Miehen seksihaluttomuus

En ole mielestäni mikään feministi enkä miestäni kaulimella päähän takova justiina joten ei uponnut, ei edes osunut!

Kuten sanoin ymmärrän sen ettei aina huvita ja kyllä mieskin voi sanoa ei mut jos edes joskus tulisi vihjailevia katseita, takapuolelle taputtelua, sanois vaikka että panettaa jne. ja panis kans.

Ihanaahan se on että voi mennä kainaloon ja olla siinä mutta kun itte haluais vähän muutakin eikä vaan saa...

aloittaja kirjoitti:

En ole mielestäni mikään feministi enkä miestäni kaulimella päähän takova justiina joten ei uponnut, ei edes osunut!

Kuten sanoin ymmärrän sen ettei aina huvita ja kyllä mieskin voi sanoa ei mut jos edes joskus tulisi vihjailevia katseita, takapuolelle taputtelua, sanois vaikka että panettaa jne. ja panis kans.

Ihanaahan se on että voi mennä kainaloon ja olla siinä mutta kun itte haluais vähän muutakin eikä vaan saa...

Lue lisää

Meillä tuo asia on taas päin vastoin. Itse miehenä kyllä haluaisin mutta puoliso ei. On mennyt jo kriisin asteelle. Ymmärrän kirjoittajaa kyllä hyvin miltä tuntuu tulla torjuduksi.

aloittaja kirjoitti:

En ole mielestäni mikään feministi enkä miestäni kaulimella päähän takova justiina joten ei uponnut, ei edes osunut!

Kuten sanoin ymmärrän sen ettei aina huvita ja kyllä mieskin voi sanoa ei mut jos edes joskus tulisi vihjailevia katseita, takapuolelle taputtelua, sanois vaikka että panettaa jne. ja panis kans.

Ihanaahan se on että voi mennä kainaloon ja olla siinä mutta kun itte haluais vähän muutakin eikä vaan saa...

Lue lisää

Se on seksuaalista häirintää ja voi saada syytteen.
Senkin olette itse aikaan saaneet ;)

Yhdyntä kerran viikossa vaikuttaa minusta ihan normaalilta. 10 vuoden jälkeen teillä lienee paljon arjen yhdessäoloa ja paineitakin. Ehkä teillä on lapsia, asuntoon liittyviä hommia, sukulais- ja tuttavuussuhteita, palkkatyö. Eli arjeltahan tuo vaikuttaa - ihan normaalilta ja tasapainoiselta ihmisparin elämältä.

Ei kysymys ole kelpaamattomuudesta.

Useimmiten saamattomuusongelma on miehen. Tietysti erirytmisyys seksissä voi olla pirullinen asia. Mutta jos muu elämä sujuu hyvin, mitä tehdä? Miten te asian ratkaisette?
Kun etukäteenkään ei voi koskaan tietää, mihin suuntaan pariskon seksuaalinen aktiivisuus kehittyy.

Olen ollut kolme kertaa aviossa. Ensimmäisen kanssa oli aktiivista ja ihanaa seksiä. Mutta mies oli täysi hulttio: ryyppäsi liikaa, ei hoitanut raha-asioitaan, työ ei maittanut.
Toinen mies oli kunnon suomalainen duunari: ahkera, monipuolisesti taitava, seurallinen, hänestä pitivät kaikki, avulias. Mutta ei seksiä! Hyvä jos vuoden avioliiton jälkeen kerran kuukaudessa hän innostui, ei aina sitäkään.
Kolmas aviomieheni oli taas varsinainen seksipeto. Mutta peto sitten kaikessa muussakin. Mustasukkainen kuin piru, väkivaltainen, mutta ei ryypännyt.

Eli tämmöistä. Millä h...tin keinolla löytää miehen, jonka kanssa voisi ajatella elävänsä tasapainoisesti mummuikään asti?

Miehisestä näkökannasta tuo tuntuu uskomattomalta mutta näinkin se näköjään voi olla. Meillä tuo on vain toisin päin. Itse haluan mutta kumppani ei. Ja on todella loukkaavaa kun tulee torjutuksi. Eikä näihin yleensä mitään yksinkertaista lääkettä ole. Ja aina kärsijänä on se jolla kroppa tai pää toimii normaalisti ja pystyy pitämään erossa normaalit erimielisyydet ihmisen perustarpeista

puutteessa tai muuten onge... kirjoitti:

Yhdyntä kerran viikossa vaikuttaa minusta ihan normaalilta. 10 vuoden jälkeen teillä lienee paljon arjen yhdessäoloa ja paineitakin. Ehkä teillä on lapsia, asuntoon liittyviä hommia, sukulais- ja tuttavuussuhteita, palkkatyö. Eli arjeltahan tuo vaikuttaa - ihan normaalilta ja tasapainoiselta ihmisparin elämältä.

Ei kysymys ole kelpaamattomuudesta.

Useimmiten saamattomuusongelma on miehen. Tietysti erirytmisyys seksissä voi olla pirullinen asia. Mutta jos muu elämä sujuu hyvin, mitä tehdä? Miten te asian ratkaisette?
Kun etukäteenkään ei voi koskaan tietää, mihin suuntaan pariskon seksuaalinen aktiivisuus kehittyy.

Olen ollut kolme kertaa aviossa. Ensimmäisen kanssa oli aktiivista ja ihanaa seksiä. Mutta mies oli täysi hulttio: ryyppäsi liikaa, ei hoitanut raha-asioitaan, työ ei maittanut.
Toinen mies oli kunnon suomalainen duunari: ahkera, monipuolisesti taitava, seurallinen, hänestä pitivät kaikki, avulias. Mutta ei seksiä! Hyvä jos vuoden avioliiton jälkeen kerran kuukaudessa hän innostui, ei aina sitäkään.
Kolmas aviomieheni oli taas varsinainen seksipeto. Mutta peto sitten kaikessa muussakin. Mustasukkainen kuin piru, väkivaltainen, mutta ei ryypännyt.

Eli tämmöistä. Millä h...tin keinolla löytää miehen, jonka kanssa voisi ajatella elävänsä tasapainoisesti mummuikään asti?

Lue lisää

Omalla kohdalla voin sanoa että periaatteessa kaikki pitäisi olla kunnossa mutta ei niin ei... Olen hyvin toimeentuleva, tunnollinen, rehellinen, en juo, en polta, hoidan asiani, hauska, yms. sellaista jotka naiset yleensä luonnehtii ihanne kumppanin piirteeksi mutta meiilä tuo ei tunnu tehoavan. On todella vaikea ymmärtää miksi puoliso ei halua. Keskusteltu on mutta mitään läpimurtoa ei ole löytynyt.

Siis haloo! --jos joku kokee elävänsä puutteessa, koska mies haluaa "vaan" kerran viikossa, niin on syytä katsoa peiliin.. Sooloseksi on hurmaava lisä muuhun seksiin.. --ei kukaan -edes puoliso- ole vastuussa kenenkään toisen seksuaalisesta tyydytyksestä.. jokainen on oman onnenesa seppä!

Jos taas tosiaan on kysymys TOTAALISESTA haluttomuudesta, niin sitten täytyy pohtia haluaako sellaisessa tilanteesssa elää.. ap:n tapaus ei "haluttomuudelta" kuulosta. Viikottainen seksi on aivan normaalia --jollei se riitä, niin omat keinot käyttöön tai mies vaihtoon.

--jos.. kirjoitti:

Siis haloo! --jos joku kokee elävänsä puutteessa, koska mies haluaa "vaan" kerran viikossa, niin on syytä katsoa peiliin.. Sooloseksi on hurmaava lisä muuhun seksiin.. --ei kukaan -edes puoliso- ole vastuussa kenenkään toisen seksuaalisesta tyydytyksestä.. jokainen on oman onnenesa seppä!

Jos taas tosiaan on kysymys TOTAALISESTA haluttomuudesta, niin sitten täytyy pohtia haluaako sellaisessa tilanteesssa elää.. ap:n tapaus ei "haluttomuudelta" kuulosta. Viikottainen seksi on aivan normaalia --jollei se riitä, niin omat keinot käyttöön tai mies vaihtoon.

Lue lisää

Jossain vaiheessa tässä ketjussa on jo tullut esiin, että ihminen jonka seksisuhde on kunnossa tai ei halua seksiä, on vaikea käsittää mistä on kysymys kun nainen kokee miehen haluttomuuden ongelmaksi.

