Olen nelikymppinen naisope. Alkoi pitkä opettajien kesäloma ja sen myötä mahdollisuus tissutteluun! Työssä käydessäni juomiseni rajoittuu viikonloppuun, perjantaina muutama olut ja lauantaina vähän enemmän.Joskus saatan ottaa pari olutta keskelläkin viikkoa. Ongelmani onkin mielestäni kesälomalla juominen. Näin kesällä ja varsinkin hellepäivinä "palkitsen" itseäni parilla kylmällä oluella tai paukulla esim puutarhahommien jälkeen ja aikanakin.Kerran viikossa juon tosi runsaasti ja tarkoituksella itseni humalaan asti. Onneksi en harrasta krapulajuomista, koska en silloin voi kuvitellakaan juovani. Pidän alkoholin tuomasta rentouttavasta tunteesta ja mielialani kohenee ollessani pienessä hiprakassa. Ajattelen usein alkoholia, vaikka en sitä päivisin juokaan. Mitäs sanotte ystävät, onko minulla teidän mielestä syytä huoleen juomiseni suhteen? Kiitos kaikille jotka vaivautuvat vastaamaan!
alkoholistin piirteitäkö
ope kesälomalla
212192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
...otan alkoholia työviikkoisin pari-kolme kertaa viikossa, mutta kesälomalla joka toinen päivä. Opettajien kesälomathan ovat tunnetusti pitkät! Välillä viikossa kertyy noita annoksia helposti se naisille sallitut 16, koska juon yleensä yhtenä päivänä runsaammin. Kaikki terveysarvoni ovat kohdallaan ja olen ihan simpsakan näköinen naisihminen, mutta silti minua jotenkin vaivaa se, juonko sittenkin liikaa.
pitkillä lomilla?! Kyllä ne aika lyhentyneet entisistä ajoista ovat ja työ kuormittaa taatusti pahemmin. Kun muun ammatin ihminen siirtää osan lomistaan talvelle, hän saa lomapäiviä ainakin yhtä paljon. Myös lomarahoja voi muun ammatin edustaja käyttää lomapäiviin. Tuntuu kuin haluaisit ärsyttää ihmisiä "opejen tunnetusti pitkillä kesälomilla". Oletko provo???
Ei opettajien lomat olleet varmastikaan aloittajan pääasia, vaan hänen alkoholinkäyttönsä. Sitäpaitsi on aivan turha olla kade opettajien pitkistä lomista, sillä onhan opettajilla PITKIEN lomien vastapainoksi erittäin LYHYET työpäivät.
shit! Jee-jee.
Provottajan kommentille nauroin jopa ääneen. :D
Keep up the good work!
..sinua kertomalla lomastani, mutta tarkoitukseni olikin kertoa, miten pitkä loma mahdollistaa alkoholismin synnyn. Ja tervetuloa työpaikalleni katsomaan, millaisten vekaroiden ja heidän vanhempiensa kanssa työskentelen, niin uskon, että kateus sinustakin katoaa opettajia kohtaa. Tietämättömyys synnyttää ennakkoluuloja.Taisit unohtaa, että olen huolissani juomisestani ja sitä tulin sinullekin kertomaan. Kaikkea hyvää sinullekin!
Et sinä ole pahoittanut kenenkään mieltä. Meissä on kaikenlaisia. Niitäkin, jotka haluavat käsittää kaiken asioiden nurjalta puolelta. Minä ainakin pahoitin mieleni tuommoisista vastauksista. Kirjoituksestasi selvästi välittyy huoli itsestäsi ja alkoholin käytöstäsi. Tunnistan kirjoituksessasi omat oireeni oikein hyvin. Minulla se alkoi pitkällä äityslomalla. Siitä miehet ja lapsettomat naiset voivat olla kateellisia! Kieltämättä alkoholin nautiskelussa oli ilonsa. Join pääasiassa mietoja juomia ja lasillisen kerrallaan. Niitä lasillisia rupesi sitten tulemaan useita peräkkäin ja pullollisia peräkkäin. Minulta se karkasi käsistä. Minulta juominen oli viedä hengen, vei perheeni ja omaisuuteni. Nyt olen kuitenkin hengissä. Olen saanut toimivat ja hyvät suhteet kaikkiin nyt jo aikuisiin lapsiini eli perheeni on henkisesti yhdistynyt. Omaisuuttakin olen saanut kerättyä enemmän kuin oikeastaan tarvitsenkaan. Raittiina olen saanut elämäni kuntoon. Elän tänään hyvin onnellista alkoholitonta elämää, enkä tarvitse alkoholia edes ajatella. Muiden juominen ei minua häiritse, mutta poistun yleensä seurueesta siinä vaiheessa kun sönkkääminen alkaa. Minä olen saanut avun AA:sta, mutta muitakin mahdollisuuksia on olemassa. Jos haluat käydä kirjeenvaihtoa mahdollisesta alkoholiongelmastasi kahden kesken kanssani, on mailini näissä asioissa [email protected]
"Ajattelen usein alkoholia, vaikkein sitä päivittäin juokaan." Psyykkisen riippuvuuden kriteerit mielestäni täyttyvät - myös muun kirjoituksesi perusteella. Itse asiassa luiskahdin itse vastaavanlaisesta tissuttelusta alkoholin hallitsemattomaan käyttöön eli alkolismiin. Iloa pitäisi saada elämästä irti muutenkin kuin alkoholin avulla. Kokeilepa paria täysraitista viikkoa ja pohdi sitten uudelleen, minkälainen on suhteesi alkoholiin.
