Kuiskauksia yli viran ja veen.

Muistojen sillalla

Jo tulee ilta ja taivas rusottaa,
laskeutuu muistojen silta,
joka vie taivaan kultarannan taa.
Siellä on kirkkaus
kirkkaampi kultaa,
siellä ei murhetta
mustaa kuin multa.
Sinne jo vaeltaja
matkallaan ehti,
putoaa puusta kultatarhaan
uusi lehti.

Tiedäthän


Tiedäthän,
että et ole surussasiyksin,
tiedäthän,
että sinua muistetaan.
tiedäthän,
että kun jaksat puhua,
tiedäthän,
että sinua kuunnellaan.
tiedäthän,
että ystävät ovat sitä varten,
että taakkoja
yhdessä kannetaan.

Sinä kuulet

Kasvojesi eteen tulemme
Pyhä jumala ikuinen,
sinulle tuomme murheemme
surusta itkien.
Sinä näet, sinä kuulet,
sinä tiedät, sinä tunnet
- meidät kaikki.

Tue meitä tuskassamme,
anna meille lohdutus.
Sinussa on turvamme,
olet Rakkaus.

Kosketus

Tuli aika läteä läheisen,
jätti jälkeensä
surun hiljaisen.
Sen keskeltä kuitenkin kuulen
viestin vienon,
kuin kosketuksen tuulen.
Ei muistot
koskaan unhoitu pois,
ne sullekin lohtuna
olla nyt vois.

Hiljaisin soinnuin


Elon kannel soittoa soitteli,
omaa säveltään surun ja ikävän.
Se hiljalleen soinnuissaan kertoili
sun luotamme pois pian lähtevän.

Sen otti hoitoonsa väsyneen,
vei lepoon hyvään
ja rauhaan ikuseen.
Sesaatteli meidätkin
sävelillään
sinun muistoosi
niin lämpimään ja hyvään.

Muurin raosta

Ei surulla pohjaa, ei määrää.
On sydän mykkänä,
se kivun tietää.
On kaipaus ja tuska suuri,
on silmäin edessä vain kylmä muuri.
Limeys on peittänyt alleen kaiken,
sokeaksi teki,
nyt mitän näe en.

Mutta sen muurin raosta
tulee joku, joka kertovi valosta.
Ei rakkauden valo
koskaan sammua voi
vaan aina ja ikuisesti
se johdatuksen säveliä soi.

Kun aika on

Sinun sydämes hiljaa sammui,
lähdit luotamme kauas pois.
Sinut luoksensa Luojasi kutsui,
ei paremmin sinun nyt olla vois.

Jäi suru ja kaipaus meille,
tyhjyys käsiimme raunneille.

Mutta kun aika koittaa,
se surun voiman voittaa.
Silloin taas kukkaan puhkeaa
monta muistoa kaunista
ja tuksuvaa.

Jäähyväiset

On hyvästijättö viimeinen
niin rakas, niin vaikea.
On siinä sävy niin lopullinen,
niin rakas ja haikea.


Mutta kerran
se on tehtävä jokaise,
ei sääty siltä kukaan.
Ei auta mahtavuus maallinen,
samaan matkaan ei pääse mukaan.

On hyvästijätössä kuitenkin
jo mukana lohdutus suuri,
ei jättänyt meitä yksin
Luojamme rakkahin
vaan on keskellämme nyt juuri.

sitä jaksaa hetken kerrallaan,
tuska hellittää, kun aika on!

minäkin olen joskus kulkenut surun päivän iltaan.

Askelissa


Hän nimeltä
meitä kutsui,
Hän henkensä
meille antoi,
Hän vierellä
aina astui,
Hän helmassaan
perille kantoi.

Pilviverhon taa

Kun olit luotamme poistunut,
en sitä millään
todeksi uskoa voinut.
Vaikka kaikki merkit jo täyttyi,
irti päästäminen sydämen mursi
ja maa alla järkkyi.

Tuli itku niin kaukaa ja syvältä,
tuli muistot, jotka hoitivat
ja tuntuivat hyvältä,
kuin olisi ollut siinä lähellä.
Nyt kun sinä olet siellä
ja minä olen täällä,
meitä erottaa vain pilvet,
joka ovat maan päällä.
Sinne pilvien taakse
terveisiä lähetän,
kiitosta yhteisen ajan
ja yhteisen elämän.

Oi kuule

Olit rakas meille,
sen tiesit varmaan.
Siunaten ohjasit
ilon lähtehille,
ja luottamaan
jumalan turvaan.

Sun rukoukses on kuullut
jumala pyhä,
on kaikille meille
Hän ollut niin hyvä.
Nyt kuule oi jumala
rukous tää,
ota huomahas rakkaamme
ja luoksemme jää.

Merkki elämän

Elämän ja kuoleman välissä
on kuin ohut verho veen,
joka estää näkyvyyden
tuonpuoleiseen.
Se on verho,
joka edestä pois vedestään,
kun määrätty aikamme ensin
täällä eletään.
Sitten kaikki on selvää,
kaikki on varmaa,
kaikki totta ja oikeaa.
On ikuisuus, on taivas uus,
on elämällä uusi tulevaisuus.

On ristinmerkki muisto kuolemasta,
on ristinmerkki pelastus tuonelasta.
On ristinmerkki merkki ylösnousemuksen,
On ristinmerkki merkki elämän uuden.



Kyl oli vähän ällöttävä runo täällä kerta!
Mun kirjassa löytyi tämmöinen runo!
Niin saako runossa puhua yhtään kuolemasta?

Ahkerat kädet
rauenneet

Nukkuos unta rauhaisaa,
sun työs tuli valmiiksi,
nyt rauhassa levätä saat.


Täytit tehtävääs aina iloiten,
oli rinnassaa paikka tulla jokaisen.
Et voimias sä säästellyt,
et auttamaan koskaan väsynyt.

Oli usko ja luottamus jumalaan,
sun rukoukses kuuli Hän
ja haki ikuisen elämän valtakuntaan.