Yksi taso on tuo, ettei mies halua koskaan seksiä. Toinen taso on se, että mies antaa joskus seksiä. Painoarvo sanalla antaa. Eli useimmiten torjuu, ei tee aloitteita = nainen ei voi kokea koskaan olevansa haluttu sen rakkaimman taholta. Se on raastavaa.

Kerran viikossa voi olla jollekin paljon, se voikin olla ihan ok, silloin kun kyseessä on Elävä seksisuhde, jossa kumpikin haluaa toista ja nauttii seksuaalisuudesta. Elävä seksuaalisuus on antoisaa, täydentävää. Mekaaninen seksisuhde jättää tyhjäksi ja siinä toinen mekaanisesti antaa toiselle ilman halun paloa.

Kun elää vajavaisessa seksisuhteessa, alkaa ajanmittaan pettymään jo valmiiksi, koska tietää, että jää jotenkin vajaaksi. Ja tieteää että vaikka nyt on seksiä, toinen ei halua seksiä yhtään sen enempää tai spontaanimmin kuin viime kuukausina muutenkaan.

Periaatteessa onanointi hoitaa pahimman puutteen mutta ei korvaa sitä että saa vastapalvelukseksi myötätuntoa, rakkauden osoituksia, hellyyttä. Jos se olisikin vain pelkästään naintia ilman tunteita niin olisipa se helppoa. parisuhteeseen vaan kuuluu tunteet ja niiden osittamiset. Ja sydäntä varmasti särkee kun jää niistä paitsi.

Male62 kirjoitti:

Periaatteessa onanointi hoitaa pahimman puutteen mutta ei korvaa sitä että saa vastapalvelukseksi myötätuntoa, rakkauden osoituksia, hellyyttä. Jos se olisikin vain pelkästään naintia ilman tunteita niin olisipa se helppoa. parisuhteeseen vaan kuuluu tunteet ja niiden osittamiset. Ja sydäntä varmasti särkee kun jää niistä paitsi.

Lue lisää

Pitäiskö sitten vain vaihtaa kumppania? Itse en kyllä tuosta syystä vaihtaisi, mutta ei kai toista voi seksiin pakottaakaan. Aktiivisuus kun nyt vain on eri ihmisillä eri luokkaa.

... kirjoitti:

Pitäiskö sitten vain vaihtaa kumppania? Itse en kyllä tuosta syystä vaihtaisi, mutta ei kai toista voi seksiin pakottaakaan. Aktiivisuus kun nyt vain on eri ihmisillä eri luokkaa.

Lue lisää

on kai jonkinmoinen kummajainen vieläkin, vaikka luulis, että aiheesta keskusteluun olis jo totuttu. Ja mitä seksiin tulee, niin minulle se ainakin on ensisijassa läheisyyttä, yhteyttä rakastettuun ja tietysti itselle hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen kokemus - eikä mikään temppujen ja suoritusten kokoelma. Katson olevani sinut naiseuteni kanssa ja aktiivinen seksin suhteen. Sitä olen joskus miettinyt, että kokeeko mies tämmöisen jonkinlaisena uhkana, joka aiheuttaa suorituspaineita. Hullua, jos näin on!

Meillä tuo miehen haluttomuus ilmenee enemmän eritahtisena halurytminä. Mies on säännöllinen kerta viikkoon-kerta kahteen viikkoon -tyyppi, ja minä taas spontaani milloin vain -tyyppi. Ongelma tulee siinä, että tiedän ettei tipu useammin kuin sääntö on ja unohdan välillä koko homman ja keskityn muihin asioihin ja harrastuksiin. Siloin miehen on vaikea houkutella minua mukaansa, koska tiedän että se on aina se yksi kerta ja sitten tulee pitkä väli. On ikään kuin pettynyt olo jo etukäteen. Tiedän, että tämä on vaikea tilanne ja olenkin ottanut sen mahdollisuuden esille, että jos haluja ei saada kohtaamaan saatan tehdä radikaalin ratkaisun. Niin tärkeä tämä asia minulle on.

aktiivinen nainen kirjoitti:

on kai jonkinmoinen kummajainen vieläkin, vaikka luulis, että aiheesta keskusteluun olis jo totuttu. Ja mitä seksiin tulee, niin minulle se ainakin on ensisijassa läheisyyttä, yhteyttä rakastettuun ja tietysti itselle hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen kokemus - eikä mikään temppujen ja suoritusten kokoelma. Katson olevani sinut naiseuteni kanssa ja aktiivinen seksin suhteen. Sitä olen joskus miettinyt, että kokeeko mies tämmöisen jonkinlaisena uhkana, joka aiheuttaa suorituspaineita. Hullua, jos näin on!

Meillä tuo miehen haluttomuus ilmenee enemmän eritahtisena halurytminä. Mies on säännöllinen kerta viikkoon-kerta kahteen viikkoon -tyyppi, ja minä taas spontaani milloin vain -tyyppi. Ongelma tulee siinä, että tiedän ettei tipu useammin kuin sääntö on ja unohdan välillä koko homman ja keskityn muihin asioihin ja harrastuksiin. Siloin miehen on vaikea houkutella minua mukaansa, koska tiedän että se on aina se yksi kerta ja sitten tulee pitkä väli. On ikään kuin pettynyt olo jo etukäteen. Tiedän, että tämä on vaikea tilanne ja olenkin ottanut sen mahdollisuuden esille, että jos haluja ei saada kohtaamaan saatan tehdä radikaalin ratkaisun. Niin tärkeä tämä asia minulle on.

Lue lisää

Elikkä siinä on kyse lähinnä erilaisesta luontaisesta rytmistä ja tavasta tehdä asioita. Paska juttu, jos tuohon suhde kaatuu. Olen kyllä itsekin (naisena) aktiivisempi suhteessamme, mutta meillä se on ehkä hieman huumorin aihe. Itse en ole kokenut asiaa ongelmaksi, ainakaan vielä, koska tiedän, ettei kyse ole miehen ilkeydestä vaan että hän rakastaa minua. Eikä kyllä minunkaan tee mieli aina kun miehen tekee mieli. Olen myös elänyt pitkään sinkkuna, ja jotenkin vain elämänfilosofiani on, että kaikkea ei joka tapauksessa saa. Ei ainakaan kerralla. Onnellinen on se, joka on (aidosti) tyytyväinen siihen mitä saa. :) (Sarjassamme helposti sanottavia latteuksia.)

aktiivinen nainen kirjoitti:

on kai jonkinmoinen kummajainen vieläkin, vaikka luulis, että aiheesta keskusteluun olis jo totuttu. Ja mitä seksiin tulee, niin minulle se ainakin on ensisijassa läheisyyttä, yhteyttä rakastettuun ja tietysti itselle hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen kokemus - eikä mikään temppujen ja suoritusten kokoelma. Katson olevani sinut naiseuteni kanssa ja aktiivinen seksin suhteen. Sitä olen joskus miettinyt, että kokeeko mies tämmöisen jonkinlaisena uhkana, joka aiheuttaa suorituspaineita. Hullua, jos näin on!

Meillä tuo miehen haluttomuus ilmenee enemmän eritahtisena halurytminä. Mies on säännöllinen kerta viikkoon-kerta kahteen viikkoon -tyyppi, ja minä taas spontaani milloin vain -tyyppi. Ongelma tulee siinä, että tiedän ettei tipu useammin kuin sääntö on ja unohdan välillä koko homman ja keskityn muihin asioihin ja harrastuksiin. Siloin miehen on vaikea houkutella minua mukaansa, koska tiedän että se on aina se yksi kerta ja sitten tulee pitkä väli. On ikään kuin pettynyt olo jo etukäteen. Tiedän, että tämä on vaikea tilanne ja olenkin ottanut sen mahdollisuuden esille, että jos haluja ei saada kohtaamaan saatan tehdä radikaalin ratkaisun. Niin tärkeä tämä asia minulle on.

Lue lisää

"Siloin miehen on vaikea houkutella minua mukaansa, koska tiedän että se on aina se yksi kerta ja sitten tulee pitkä väli. On ikään kuin pettynyt olo jo etukäteen."

Tuttu tunne..

Tiesin kyllä että täältä ei kannata pahemmin neuvoja hakea; yritin nimenomaan sanoa että mieheni on ennen ollut hyvinkin halukas mutta NYKYÄÄN en saa häntä innostumaan sänkypuuhiin tuon useammin. Asia olisikin mielestäni aivan toinen jos asia olisi ollut näin aina. Kyse ei siis ole siitä että rytmimme(esim. ) olisi jotenkin erilainen.

