaan voi vaikka töitä etsiä..:) Jos tässä nyt vuoden vaikka jaksais odotella, niin sitten voisi jo jättää ehkäisyn poies!:) Mutta onnea valitsemallesi tielle!
jossain artikkelissa, että toivoisi, että naiset hankkivat lapsia varhemmin, kuin mitä nykyään tekevät.
Mulla on kolme kovin eri-ikäistä lasta ja 1. lapsen jälkeen aloitetut opinnot yhä kesken. En silti näe, että syy opintojeni keskeneräisyyteen on se, että minulla on lapsia. En vain ole ollut riittävän motivoitunut opintoihini.
Tulin äidiksi parikymppisenä, kolmekymppisenä ja vielä kerran kolmevitosena. Täytyy myöntää, että kroppa toipui raskaudesta ensimmäisellä kerralla leikiten. Viimeinen kerta oli aika tuskaa. Tämäkin on tietysti yksilöllistä.
Jos saat apua ja tukea ja jos lapsi on suhtkoht helppohoitoinen, onnistuu opintojen ja lapsenhoidon yhdistäminen varmasti. Siinä tuli jo kaksi jos-tekijää. Lapsen"teon" lykkääminen kovin myöhäiseen ajankohtaan tuo mukanaan toisenlaisia jos-tekijöitä.
Olisiko sinun/teidän mahdollista harjoitella oikean vauvan kanssa elämistä tai onko sinulla/teillä kokemusta lastenhoidosta? Tämäkin on tärkeä asia. Moni kokenutkin yllättyy (ja masentuu) siitä, että vauva kerta kaikkiaan on talon pomo hyvässä ja pahassa melkein jo sikiämisensä jälkeen, ja siitä tunnemyllerryksestä kun huomaa, ettei alkuunkaan ole täydellinen vanhempi! Lapsi on usein se kasvattaja.
Kaikessa tapauksessa täytyy tyytyä kompromisseihin. Ehkäisyn keksiminen on asettanut meidät tällaisten ajoituspulmatilanteiden eteen...Lykkyä tykö!