mulla oli noin vuosi sitten samanlainen jutska, toisella olkapäällä oli piru, toisella enkeli. juomieni määrät eivät olleet runsaita, mutta palkitsin itseäni kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta imuroinnista pyykkäykseen pullollisella jotain mietoa alkoholijomaa. aluksi se oli ihan kivaa, itse teen vuorotyötä, eli viikollakin pystyin tekemään niin, koska mullahan oli viikonloppu.
olen elänyt alkoholistin kanssa ja olin vahvasti sitä mieltä, että minusta ei voi tulla alkoholistia, koska tiedän, mtä helvettiä se on, sille ihmiselle itselleen ja läheisille.kyseinen henkilö on raitistunut ja olin hyvin tietoinen, mikä hänet sai lopettamaan alkoholin käytön.
mun oma tissuttelukauteni kesti vain vähän aikaa, mutta sai aikaan päässäni sellaisen myllerryksen, että oli pakko luovuttaa.
joko jatkan näin tai lopetan leikin kokonaan.
sain avun aa:sta, jossa ei kysellä sosiaaliluokkaa, ammattia, varalisuutta, juomiesi määrää eikä laatua, juomiskautesi pituutta ja mitä kaikkea olet onnistunut pilaamaan elämässäsi.
ainoastaan "pääsyvatimuksena" on se, että SINUSTA itsestäsi tuntuu, että sinulla on ongelma alkoholin käytön kanssa, sinä tunnet sen ihan itse, sitä ei voi sinule kukaan muu kertoa.jos sinusta tuntuu siltä, että pullo vie sinua etkä sinä pulloa, ajattele suhdettasi alkoholiin.
minun oli vaikea sanoa, että olen alkoholisti, koska juomani alkoholimäärä oli todella pientä, mutta minun päässäni sekin oli ongelma.olen oppinut jo sanomaan sen sanan ALKOHOLISTI.
olen vuoden verran käynyt aa-palavereissa ja olen siitä varma, että olen alkoholisti ja mikäli nyt joisin pullon olutta, alkaisin siitä, mihin vuosi sitten jäin, eli juuri niihin kammottaviin tuntemuksiin, syyllisyyteen ja oman elämän halitsemattomuuteen. olen onnellinen, etten enää käytä, en käyttänt eilen, enkä tänäänkään, huomisesta en tiedä, koska elän tässä hetkessä.en juo alkoholitonta olutta enkä viiniä, en ehtoollisviiniä, en yskänlääkkeitä, jossa on alkoholia.
ei elämä ole ollut ruusuista tänä raittiina aikanakaan, nyt ei lohduta pullo pahaa oloa, nyt on kohdattava kaikki vastoinkäymiset kasvokkain. mutta minulla on valtavan iso joukko ystäviä, joilla on vuosikymmenten kokemus elämisestä raittiina ja katsoa selvin päin ongelmia ja vielä selviytyä niistä.nämä ystävät ovat minut tukiverkkoni ja lohduttajani.
jos sinä tunnet tarvetta mennä katsomaan, mitä se palaveri on, sinne on matala kynnys ja sinne toivotetaan tervetulleeksi. siellä ei ole pakko käydä, se ei maksa mitään.
minun kohdallani on myös niin, ei aa minua tarvitse, mutta minä tarvitsen aa:ta.