No, ehkä on vain sitten syytä katsoa peiliin; tarkoitan siis kirjaimellisesti kun näitä kiloja on päässyt kertymään jonkin verran. Ehkä syy on näinkin yksinkertainen. Seksi kun on kuitenkin perustarve, jotkut tahtoo vain sen minä taas tahtoisin myös himoa vailla varsinaista tarvetta(siis ettei tarvisi tarvita vaan olisin myös haluttu esim. useammin kuin kerran päivässä).

aloittaja kirjoitti:

Tiesin kyllä että täältä ei kannata pahemmin neuvoja hakea; yritin nimenomaan sanoa että mieheni on ennen ollut hyvinkin halukas mutta NYKYÄÄN en saa häntä innostumaan sänkypuuhiin tuon useammin. Asia olisikin mielestäni aivan toinen jos asia olisi ollut näin aina. Kyse ei siis ole siitä että rytmimme(esim. ) olisi jotenkin erilainen.

No, ehkä on vain sitten syytä katsoa peiliin; tarkoitan siis kirjaimellisesti kun näitä kiloja on päässyt kertymään jonkin verran. Ehkä syy on näinkin yksinkertainen. Seksi kun on kuitenkin perustarve, jotkut tahtoo vain sen minä taas tahtoisin myös himoa vailla varsinaista tarvetta(siis ettei tarvisi tarvita vaan olisin myös haluttu esim. useammin kuin kerran päivässä).

Lue lisää

Kirjoitat kuin suoraan minun ajatuksiani. Juuri tuo ahdistaa, etä sitten kun saa, niin tietää jo etukäteen että taas tulee taukoa.

Kaipaan mieheltäni hieman spontaaniutta. Juuri sitä että tulisi, taputtaisi, sanoisi että panettaa ja panisi kanssa.

Pyykkikoneen vieressä, suihkussa tai missä vaan. Nostaisi hametta ja edes räpläisi, mutta ei. Tahtikin on meillä sama, kerran viikossa tai kahdessa. Alku vuodesta meni toista kuukautta.

Ne, jotka täällä kirjoittaa, että tahti on normaali ja käskee masturboida, ei käsitä ollenkaan mistä on kyse. Kyse ei ole pelkästään yhdyntöjen välistä, vaan nimenomaan siitä, että toiselta ei ole odotettavissa mitään spontaania seksiä. Kadottaa sen nautinnon, että voi kokea olevansa haluttu. Tuskaisaa.

Olisi mukava vaihtaa ap:n kanssa ajatuksia tarkemmin, koska tuntuu että olemme niin samassa tilanteessa. Sähköposti mahdollisuus?

et ole yksin kirjoitti:

Kirjoitat kuin suoraan minun ajatuksiani. Juuri tuo ahdistaa, etä sitten kun saa, niin tietää jo etukäteen että taas tulee taukoa.

Kaipaan mieheltäni hieman spontaaniutta. Juuri sitä että tulisi, taputtaisi, sanoisi että panettaa ja panisi kanssa.

Pyykkikoneen vieressä, suihkussa tai missä vaan. Nostaisi hametta ja edes räpläisi, mutta ei. Tahtikin on meillä sama, kerran viikossa tai kahdessa. Alku vuodesta meni toista kuukautta.

Ne, jotka täällä kirjoittaa, että tahti on normaali ja käskee masturboida, ei käsitä ollenkaan mistä on kyse. Kyse ei ole pelkästään yhdyntöjen välistä, vaan nimenomaan siitä, että toiselta ei ole odotettavissa mitään spontaania seksiä. Kadottaa sen nautinnon, että voi kokea olevansa haluttu. Tuskaisaa.

Olisi mukava vaihtaa ap:n kanssa ajatuksia tarkemmin, koska tuntuu että olemme niin samassa tilanteessa. Sähköposti mahdollisuus?

Lue lisää

, että asiat voi olla noinkin päin. Itse olen juuri tuota spontaanista tyyppiä myös mutta vaimo ei -ainakaan enään. Minusta on sekä koomista että surullista että parisuhteissa asiat on näin. Siis teidän ja omassani. Sitä vaan kun kuitenkin omaa puolisoa rakastaa niin tällaisen ongelman kanssa on vaikea elää. Siihen ehkä tottuu tai ei. Ja voihan se olla että joskus asiat kääntyvät paremminpäin, mutta asiasta pitää keskustella kumppanin kanssa. Ongelma ei ratkea itsestään kun syitä haluttomuuteen voi olla vaikka mitä.

Male62 kirjoitti:

, että asiat voi olla noinkin päin. Itse olen juuri tuota spontaanista tyyppiä myös mutta vaimo ei -ainakaan enään. Minusta on sekä koomista että surullista että parisuhteissa asiat on näin. Siis teidän ja omassani. Sitä vaan kun kuitenkin omaa puolisoa rakastaa niin tällaisen ongelman kanssa on vaikea elää. Siihen ehkä tottuu tai ei. Ja voihan se olla että joskus asiat kääntyvät paremminpäin, mutta asiasta pitää keskustella kumppanin kanssa. Ongelma ei ratkea itsestään kun syitä haluttomuuteen voi olla vaikka mitä.

Lue lisää

Niinpä, tunteet mutkistaa asioita. Ne, jotka eivät itse ole vastaavassa tilanteessa - siis saavat puolisoltaan tai eivät kaipaa seksiä - eivät tunnu ymmärtävän koko ongelmaa.

Läheisyyden ja seksuaalisuuden tarve ei katoa masturboimalla eikä puolisoa "vain vaihdeta".

Me olemme suhteessamme puhuneet asiasta. Keskustelleet ja keskustellet. Mutta keskustelemalla minun haluni eivähene eikä puolisoni kohene. Aika patti tilanne. Tuntuu ettei oikein ammattilaiseltakaan (seksuaaliterapeutti) tunnu löytyvän toimivia neuvoja.

Hymy katoaa kasvoilta, leikkimielisyys rapistuu, työkin tuntuu jo kärsivän. Tuntuu, että vasta kun olen ihan loppu, nääntynyt ja alakuloinen, kumppanini herää siihen, että nyt "pannaan vaimo iloiseksi". Nyt vaan se ei enää tuo sitä virtaa enää mitä seksuaalisuus on yleensä tuonut, koska samalla on jo pettynyt, kun tietää että taas joutuu odottamaan.

Ei tästä teille mitään apua ole, mutta meillä minun haluttomuus jotenkin lähti oikein tosissaan liikkeelle siitä kun yhtenä kesänä avokki oli pitkän aikaa haluton kun meillä oli vähän suhdekriisiä päällä. Tulin torjutuksi monta kertaa peräkkäin ja päätin että perkele nyt sitten odotetaan niin kauan että avokki tekee aloitteen. No sitten kun se parin-kolmen vkon kuluttua teki, ei minun panohalut enää koskaan nousseet entiselle tasolle. En vieläkään ymmärrä miksi näin kävi.

Tuota ennen saatettiin hoitaa hommat aamutuimaan ennen töihin lähtöä ja tahti oli muutenkin varmaan se pari-kolme krt/vko. Tuon kuivan kauden jälkeen ei enää koskaan tehty mitään aamulla, panomäärät vähintään puolittuivat ja avopuoliso alkoi kärsimään puutteesta.

En tietenkään syytä avokkia siitä ettei sitä sattunut jossain välissä haluttamaan, mutta vähän ironistahan tuo oli.

<Mies29> kirjoitti:

Ei tästä teille mitään apua ole, mutta meillä minun haluttomuus jotenkin lähti oikein tosissaan liikkeelle siitä kun yhtenä kesänä avokki oli pitkän aikaa haluton kun meillä oli vähän suhdekriisiä päällä. Tulin torjutuksi monta kertaa peräkkäin ja päätin että perkele nyt sitten odotetaan niin kauan että avokki tekee aloitteen. No sitten kun se parin-kolmen vkon kuluttua teki, ei minun panohalut enää koskaan nousseet entiselle tasolle. En vieläkään ymmärrä miksi näin kävi.

Tuota ennen saatettiin hoitaa hommat aamutuimaan ennen töihin lähtöä ja tahti oli muutenkin varmaan se pari-kolme krt/vko. Tuon kuivan kauden jälkeen ei enää koskaan tehty mitään aamulla, panomäärät vähintään puolittuivat ja avopuoliso alkoi kärsimään puutteesta.

En tietenkään syytä avokkia siitä ettei sitä sattunut jossain välissä haluttamaan, mutta vähän ironistahan tuo oli.

