Eli onko kellään kokemuksia ed. mainituista lääkkeistä bulimian hoidossa?
Lääkäri määräsi mulle Fluoksetin sandozin, mutta apteekissa annettiin nuo kaikki vaihtoehdot, eli niissä kaikissa on siis sama vaikuttava aine, eli mitään muuta eroa ei PITÄIS olla kuin hintaero, kuinkahan vaan on?
Onko kellään siis omakohtaisia kokemuksia? Minkälaisia sivuvaikutuksia oli/on? Erityisesti minua kiinnostaa, oliko/onko ollut hyötyä ahmimiseen, ja lihoitko/laihuitko?
Jos ei ollut hyötyä, onko jostakin toisesta lääkkeestä ollut, minkä nimisestä?
Kiitos jo etukäteen tosi paljon, jos joku viitsii vastata!!!! :)
Lääkäri määräsi mulle Fluoksetin sandozin, mutta apteekissa annettiin nuo kaikki vaihtoehdot, eli niissä kaikissa on siis sama vaikuttava aine, eli mitään muuta eroa ei PITÄIS olla kuin hintaero, kuinkahan vaan on?
Onko kellään siis omakohtaisia kokemuksia? Minkälaisia sivuvaikutuksia oli/on? Erityisesti minua kiinnostaa, oliko/onko ollut hyötyä ahmimiseen, ja lihoitko/laihuitko?
Jos ei ollut hyötyä, onko jostakin toisesta lääkkeestä ollut, minkä nimisestä?
Kiitos jo etukäteen tosi paljon, jos joku viitsii vastata!!!! :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten lääkitysten tulisi auttaa, miten? Mie en tiiä, kun en hoitoa hakenut ole. Kyllä mie luen mielissäni komenttejanne :)
Bulimialääkkeiden pitäis hillitä ruokahalua, ja mulla kun on myös masennusta, niin niitten pitäis lisätä aivoissa myös serotoniini nimistä välittäjä ainetta, joka kohottaa mielialaa. Kun mieliala on kohonnut, ei senkään takia välttämättä tee enää mieli ahmia... toivottavasti...
Mutta jos sullakin on bulimia, niin mene heti hakemaan apua lähimmästä mielenterveys toimistosta! Suosittelen lämpimästi!!!!
Minulle määrättiin seronilia anoreksian jälkeen alkaneeseen ahmimiseen (silloin en vielä oksennellut ruokia, mutta ruokahalu oli suuri). Lääkkeen vaikutus minulla tosin oli täysin muuta kuin toivottu. Aloin syömään entistä enemmän ja lihoin 93-kiloiseksi :(. Tuli vain yllättäviä naurukohtauksia ja olo oli muutenkin ylihilpeä, en ollut ollenkaan oma itseni lääkkeen käytön aikana. En murehtinut lihomistani ja mussuttelin huoletta. En suosittele...
aikoinaan Seronilia masennukseen, ja saattoi se auttaa jonkun verran (Zoloft toimi paremmin), mutta ei se mitään hilpeyttä eikä muitakaan isoja sivuvaikutuksia tuonut. Vaikutus taitaa olla yksilöllinen?
Kaikki lääkkeethän vaikuttaa eri ihmisissä eritavalla...
Hirvittävää!! Noitten lääkkeitten ei pitäis ainakaan lihottaa tai lisätä ruokahalua, mutta näköjään niinkin voi siis käydä! Jokainen reagoi niin yksilöllisesti, kuten totesitkin...
Ostin nimittäin eilen ekat lääkkeet, ja päädyin Fluoksetin Merck NM nimisiin lääkkeisiin, jotka on siis rinnakkaisia sille seronilille.. :?
No, pitää kyllä seurata tarkasti, kuinka mun käy, jos vähänkään alan lihomaan, niin lopetan samantien! :/
Hei!
Herrothan aina väliajoin kokemuksistasi lääkkeiden suhteen. Monet varmasti tahtoo kuulla miten ne vaikuttavat ja mitä tuntemuksia tuovat!
Voimia :)
Kerron ehdottomasti, jos vaikka mun kokemuksista olisi sitten hyötyä muillekkin! Ja voisin kertoa jo heti sen, että aivan kuin tosiaan ne auttais nyt jo, vaikka ensimmäisen lääkkeen ottamisesta on kulunut vasta 13 tuntia!