en enää usko omaan vahvuteeni tässä asiassa, vaikka vahva persoona olenkin. jokainen uskoo tavallaan ja jokaisen juomat määrät ovat henkilökohtaisia, minule riitti pieni määrä, ongelma oli ja on vieläkin, mutta käyn parantamassa sairauttani aika ajoin omassa ryhmässä omalla paikallani istuen, ymmärtävien ystävien ja kohtalotovereiden seurassa. olemme kuin yhtä perhettä.
olen kiitollinen siitäkin, että aikanaan sairastuin tautiin nimeltä alkoholismi, ja että ymmärsin hakea apua, sain apua ja sain uuden elämän, arvokkaan ja vain yksi päivä kerrallaan.
nyt puolituhatta lukijaa ajttelee, että luoja mikä jeesustelija, mutta olen tällä hetkellä elossa, ja olen ylpeä raittiista vuodestani.
kuin AA:n suljettuun kokoukseen avoimin mielin.
huolissaan juomisestaan, niin silloin yleensä on syytä huoleen. Kohtuukäyttäjä ei ajattele alkoholia, juomistaan tai juomattomuuttaan.
Testejä löytyy mm. Päihdelinkistä (www.paihdelinkki.fi), mutta jo se, että alkoholi hallitsee ajatuksia silloinkin kun ei juo, kertoo ymmärtääkseni jonkin asteisen riippuvuuden olemassaolosta.
Kaikilla, jotka täällä kysyvät, onko minulla alkoholiongelma, on alkoholiongelma. Näin se vaan menee.
Sama kuvio nähty aika monta kertaa. Kerrotaan vähäteltyjä juomismääriä ja toivotaan hyssytteleviä vastauksia...
Mielestäni ei hätää jos kun juominen on hallittua. Itsellä alkoi juuri noin. Koin voimakasta hyvänolon tunnetta ja rentoa oloa. Tein stressaava työtä ja aina rentouduin alkoholilla. Pian huomasin, että ajattelin alkoholia lähes kokoajan. Mietin jatkuvasti että missä, milloin ja miten voisin taas itseni palkita. Koskaan en vaan juonut. Aina juomiseen liittyi joko pihatyöt, liikunta tai rankka työ.
Näin meni useampi vuosi. Lihoin ja turposin. Hermot rupesi olemaan riekaleina. Pian huomasin, että eristyin ja join yksin. Silloin vielä siinä oli jotain kivaa, mutta pakonomaista se jo oli.
Lopettamis päätöksiä tein tuhansia ja aina oli hyvä syy taas palkita.
Henkinen kestävyys oli lujilla. Pienet määrät ei tuntunut ja suurista määristä lähti taju. Vain viinan voimalla tunsin olevani onnellinen. Morkkikset olivat sanoin kuvaamattomia. Pelkoa, ahdistusta yms..
Pian aloin korjaamaan krapulaa aamuisin. Heräsin öisinkin juomaan. Join aina kuin voin, yksin ja taju pois.
Helpoin ja varmin testi todeta oma alkoholi riippuvuus on olla juomatta 2kk. Siinä ajassa eroaa jyvät akanoista, ja pystyy katsomaan omaa elämää rehellisesti. Siis Rehellisesti!
Koita jos uskallat
Näin on, eikä tarvitse kokeilla edes kahta kuukautta. Ostaa six packin ja juo vain kaksi tölkkiä, laittaa neljä jääkaappiin ja juo vasta seuraavalla viikolla.
Ei kukaan alkoholisti siihen pysty ja miksi sitä kaljaa sinne jääkaappiin ostetaan? Juotavaksi luulisin...
Omassa elämässäni oli kausi, että oli baarikaappi täynnä kaikkia viinalaatuja, kallita ja hienoja, mutta alamäen tultua kaikki meni. Heti aamusta tai illasta, ei siis mitään väliä mikä vuorokaudenaika oli kyseessä, kunhan vain pystyin nollaamaan.
Nyt voin vain todeta, että yksi kalja on jo liikaa ja kaksi todellakin saa jo koko kuvion sekaisin, eli alkoholisti olen. Ei se mitään sen dramaattisempaa tarvitse olla, kuin että tunnen itseni oman elämäni pettäjäksi ja sitä en toki halua olla!
Ja menen johonkin ryhmään joku päivä, sillä on aika vaikeeta yksin.
Tervetuloa ryhmiin. Minua ne ovat auttaneet ja olen saanut paljon raittiita kavereita.