Lue lisää

Aika vaikea sitä on tietää jos toinen ei saa "sitä jotain" seksistä: Siis ellei sano sitä itse. Meillä minä olen ollut kai se innokkaampi ja jossain ensimmäisen vuoden aikana mies kyseenalaisti se, pidänkö häntä pelkästään seksilelulani. Siitä se seksin alasajo lähti.

Erektio toimii, saan koskettaa, mutta sitten tulee hyväntahtoinen tokaisu, että "huomenna sitten". Kun torjumisia tulee kuukausi kuukauden perään, sitä lakkaa yrittämästä. Ja jos joskus yrittääkin, uusi torjunta lyö yhä enemmän maan rakoon.

Oma nautinto on kyllä lärsinyt ja luulen etten saa enää koksaan seksistä sitä, mitä ennen olen saanut. Näitä siltoja on niin vaikea rakentaa uudelleen.

Harmittaa ihan päivät, kun tulee ihan vireessä kotiin ja on syystä tai toisesta tosi halukas. Kotimatkalla jo elättelee toivetta, että tänään mies suutelee minua ja nautimme toisistamme. Mutta ei. EI, Ei ja EI!

Hmm... Kai tässä taustalla on jotain, mihin oikein kukaan ei tiedä tarkkaa vastausta. Olisi silti lohduttavaa kulla on kukaa koskaan selvinnyt tästä saman kumppanin kanssa ja löytänyt elävän seksuaalisuuden uudelleen?!

et ole yksin kirjoitti:

Aika vaikea sitä on tietää jos toinen ei saa "sitä jotain" seksistä: Siis ellei sano sitä itse. Meillä minä olen ollut kai se innokkaampi ja jossain ensimmäisen vuoden aikana mies kyseenalaisti se, pidänkö häntä pelkästään seksilelulani. Siitä se seksin alasajo lähti.

Erektio toimii, saan koskettaa, mutta sitten tulee hyväntahtoinen tokaisu, että "huomenna sitten". Kun torjumisia tulee kuukausi kuukauden perään, sitä lakkaa yrittämästä. Ja jos joskus yrittääkin, uusi torjunta lyö yhä enemmän maan rakoon.

Oma nautinto on kyllä lärsinyt ja luulen etten saa enää koksaan seksistä sitä, mitä ennen olen saanut. Näitä siltoja on niin vaikea rakentaa uudelleen.

Harmittaa ihan päivät, kun tulee ihan vireessä kotiin ja on syystä tai toisesta tosi halukas. Kotimatkalla jo elättelee toivetta, että tänään mies suutelee minua ja nautimme toisistamme. Mutta ei. EI, Ei ja EI!

Hmm... Kai tässä taustalla on jotain, mihin oikein kukaan ei tiedä tarkkaa vastausta. Olisi silti lohduttavaa kulla on kukaa koskaan selvinnyt tästä saman kumppanin kanssa ja löytänyt elävän seksuaalisuuden uudelleen?!

Lue lisää

Kyllä nuo kaikki täällä kirjoitetut kommentit ovat minullekin tuttuja. Ja on todellakin niin että se jolla asiat on kunnossa tai yksinkertaisesti haluaa seksiä paljon vähemmän ei voi ymmärtää miltä siltä ihmiseltä tuntuu joka kaipaa toisen kosketusta ja koskettelua.

Meillä tämä asia on nyt nostettu esille ja kumpikin nyt tietää että tosi on kyseessä. Asiaa yritetään työstää keskustelemalla mutta on muistettava että ei ne halut tule tuosta vain. Minua se tietenkin painaa kun aikaa menee keskusteluihin ja seksistä ei ole tietoakaan, mutta olen päättänyt että teen kaikkeni että vaimo voisi tuntea olonsa mukavaksi ja ne halut sitten heräisi. Olemme sopineet että aika-ajoin katsomme olemmeko edistyneet ja halutaanko jatkaa yrittämistä. Molemmat tietävät että lopullisia vaihtoehtoja on kaksi joista toinen on se ero.

Jossakin vaiheessa on tietenkin vaan pystyttävä sitten näkemään että voimat eivät vain riitä siihen odottamiseen ja mielenterveys kärsii. Silloin minusta on parempi sitten päästää menemään ja toivottava että löytyisi parempi suhde, mutta ennen tätä kannattaa oikeasti yrittää työstää suhdetta. Silloin voi ainakin itselle sanoa että tein kaikkeni ja minusta se ei ollut enään kiinni. Olennaista on että ei yritä sitä suhdetta työstää vain seksin takia vaan että mukana on oltava rakkaus ja muu yhdessä olo.

Myös meillä minun jatkuva aloitteiden teko ja pakkien saaminen on saanut aikaan voimakasta ahdistusta niin minussa kuin kumppanissakin. Keskustelulla ollaan kuitenkin voitu identifioida että tulkitsemme monia asioita väärin. Esimerkiksi juuri tuo että kumppani kuvitteli että pidän häntä seksileluna vaikka kyseessä oli vain tarve saada olla toista lähellä ja tuntea tulla rakastetuksi. Jos kyseessä siis olisi puhdas pano niin ainakin me miehet voisimme hoitaa sen helposti rahalla. Ja varmasti saisi sellaisen panon kun haluaa. Minulle se ei vaan ole pelkkä suoritus vaikka esim. pornosta pidänkin.

Ei näillä palstoilla ketään voi auttaa mutta ainakin täältä näkee että kyllä niitä ongelmia on muillakin. Yksi asia on myös muistettava että kun keskustelee kumppanin kanssa niin ei oikeasti pidä edes kuvitella että heti sen keskustelun jälkeen alkaisi elämänsä pano. Kekskustella kannattaa joka päivä ilman taka-ajatuksia. En voi sanoa että esim. meillä apu tulee tästä mutta antaa ainakin voimia. Ja niitä voimia kyllä tarvitaan.

Male62 kirjoitti:

Kyllä nuo kaikki täällä kirjoitetut kommentit ovat minullekin tuttuja. Ja on todellakin niin että se jolla asiat on kunnossa tai yksinkertaisesti haluaa seksiä paljon vähemmän ei voi ymmärtää miltä siltä ihmiseltä tuntuu joka kaipaa toisen kosketusta ja koskettelua.

Meillä tämä asia on nyt nostettu esille ja kumpikin nyt tietää että tosi on kyseessä. Asiaa yritetään työstää keskustelemalla mutta on muistettava että ei ne halut tule tuosta vain. Minua se tietenkin painaa kun aikaa menee keskusteluihin ja seksistä ei ole tietoakaan, mutta olen päättänyt että teen kaikkeni että vaimo voisi tuntea olonsa mukavaksi ja ne halut sitten heräisi. Olemme sopineet että aika-ajoin katsomme olemmeko edistyneet ja halutaanko jatkaa yrittämistä. Molemmat tietävät että lopullisia vaihtoehtoja on kaksi joista toinen on se ero.

Jossakin vaiheessa on tietenkin vaan pystyttävä sitten näkemään että voimat eivät vain riitä siihen odottamiseen ja mielenterveys kärsii. Silloin minusta on parempi sitten päästää menemään ja toivottava että löytyisi parempi suhde, mutta ennen tätä kannattaa oikeasti yrittää työstää suhdetta. Silloin voi ainakin itselle sanoa että tein kaikkeni ja minusta se ei ollut enään kiinni. Olennaista on että ei yritä sitä suhdetta työstää vain seksin takia vaan että mukana on oltava rakkaus ja muu yhdessä olo.

Myös meillä minun jatkuva aloitteiden teko ja pakkien saaminen on saanut aikaan voimakasta ahdistusta niin minussa kuin kumppanissakin. Keskustelulla ollaan kuitenkin voitu identifioida että tulkitsemme monia asioita väärin. Esimerkiksi juuri tuo että kumppani kuvitteli että pidän häntä seksileluna vaikka kyseessä oli vain tarve saada olla toista lähellä ja tuntea tulla rakastetuksi. Jos kyseessä siis olisi puhdas pano niin ainakin me miehet voisimme hoitaa sen helposti rahalla. Ja varmasti saisi sellaisen panon kun haluaa. Minulle se ei vaan ole pelkkä suoritus vaikka esim. pornosta pidänkin.

Ei näillä palstoilla ketään voi auttaa mutta ainakin täältä näkee että kyllä niitä ongelmia on muillakin. Yksi asia on myös muistettava että kun keskustelee kumppanin kanssa niin ei oikeasti pidä edes kuvitella että heti sen keskustelun jälkeen alkaisi elämänsä pano. Kekskustella kannattaa joka päivä ilman taka-ajatuksia. En voi sanoa että esim. meillä apu tulee tästä mutta antaa ainakin voimia. Ja niitä voimia kyllä tarvitaan.