Nimittäin on ollu sellainen jotenki täys olo, ja vaikka ei nyt ihan paha olo, niin kumminki sellainen ettei tee mieli syödä!!! Ja se on todellakin epätavallista mulle! Kun mulla tekis mieli ahmia kokoajan! Ja niin olen tehnytkin 1-3 kertaa päivässä ja aina oksentanut kaiken pois. Nytkin tätä kirjoittaessa se täyteyden tunne vain voimistuu ja ehkä sellainen pienen pieni pahaolo myös.. Uskomattominta on se, ettei oikeasti tee mieli ahmia!!! Just sen kuvottavan olon vuoksi, eikä silti tee mieli oksentaakkaan...
En oikein voi itsekkään uskoa, voiko se lääke OIKEASTI auttaa, vai onko tämä vaan kuvittelua... Illalla tän lääkkeen teho punnitaan, koska silloin mulle yleensä tulee pahimmat ahmimis kohtaukset..
Täytyy vielä sanoa, että aamulla tai siis päivällä kun heräsin n 11.30 (oon siis kesälomalla)niin mulla ei tehny mieli ollenkaan kaurapuuroa, joka on myös harvinaista, sillä rakastan kauraa yli kaiken! (niinku hevoset!) :D Tunnin päästä söin sitte VÄKISIN lautasellisen puuroa ja vähän myöhemmin puolikkaan(30g) proteiinipatukan.
Voin kertoa, että mittää ei tee mieli ja kokoajan on vaan täys olo!!!! JIHUU, JIPII!!!
Kerron taas kuulumisia myöhemmin!!!
kulostaa epätodelliselta, mutta upeaa että näyttää toimivan! muistathan syödä normaalisti siltikin! onnea ja voimia!
käytön jälkeen, kun riittävä pitoisuus elimistöön on kertynyt. Plasebo-vaikutusta voi kuitenkin olla :). Onnea parantumisen tielle! Itse käytin useita vuosia kyseisiä lääkkeitä, ja jotenkin "ote elämään" oli hukassa, ihan kuin olisi ollut pienessä pilvessä koko ajan. Toimeliaisuuden ja osin tervetulleetkin mielialanvaihtelut sain takaisin vasta lääkkeet loptettuani. Syömishäiriöstä en varmaan kokonaan parannut ikinä.
olen sairastanut 10 vuotta bulimiaa ja mukaan mahtuu välit joissa olen käyttänyt seronilia. kokemukseni ovat ihan hyvät. siis menee pari viikkoo ennen kun lääke näyttää mitä se on .. alussa voi ahdistuneisuus jopa kasvaa ym.. ei kannata säikähtää. sen jälkee itelläni alkoi niin sanottu normaali elämä, ei tehnyt mieli enää ahmia, söin normaalisti, mulla oli kavereita ja elämä oli muutenkin tasapainoista. lääke on siinä mielessä hyvä että se ei aiheuta riippuvuutta. mulla vain aina lopettamisen jälkeen oireet ovat palanneet. suosittelen ainakin kokeilemaan
Lupasin kertoilla kuulumisia, ja nyt on siis kulunut tasan viikko, kun aloitin lääkkeet. Eka päivänä todellakin oli se kuvottava olo, joka esti minua päivällä ahmimasta, mutta jostain syystä minun oli testattava sen lääkkeen teho, ja ahmin väkisin illalla tekemääni pannaria, ja oksensin, tottakai... :/
Eka päivän jälkeen kuvottava olo hävisi, valitettavasti, ja olen ahminut ja oksentanut 1-2 kertaa päivässä... :/ Yhtenä päivänä kolmekin kertaa, mutta muutamana päivänä vain yhden kerran.
Viidentenä päivänä olin todella ahdistunut, vaikka oli mukavat Juhannus suunnitelmatkin, mutta sekään ei auttanut yhtään, melkeinpä pahensi ahdistusta,koska jouduin kotona laittelemaan Juhannusherkkuja. Silloin sorruin sen kolme kertaa...
Kuitenkin koen, että lääkkeistä on nyt jo ollut ainakin vähän apua, sillä joinakin päivinä olen sortunut vain kerran. Ja sekin on jo hyvä saavutus minulle.
Otan päivän kerrallaan, enkä odota liikoja, niin ehkä en petykkään niin pahasti. Silloin en myöskään ahdistu ja sorru...
No, helpommin varmaan sanottu kuin tehty, mutta toivossa on silti hyvä elää...
Voimia ja haleja kaikille sh:n kanssa kamppaileville. :)