..sixpäkin joka ilta. Etkä välttämättä ole lähelläkään rappiota. Riippuu aina yksilöstä.
Onkohan mulla hallittua?
Samalla lailla minäkin rupean monesti imuroimaan, fiksaamaan paikkoja kun otan ensimmäisen kulauksen.
Tällä hetkellä en ota viikolla mitään kun on työ. Mutta heti kun vapaa koittaa, niin sitten kyllä.
Perjantaina otan iltapäivällä, aika paljon.
En yleensä lähde kapakkaan, vaan otamme kotona.
Musiikkia tulee soitettua täysillä nykyään. Sitten syömme ja panemme nukkumaan.
Aamuyöstä otan sängyn vierestä siideripullosta kulauksia hiljalleen, eli loivennan.
Yleensä koskaan en oksenna, mutta päätä särkee joskus. Aspiriini ei sovi, tulee pallea kipeäksi.
Lauantaina ei mene koskaan päihtymyksen puolelle, vaan osaan loiventaa hiljalleen.
Kyseessä 1 pullo siideriä, tai joskus siideri ja kalja - monien tuntien kuluessa siis.
Työ ei ole stressaavaa tai v-mäistä, päinvastoin.
Viime kesänä oli sama juttu, samaten toissa kesänä. Talvisin ei tällaista, eikä ollut työtäkään.
Mikä siinä on, että kesällä "pitää" juoda. Ei voi laihduttaakaan, kun pitää muka ottaa.
Lihonut olen aika lailla yleensäkin tässä viimeisen vuoden aikana.
Jotenkin tuntuu, että viikonloppuna pitää ottaa kun kerran voi tehdä niin.
Kuitenkin se musiikin soitto ja lauleskelu hävettää, vaikka naapurit ei ole siitä tullu sanomaan. Eikä me pikkutunneilla tosiaan soiteta.
Keskimäärin puoli kakstoista on musiikit seis.
Mutta siltikin.. jos 5-6 tuntiakin soittelua, ihmetyttää että eikö ne ole kyllästyneet kuuntelemaan.
Aiemmin aika monesti meni puolison kans riitelyksi lopulta, ei enää juuri koskaan, en edes muista koska olis mennyt.
Onkohan tässä siis huolta.. mielestäni vähän on.
Miksi se kesä teettää tätä joka vuosi..
En ole muuten kokeillut 2 kk juomattomuutta - en ees muista koska olisin !!
Ehkä varmaan menee kymmenen vuoden päähän, että...
Ei tuo juopottelu vielä niin pahalta kuulosta, mutta jos se alkaa häiritsemään sinua itseäsi on se aina vakava merkki. Joukossamme on naisia, jotka ovat päättäneet lopettaa jo varhaisemmassakin vaiheessa juopottelunsa ja ihan hyvin ovat pärjänneet. Minulta se lipsui holtittomaksi.
..noin kymmenessä vuodessa. Suositusrajat alkoholinkäytölle ovat vain suosituksia. Ne vaihtelevat yksilöstä toiseen, paljonkin. Täytyy aina huomioida ajanjakson pituuskin: esim. on eri asia olla alkoholin suurkuluttaja kolme vuoden ajan, kuin 20 vuotta. Itse aloitin alkoholin käytön 25-vuotiaana, viisi vuotta sitten. Välillä rajat ylittyvät reilustikin sekä kerta- että viikkokulutuksen suhteen. Toisaalta joskus taas alitan rajat. En tiedä, miten terveyteni laita olisi, jos olisin aloittanut juomisen 15-kesäisenä, mutta terveyteni on tällä hetkellä hyvä.
En yhtään ihmettele jonkun opettajan juomista. Eihän noita pikkupiruja kouluissa kestä kukaan!
Aivan hirviöitä ovat monet oppilaat, häiriökäyttäytymistä; haukkumista, huoritteluja naisopettajille yms. Vaikka et ongelmaasi oppilaiden "syyksi" laittanutkaan, on se varmasti osa totuudesta. Itse olen koulun siivooja. Tämän päivän meininki on sellaista, että huhuhuh. Räitään, kuseskellaan, metelöidään, rikotaan paikkoja. Kyllä ovat opettajat kovilla. Ei kateeksi käy.
Voimia sinulle ja jaksamista. Koita kesän aikana kerätä voimia syksyyn! Mä ainakin turruttaisin itseäni holilla ilman mitään syyllisyyden tuntoja.