Lue lisää

Selviytmiskeinoja on meilläkin etsitty. Puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Aluksi vain odottelin. Ostin uusia yöasuja, olin huomaavainen,kehuin, kannustin ja ihailin kaikin tavoin.

Nyt kun tilanne on kestänyt jo kauan, todella KAUAN ja olen selkeästi turhautunut, jopa masentunut tämän asian suhteen, en jaksa enää olla tahdikas. Minua harmittaa se. Jotenkin yritän herätellä miestä tilanteen vakavuuteen.

Lapset ovat jo teini-iässä. Olemme hieman alle nelikymppisiä. Kumpikin on ollut aiemmin naimisissa. Suhde tuntuu muutoin toimivan hyvin ja arki on mutkatonta. Mutta seksi.

Huomaan, että tämä vaikuttaa jo kaikkeen. Esim. taannoin yksi tuttavamme tuli käymään kun lapset eivät olleet kotona ja heitti siihen vitsin, että jaahas, täällä sitä tietysti iloitellaan kun lapset ovat poissa. Pystyin vaivoin pidättämään itkuni. Kun jälkeenpäin sanoin miehelle miten vaikea tilanne oli minulle, hän selkeästi yllättyi.

En voi katsoa enää televisiosta elokuvia, koska niissä voi tulla suutelu-/hyväily kohtauksia ja se ahdistaa minua. Poistun heti paikalta, jos tällainen kohtaus tulee. Näen valkokankaalta jotain mitä en voi kokea, vaikka niin haluaisin. En kestä sitä.

Olemme puhuneet ja puhuneet. Pitkään mielessä pyöri seksuaaliterapia, joskus ahdistuneena etsin yhteystiedotkin, mutta tuntui kuitenkin oudolta kääntyä sellaisen puoleen.

Lopulta aika kuitenkin varattiin, koska (Luojan kiitos) mieheni ei koe sitä mitenkään huonona juttuna. Ekalla kertaa mies meni yksin ja oli todella helpottunut ja iloinen palatessaan. Tokalla kertaa minä menin yksin, mutta minua tialnne kyllä ahdisti entisestään. Oli kamalaa kertoa miltä minusta tuntuu, koska kaikki nousi taas niin pintaan.

Välillä uppouduin täysillä työhön, se helpottaa koska voi "unohtaa" itsensä. Se ei kuitenkaan ole kauhean rakentavaa. Oikeasti... En olisi koskaan uskonut että parisuhteessa voi olla tällainen ongelma. Enkä sitä, miten kaiken syövää se voi olla. Tuhota koko ihmisen.

Tämän kokonaisuuden tietysti kruunaa se, että samaan aikaan kun mies kotona pihtaa, saa huomiota ja kiinnostusta muilta miehiltä. Se tuntuu jotenkin vielä pahemmalta, kun huomaa että joku toinen näkee kyllä minut kiinnostavana. Mutta ei oma mies, tuo jonka toivoisin minua haluavan. Voi paska.

et ole yksin kirjoitti:

Selviytmiskeinoja on meilläkin etsitty. Puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Aluksi vain odottelin. Ostin uusia yöasuja, olin huomaavainen,kehuin, kannustin ja ihailin kaikin tavoin.

Nyt kun tilanne on kestänyt jo kauan, todella KAUAN ja olen selkeästi turhautunut, jopa masentunut tämän asian suhteen, en jaksa enää olla tahdikas. Minua harmittaa se. Jotenkin yritän herätellä miestä tilanteen vakavuuteen.

Lapset ovat jo teini-iässä. Olemme hieman alle nelikymppisiä. Kumpikin on ollut aiemmin naimisissa. Suhde tuntuu muutoin toimivan hyvin ja arki on mutkatonta. Mutta seksi.

Huomaan, että tämä vaikuttaa jo kaikkeen. Esim. taannoin yksi tuttavamme tuli käymään kun lapset eivät olleet kotona ja heitti siihen vitsin, että jaahas, täällä sitä tietysti iloitellaan kun lapset ovat poissa. Pystyin vaivoin pidättämään itkuni. Kun jälkeenpäin sanoin miehelle miten vaikea tilanne oli minulle, hän selkeästi yllättyi.

En voi katsoa enää televisiosta elokuvia, koska niissä voi tulla suutelu-/hyväily kohtauksia ja se ahdistaa minua. Poistun heti paikalta, jos tällainen kohtaus tulee. Näen valkokankaalta jotain mitä en voi kokea, vaikka niin haluaisin. En kestä sitä.

Olemme puhuneet ja puhuneet. Pitkään mielessä pyöri seksuaaliterapia, joskus ahdistuneena etsin yhteystiedotkin, mutta tuntui kuitenkin oudolta kääntyä sellaisen puoleen.

Lopulta aika kuitenkin varattiin, koska (Luojan kiitos) mieheni ei koe sitä mitenkään huonona juttuna. Ekalla kertaa mies meni yksin ja oli todella helpottunut ja iloinen palatessaan. Tokalla kertaa minä menin yksin, mutta minua tialnne kyllä ahdisti entisestään. Oli kamalaa kertoa miltä minusta tuntuu, koska kaikki nousi taas niin pintaan.

Välillä uppouduin täysillä työhön, se helpottaa koska voi "unohtaa" itsensä. Se ei kuitenkaan ole kauhean rakentavaa. Oikeasti... En olisi koskaan uskonut että parisuhteessa voi olla tällainen ongelma. Enkä sitä, miten kaiken syövää se voi olla. Tuhota koko ihmisen.

Tämän kokonaisuuden tietysti kruunaa se, että samaan aikaan kun mies kotona pihtaa, saa huomiota ja kiinnostusta muilta miehiltä. Se tuntuu jotenkin vielä pahemmalta, kun huomaa että joku toinen näkee kyllä minut kiinnostavana. Mutta ei oma mies, tuo jonka toivoisin minua haluavan. Voi paska.

Lue lisää

Varsin tuttua mullekin nuo sinun kuvaamat tilanteet. Vaikeaksi sen tekee erityisesti se että rakastaa kaikesta huolimatta puolisoa. Kyllä alkaa melkein sydäntä särkemään kun huomaa että sulla on tismalleen samanlaiset tuntemukset. Ei tuo meidän ongelmakaan mikään eilisen päivän juttu vaan sitä on jatkunut yli 10 vuotta mutta vasta nyt olen oikeasti herännyt siihen. Itse toivon ainakin että nuo meidän keskustelut toisivat tuloksen tai jos sitä haluttua ratkaisua ei löydy niin antaisi minulle voimia olla vahva puhaltaa peli poikki.

Ennen poikkipuhallusta yritän tehdä kuitenkin työtä että homma saisi tuulta siipen alle. Jos näin ei käy, niin sitten minun täytyy alkaa tekemään töitä että voin jotenkin hukata rakkauteni vaimoa kohtaan että voisin kestää eron.

Itse yritin myös tuota virikkeiden lisäämistä. Kiinnitin enemmän itseeni huomiota että olisin kiinnostavan näköinen ja yritin saada virikkeellistä ilmapiiriä aikaiseksi. Tulos oli että kumppani ei reakoinut niihin mitenkään vaikka oli niitä osittain minun puutteiksi aikaisemmin sanonut. Eli haluttomuuden syy on jossakin paljon syvemmällä. Se on nyttemin tullut esille keskusteluissakin.

Loppujen lopuksi on sitten kuitenkin oltava vahva pistettävä asialle loppu jos on varmasti kaikkensa yrittänyt. Itseäänkään ei kannata piinata rajattomasti.

Male62 kirjoitti:

Varsin tuttua mullekin nuo sinun kuvaamat tilanteet. Vaikeaksi sen tekee erityisesti se että rakastaa kaikesta huolimatta puolisoa. Kyllä alkaa melkein sydäntä särkemään kun huomaa että sulla on tismalleen samanlaiset tuntemukset. Ei tuo meidän ongelmakaan mikään eilisen päivän juttu vaan sitä on jatkunut yli 10 vuotta mutta vasta nyt olen oikeasti herännyt siihen. Itse toivon ainakin että nuo meidän keskustelut toisivat tuloksen tai jos sitä haluttua ratkaisua ei löydy niin antaisi minulle voimia olla vahva puhaltaa peli poikki.

Ennen poikkipuhallusta yritän tehdä kuitenkin työtä että homma saisi tuulta siipen alle. Jos näin ei käy, niin sitten minun täytyy alkaa tekemään töitä että voin jotenkin hukata rakkauteni vaimoa kohtaan että voisin kestää eron.

Itse yritin myös tuota virikkeiden lisäämistä. Kiinnitin enemmän itseeni huomiota että olisin kiinnostavan näköinen ja yritin saada virikkeellistä ilmapiiriä aikaiseksi. Tulos oli että kumppani ei reakoinut niihin mitenkään vaikka oli niitä osittain minun puutteiksi aikaisemmin sanonut. Eli haluttomuuden syy on jossakin paljon syvemmällä. Se on nyttemin tullut esille keskusteluissakin.

Loppujen lopuksi on sitten kuitenkin oltava vahva pistettävä asialle loppu jos on varmasti kaikkensa yrittänyt. Itseäänkään ei kannata piinata rajattomasti.

Lue lisää

Oikeasti odotin kevättä ja kesää, josko miehellä alkaisi hormonit hyrräämään, mutta kaipa se nyt on tullut jo tämän ketjunkin myötä selväksi ettei niin tapahtunut. Nyt siis tuntuu ettei kesäkään tunnu kesältä (voi mikä valitusvirsi - alkaa jo naurattamaan).

Viimeksi eilen aamulla lähestyin miestä. Kaikki tuntui etenevän harmonisesti ja hyvin (innostuin jo, että nyt!!). Mutta sitten mies hymyili taas lempeästi, nousi sängystä ja sanoi että jatketaan tästä illalla. Voi miten tutut sanat. Tiesin että sitä iltaa saakin sitten odottaa. Eli illalla ei mitään sinne päinkään. Saamari.

Mikään suhde ei ole täydellinen, mutta kieltämättä olisin valmis vaihtamaan tämän vajeen, johonkin toiseen epätäydeöllisuuden piirteeseen. Seksi kuitenkin ruokkii tunteita, yhteenkuuluvuutta ja omaa hyvinvointia.

Juuri nyt tuntuu siltä, että tämä suhde on kuitenkin minulle arvokas. En halua tuhota tätä ulkopuolisella suhteella, mutta sen verran realistia minussakin on, että mikäli tämä jatkuu aina vaan, niin jossain vaiheessa suhde menettää voimansa. Vaikka tällä hetkellä se näyttää vääjäämättä olevan edessä, miestäni itsestään selvääkään lopputulosta ei pidä kiirehtiä niin kauan kuin vähänkin toivoo jotain. Ihmeitä voi aina tapahtua. Ja minä toivon sen nyt tapahtuvan.
En vain jaksaisi enää odottaa.

Varsin pitkään ajattelin että "kyllä tämä tästä". Ja kun seksiä oli, kuvittelin että nyt kaikki alkaa taas rullaamaan. Mutta ei se ole alkanut enkä aina jaksa uskoa että mikään palautuisikaan normaalin elävän seksuaalisuhteen tasolle.

Nautinto kärsii ja takaraivossa takoo koko ajan pettymys. Seksistä on kadonnut spontaanius ja osin monipuolisuuskin. Seksillä on niin valtava merkitys kokonais hyvinvointiin etten ole ymmärtänyt sitä ennenkuin nyt kun tämä tilanne on omalla kohdalla tällainen.

Kävin laatimassa tuollaisen oman anonyymin sp:n, mikäli ap tai Male haluatte vaihtaa ajatuksia tämän ketjun jälkeenkin.

Hyvää Juhannusta.

Nimetön kirjoitti:

Oikeasti odotin kevättä ja kesää, josko miehellä alkaisi hormonit hyrräämään, mutta kaipa se nyt on tullut jo tämän ketjunkin myötä selväksi ettei niin tapahtunut. Nyt siis tuntuu ettei kesäkään tunnu kesältä (voi mikä valitusvirsi - alkaa jo naurattamaan).

Viimeksi eilen aamulla lähestyin miestä. Kaikki tuntui etenevän harmonisesti ja hyvin (innostuin jo, että nyt!!). Mutta sitten mies hymyili taas lempeästi, nousi sängystä ja sanoi että jatketaan tästä illalla. Voi miten tutut sanat. Tiesin että sitä iltaa saakin sitten odottaa. Eli illalla ei mitään sinne päinkään. Saamari.

Mikään suhde ei ole täydellinen, mutta kieltämättä olisin valmis vaihtamaan tämän vajeen, johonkin toiseen epätäydeöllisuuden piirteeseen. Seksi kuitenkin ruokkii tunteita, yhteenkuuluvuutta ja omaa hyvinvointia.

Juuri nyt tuntuu siltä, että tämä suhde on kuitenkin minulle arvokas. En halua tuhota tätä ulkopuolisella suhteella, mutta sen verran realistia minussakin on, että mikäli tämä jatkuu aina vaan, niin jossain vaiheessa suhde menettää voimansa. Vaikka tällä hetkellä se näyttää vääjäämättä olevan edessä, miestäni itsestään selvääkään lopputulosta ei pidä kiirehtiä niin kauan kuin vähänkin toivoo jotain. Ihmeitä voi aina tapahtua. Ja minä toivon sen nyt tapahtuvan.
En vain jaksaisi enää odottaa.

Varsin pitkään ajattelin että "kyllä tämä tästä". Ja kun seksiä oli, kuvittelin että nyt kaikki alkaa taas rullaamaan. Mutta ei se ole alkanut enkä aina jaksa uskoa että mikään palautuisikaan normaalin elävän seksuaalisuhteen tasolle.

Nautinto kärsii ja takaraivossa takoo koko ajan pettymys. Seksistä on kadonnut spontaanius ja osin monipuolisuuskin. Seksillä on niin valtava merkitys kokonais hyvinvointiin etten ole ymmärtänyt sitä ennenkuin nyt kun tämä tilanne on omalla kohdalla tällainen.

Kävin laatimassa tuollaisen oman anonyymin sp:n, mikäli ap tai Male haluatte vaihtaa ajatuksia tämän ketjun jälkeenkin.

Hyvää Juhannusta.

Lue lisää

Tuossa tunnekuohussa jäi se sp tietysti laittamatta. eli optimisti-realisti(ät)suomi24.fi

Nimetön kirjoitti:

Tuossa tunnekuohussa jäi se sp tietysti laittamatta. eli optimisti-realisti(ät)suomi24.fi

laitoin viestin sulle.

Juuri tuota olen mieheni kanssa yrittänyt. Vähän hankalaa on, kun mies ei pyydä mitään, yritä mitään, eikerro mitään. Aamuiset/iltaiset/päiväiset suihinotot torjuu. Kehuttu in niin miestä, miehen rakastajan taitoja, upeaa "kalleinta" jne. Mutta kun mies ei halua, niin ei halua. Taidat olla oikeassa, että muutosta on liian toiveikasta odottaa. Jonain päivänä kai tämä positiivisen muutoksen odottaminen loppuu.

Herää jo. Raiskaus tai väkisin makaaminen ei liity mitenkään miehen haluttomuuteen. Vaikka tilanteesi olisi raskas, et voi syyllistää tilanteestasi naisia, jotka kärsivät miehen haluttomuudesta.

No niin Herra Tiskistelijä. Peilistä näkyy suomalainen ihan tavallinen nainen. Vaatteet kokoa 38-40, pituutta vajaat 170 cm. Vyötärö löytyy ja rinnatkin on olemassa. Siniset silmät ja naurava suu - tosin hymy alkaa pikkuhiljaa hyytyä. Hiuksetkin on päässä ja kampaajakin niiden tilaa aika ajoin tarkastelee.

et omaan naiseeni on jonkun kerran tehonnu semmoinen taktiikka, ettei ole puhunut seksistä eikä edes hyväillyt sellai muutamaan päivään-viikkoon, vaan runkannu vaa 'salaa' ja halaillut, pussaillut, laitellu hyvää ruokaa, hieronu hartioita ja selkää yms. seksitöntä huomioon ottamist harjoittanu. Itsekuriahan se on vaatinu jotai alaselkää hieroa 'ilman taka-ajatuksia' penis kovana ja henki läheisyyden kaipuusta pakahtuen, mut rakasteluun asti emännän 'aloitteesta' on kuitenki päästy.

Oltais saatettu päästä joskus pidemmälleki, jos mu itsekuri ei aina loppuis siihe ekaa panoon tauon jälkee.. Sit tarttee vaa niellä pettymyksiä riittävästi et pääsee taas kehonsa herraks ja aloittaa alusta...

paulimies kirjoitti:

et omaan naiseeni on jonkun kerran tehonnu semmoinen taktiikka, ettei ole puhunut seksistä eikä edes hyväillyt sellai muutamaan päivään-viikkoon, vaan runkannu vaa 'salaa' ja halaillut, pussaillut, laitellu hyvää ruokaa, hieronu hartioita ja selkää yms. seksitöntä huomioon ottamist harjoittanu. Itsekuriahan se on vaatinu jotai alaselkää hieroa 'ilman taka-ajatuksia' penis kovana ja henki läheisyyden kaipuusta pakahtuen, mut rakasteluun asti emännän 'aloitteesta' on kuitenki päästy.

Oltais saatettu päästä joskus pidemmälleki, jos mu itsekuri ei aina loppuis siihe ekaa panoon tauon jälkee.. Sit tarttee vaa niellä pettymyksiä riittävästi et pääsee taas kehonsa herraks ja aloittaa alusta...

Lue lisää

noi teidän kemiat, siis tarkoitan et onko intohimoo ja onko se molemminpuolista? Ootko kysynyt naiseltas, et mitä se susta haluaa ja mitä yhteiselämältänne oikeasti odottaa. Kaikissa meissä seksuaaisuus jollain tasolla jyllää, mutta se ei kaikkien kanssa toteudu täysillä. Onko sun naises sinut naiseutensa kanssa ja onko sen oma seksuaalisuus luontevaa? Meitä on niin moneen lähtöön...toiset estyneempiä kuin toiset. Jos mä nyt naisena itsestäni jotain lausun, niin kai se avain on siinä, et suhtadun seksiin luonnollisena osana mua ja haluan itse olla myös aloitteellinen ja aktiivinen miehen kanssa - välillä intohimoisesti, välillä herkän romanttisesti ja siltä väliltä mielialojen mukaan.

et miten on kirjoitti:

noi teidän kemiat, siis tarkoitan et onko intohimoo ja onko se molemminpuolista? Ootko kysynyt naiseltas, et mitä se susta haluaa ja mitä yhteiselämältänne oikeasti odottaa. Kaikissa meissä seksuaaisuus jollain tasolla jyllää, mutta se ei kaikkien kanssa toteudu täysillä. Onko sun naises sinut naiseutensa kanssa ja onko sen oma seksuaalisuus luontevaa? Meitä on niin moneen lähtöön...toiset estyneempiä kuin toiset. Jos mä nyt naisena itsestäni jotain lausun, niin kai se avain on siinä, et suhtadun seksiin luonnollisena osana mua ja haluan itse olla myös aloitteellinen ja aktiivinen miehen kanssa - välillä intohimoisesti, välillä herkän romanttisesti ja siltä väliltä mielialojen mukaan.

Lue lisää

en ole osannu kuunnella tarpeeks hyvin. Oon yrittäny aiemmin rohkaista naistani avautumaan kertomalla ite toiveistani ja tunteistani ja avaamalla sydämeni hänelle oikein kunnolla. Sil oli päinvastainen vaikutus ku toivoin. Emäntä jämähti kuuntelijaks ja lopulta lopetti kuulemma todellisen kuuntelemisenkin..

Ei se taida kyllä ihan sinut seksuaalisuutensa, eikä muutenkaan itsensä kanssa olla.. On alkanu kuulemma täs armeija aikana ekaa kertaa eläissään kohtaamaan ongelmia ja hyväksymään epätäydellisyyttä. Ekan puolen vuoden ajan oli intohimoa ja kipinää, sitten tuli pahat yhdyntä kivut, seksin harrastus väheni, apua ei haettu ennen ku sanoin etten kestä tämmöstä ja sillä tiellä ollaan.

Nyt ainakaan mun nainen ei tiedä yhtään mitä se haluaa ja mitä odottaa mistäkin, mut haluaa ainakin kunnolla selvittää meiän välit ja oman päänsä joka tapauksessa. Lupas oikeestaan mennä psykologin juttusillekin opiskelijoitten terveyden huollon kautta. Ja mun ystävä se ainaki haluaa olla. Ei kuulemma tiedä ketään niin hyvää miestä ku mä... Kun tietäisin vaan mitä pitäis tehdä nyt... Ei noita ammatti auttajiakaan niin helposti kiinni saa ja vitutuksen pitää viel eka voittaa suomalainen avun pyytämisen häpeä.

Mut nyt se on ainaki todella väsyny ja sekaisin. On se sanonu täs kaikenlaista, et se saattaa rakastaa mua 'vääräl' intohimottomal taval yms. mut sen verran sekavia höpissy muutenkin etten kyl vielä lyö hanskoja tiskiin tän suhteen osalta. Ihmeen hyvin tunnun jaksavankin, vaik nukun iha mite sattuu suhdetta mietiskellessä...

Ei se tosiaan välttämät oo luontevan seksuaalinen, kun alkoi itkeä kun annoin sil ekan kerran orgasmin ja sen on muutenki vaikee vastaanottaa esim. suuseksiä, vaik nauttii siitä ja saa orgasmeja.

Onneks meistä kumpikaan ei halua enää jäädä vanhaan "ihan ok" suhteeseen vaan hoidetaan ongelmat ja suhde molempia tyydyttävään kuntoon tai sit erotaan ystävinä. ;) (kuten yleensä, mut tällä kertaa taidetaan uskoa siihen)

paulimies kirjoitti:

en ole osannu kuunnella tarpeeks hyvin. Oon yrittäny aiemmin rohkaista naistani avautumaan kertomalla ite toiveistani ja tunteistani ja avaamalla sydämeni hänelle oikein kunnolla. Sil oli päinvastainen vaikutus ku toivoin. Emäntä jämähti kuuntelijaks ja lopulta lopetti kuulemma todellisen kuuntelemisenkin..

Ei se taida kyllä ihan sinut seksuaalisuutensa, eikä muutenkaan itsensä kanssa olla.. On alkanu kuulemma täs armeija aikana ekaa kertaa eläissään kohtaamaan ongelmia ja hyväksymään epätäydellisyyttä. Ekan puolen vuoden ajan oli intohimoa ja kipinää, sitten tuli pahat yhdyntä kivut, seksin harrastus väheni, apua ei haettu ennen ku sanoin etten kestä tämmöstä ja sillä tiellä ollaan.

Nyt ainakaan mun nainen ei tiedä yhtään mitä se haluaa ja mitä odottaa mistäkin, mut haluaa ainakin kunnolla selvittää meiän välit ja oman päänsä joka tapauksessa. Lupas oikeestaan mennä psykologin juttusillekin opiskelijoitten terveyden huollon kautta. Ja mun ystävä se ainaki haluaa olla. Ei kuulemma tiedä ketään niin hyvää miestä ku mä... Kun tietäisin vaan mitä pitäis tehdä nyt... Ei noita ammatti auttajiakaan niin helposti kiinni saa ja vitutuksen pitää viel eka voittaa suomalainen avun pyytämisen häpeä.

Mut nyt se on ainaki todella väsyny ja sekaisin. On se sanonu täs kaikenlaista, et se saattaa rakastaa mua 'vääräl' intohimottomal taval yms. mut sen verran sekavia höpissy muutenkin etten kyl vielä lyö hanskoja tiskiin tän suhteen osalta. Ihmeen hyvin tunnun jaksavankin, vaik nukun iha mite sattuu suhdetta mietiskellessä...

Ei se tosiaan välttämät oo luontevan seksuaalinen, kun alkoi itkeä kun annoin sil ekan kerran orgasmin ja sen on muutenki vaikee vastaanottaa esim. suuseksiä, vaik nauttii siitä ja saa orgasmeja.

Onneks meistä kumpikaan ei halua enää jäädä vanhaan "ihan ok" suhteeseen vaan hoidetaan ongelmat ja suhde molempia tyydyttävään kuntoon tai sit erotaan ystävinä. ;) (kuten yleensä, mut tällä kertaa taidetaan uskoa siihen)

Lue lisää

haastetta ja mietittävää, jos jo tässä vaiheessa suhdetta nainen on "vääristä" intohimottomista syistä sun kanssa ja tahtoo elellä kaveripohjalla. Ei kai siinä mitään, jos sinäkin olisit samoilla linjoilla, mutta kun et mitä ilmeisimmin ole.

Toi, et itku tulee orgasmin jälkeen, ei ole mikään hälyttävä merkki. Se vaan on semmonen tunnekokemus, et välillä saattaa tulla ilon kyyneleet, välillä syvältä kumpuava nauru, joskus pieni huuto ja toisinaan menee ihan sanattomaksi ja äänettömäksi :) Niin, että ihan normaalia naisen tunteenpurkausta. Paitsi tietysti, jos joku suruvollotus yllättää, voi pikkusen huolestua.

Semmonen, et on jotain haavaumia genitaaleissa, tekee tietty yhdynnän hankalaksi. Mut eikö niiden syytä tiedetä ja kai semmosiin nyt joku hoitokeinokin on keksitty. En osaa sanoa, kun ei ole osunut kohdalle.

on sulle kirjoitti:

haastetta ja mietittävää, jos jo tässä vaiheessa suhdetta nainen on "vääristä" intohimottomista syistä sun kanssa ja tahtoo elellä kaveripohjalla. Ei kai siinä mitään, jos sinäkin olisit samoilla linjoilla, mutta kun et mitä ilmeisimmin ole.

Toi, et itku tulee orgasmin jälkeen, ei ole mikään hälyttävä merkki. Se vaan on semmonen tunnekokemus, et välillä saattaa tulla ilon kyyneleet, välillä syvältä kumpuava nauru, joskus pieni huuto ja toisinaan menee ihan sanattomaksi ja äänettömäksi :) Niin, että ihan normaalia naisen tunteenpurkausta. Paitsi tietysti, jos joku suruvollotus yllättää, voi pikkusen huolestua.

Semmonen, et on jotain haavaumia genitaaleissa, tekee tietty yhdynnän hankalaksi. Mut eikö niiden syytä tiedetä ja kai semmosiin nyt joku hoitokeinokin on keksitty. En osaa sanoa, kun ei ole osunut kohdalle.

Lue lisää

Haavaumat paranivat mystisesti lähes joka kerta ennen lääkäriin pääsyä, muutoin olivat ihan silmin nähtävät. Kymmenien lääkäri/gynekologi/ihotautilääkillä käyntien ja reilun 2 vuoden jälkeen diagnoosiks saatiin hiiva (viljelyt ei aina kerro totuutta). Hiiva lääkkeitä oli kokeiltu aiemminkin varmuuden vuoksi huonolla menestyksellä ja tulipahan siinä samalla otettua kaikki tautitestit. Terve tyttö niiden osalta.

Täyttä varmuutta haavaumat hävittäneesta tekijästä ei ole, mut yhdessä jo pitempään syötyjen limakalvojen ja ihon kuntoa (atooppinen ihottuma) parantavien luontaistuotteiden ja apteekin hiivalääkityksen kanssa toteutettu "hiivantorjunta" -dieetti auttoi. Haavaumat hävis kevättalvel eikä tullu takas ku kerran reiluksi viikoksi tai jotain. Dieetti oli poimittu jostain Hyvä terveys -lehdestä ja käytännössä jätettiin vaa kaikki hiiva ja sokeri pois ruokavaliosta. (karkit, leivonnaiset, mehut, limsat, leivät, pastat yms.) Syödä sai lihaa ja vähä sokerisia kasviksia..

Tässä nyt sit selvitellää onko ongelma meidän suhteessa ja synnynnäisessä sopimattomuudes, vai enemmän siitä hiivan aiheuttamast koettelemuksesta, mun mustasukkaisuudesta josta oon jo (melkein)parantunu, kommunikointi ongelmista ja tytön huonosta itsetunnosta/taannoisesta masennuksesta jne...

Me ollaan toistemme ekat, ja viel ainaki ainoat, seksikumppanit ja ite voisin kuvitella et muutamia kuukausia seksin aloittamisen jälkeen puhjennu hiivatulehdus ja sen mukanaan tuomat yhdyntä kivut saattaa vaikuttaa käsitykseen seksistä varsinkin tollei pitkään kestäneenä... Paljon helpomman tuntuista tienenki ois luovuttaa ja etsiä joku terve ja yhtä kiimainen puoliso kuin itse olen. Mut veikkaisin et mun naisella ainaki ois samat ongelmat edessään, jos se ei nyt opi puhumaan tunteistaan ja kohtaamaan niitä.

Se on kuitenki mua reilut 2 vuotta vanhempikin ja erittäin älykäs loogismatemaattisesti, eikä muutenkaan iha tynnyrissä kasvanut ni luulis et suunnilleen tietäis mitä haluaa ja uskaltais sanoo sen ääneen, jos ois "terve"... Toisaalta Freudkaan ei saanu koskaan selville mitä naiset haluaa... Oon kyl jo alkanu kuuntelee enemmän omia halujani vaikka pettämään en ala koskaan! Mut nyt tuntuu todella typerältä et oon aina seurustellessa laiminlyöny ystävyys suhteitani, harrastuksiakin, lopettanu kaikki "vapaaehtoiset/kaveri" suhteet muihin tyttöihin yms... Tää on ollu tähän mennessä todella opettavainen suhde. :) Kiitos viesteistäs!

ps. kyl se semmost häpeävää suruitkua oli...

ne miehet jotka väittää että katso peiliin jos tuut torjutuks niin haistakaa home. itse olen tullut torjutuksi melkein joka kerta kun itse haluan, kyllä hänelle kelpaa silloin kun hän on tarpeessa.
vartalossani ei ole puutteita olen hoikka kuntoilen ja on isot rinnat, ja olen yrittänyt niukoilla vaatteilla, lyhyellä minihameella mutta ei tuu tulosta. torjunta tulee, ja se sattuu TODELLA h...tisti, tuntuu jotta olisi isketty puukolla rintaan ja revitty sydän pois. syynä on vaan kun ei aina huvita, aina joka kerta se hemmetin sama vastaus, olisi kiva saada neuvoja mitä teen, en jaksa kauaa tätä pas... ja irtosuhteisiin EN TODELLAKAAN rupea.

pettynyt kaikkeen kirjoitti:

ne miehet jotka väittää että katso peiliin jos tuut torjutuks niin haistakaa home. itse olen tullut torjutuksi melkein joka kerta kun itse haluan, kyllä hänelle kelpaa silloin kun hän on tarpeessa.
vartalossani ei ole puutteita olen hoikka kuntoilen ja on isot rinnat, ja olen yrittänyt niukoilla vaatteilla, lyhyellä minihameella mutta ei tuu tulosta. torjunta tulee, ja se sattuu TODELLA h...tisti, tuntuu jotta olisi isketty puukolla rintaan ja revitty sydän pois. syynä on vaan kun ei aina huvita, aina joka kerta se hemmetin sama vastaus, olisi kiva saada neuvoja mitä teen, en jaksa kauaa tätä pas... ja irtosuhteisiin EN TODELLAKAAN rupea.

Lue lisää

Aviomiehelläni ei seksi toimi.Todellakin tuntuu että puukolla olisi isketty rintaan.
On todella nöytyyttävää tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi seksin alueella.
Itsetunto todella putoaa nollaan kun aviomies ei halua , häntä ei kiinnosta.
En voi muuttaa itseäni, en voi seistä päälläni kaiken aikaa vain häntä miellyyttääkseni.
Rakastan häntä paljon ,mutta rakkaus ei riitä.
Tein päätöksen jos tilanne ei muutu kahden- kolman vuoden aikana lähden pois avioliitosta.
Enenpää en tuhlaa vuosiani häneen.
Minulla on oikeus saada myös seksiä.Irtosuhteisiin en rupea.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Päätös on tehty. kirjoitti:

Aviomiehelläni ei seksi toimi.Todellakin tuntuu että puukolla olisi isketty rintaan.
On todella nöytyyttävää tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi seksin alueella.
Itsetunto todella putoaa nollaan kun aviomies ei halua , häntä ei kiinnosta.
En voi muuttaa itseäni, en voi seistä päälläni kaiken aikaa vain häntä miellyyttääkseni.
Rakastan häntä paljon ,mutta rakkaus ei riitä.
Tein päätöksen jos tilanne ei muutu kahden- kolman vuoden aikana lähden pois avioliitosta.
Enenpää en tuhlaa vuosiani häneen.
Minulla on oikeus saada myös seksiä.Irtosuhteisiin en rupea.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Lue lisää

Meilläkin naidaan tasan tarkkaan vain silloin, kun mies haluaa.
Kalu ei vaan seiso, jos teen aloitteen?
Olen hommannut mahtavan hieromasauvan, jolla saan peräkkäin parhaimmillaan jopa 5 orgasmia, joten meillä ratkesi ongelma näin..
Joskus haluan enempi tätä sauvaa, kuin miestäni ja odotan vain, että koti hiljenee... ;))
Käykääpä seksi kaupassa....