Tervehdys kaikille jotka masennus palstaa luette.
Minä olen totisen paikan edessä,aloitan työt pitkän sairasloman jälkeen kahden viikon päästä.
Masennukseni meni kolmisen kuukautta sitten,niin pahaksi et jouduin sairaalaan.
Minulla oli itsetuho ajatuksia,harhoja ja kuulin ääniä.
Taistelin yksin sairautta vastaan vuosia,ilma lääkkeitä ja apaua.
Ajattelin et pärjään mut en jaksanut.
Heinäkuussa aloitan työt koska taloudellinen tilanteeni on kamala.
Saan kelan pientä päivärahaa,koska en ole vakituisessa työsuhteessa.
Jännittää kamalasti aloittaa työt,koska siellä tiedetään masennuksestani.
Miten he suhtautuvat ja miten jaksan koska työtahti on kesällä todella kiireinen.
Minun on pakko onnistua et saisin töitä syksyksikin ja rahaa laskuihin.
Muiden on helppo sanoa ajattele vaan itseäsi ja jaksamistasi,mut kukaan ei laskuja puolestani maksa.
Jos jollain on ollut samanlainen tilanne neuvokaaa miten selvisitte.
Kiitos jo etukäteen.
Minä olen totisen paikan edessä,aloitan työt pitkän sairasloman jälkeen kahden viikon päästä.
Masennukseni meni kolmisen kuukautta sitten,niin pahaksi et jouduin sairaalaan.
Minulla oli itsetuho ajatuksia,harhoja ja kuulin ääniä.
Taistelin yksin sairautta vastaan vuosia,ilma lääkkeitä ja apaua.
Ajattelin et pärjään mut en jaksanut.
Heinäkuussa aloitan työt koska taloudellinen tilanteeni on kamala.
Saan kelan pientä päivärahaa,koska en ole vakituisessa työsuhteessa.
Jännittää kamalasti aloittaa työt,koska siellä tiedetään masennuksestani.
Miten he suhtautuvat ja miten jaksan koska työtahti on kesällä todella kiireinen.
Minun on pakko onnistua et saisin töitä syksyksikin ja rahaa laskuihin.
Muiden on helppo sanoa ajattele vaan itseäsi ja jaksamistasi,mut kukaan ei laskuja puolestani maksa.
Jos jollain on ollut samanlainen tilanne neuvokaaa miten selvisitte.
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uskon että töissäsi on myös joku toinen joka kärsii masennuksesta, mutta tuskin sitä muille kerrotaan. Masennus ei ole mikään hävettävä sairaus. Se on yhtä yleinen kuin verenpaine sairaudet tai sydän vika. Ole vertaamatta itseäsi muihin, ei he kuitenkaan elä sinun puolestasi. Rauhoita itsesi vaikka rukouksella, kyllä kaikki hyvin menee
Että jos tulisi niin ikävä tilanne,
ettet jaksaisi, olisiko silloin tärkeämpi terveytesi vai maksamattomat laskusi.
Rahavaikeudet ovat kyllä aika helvettiä,
mutta niin on syvä masennuskin,
joka ymmärrettävästi voi aiheutua rahavaikeuksistakin.
On ilman ilman muuta kuumottava tilanne,
mutta ei varmaan auta kuin tehdä parhaasi,
toivottavasti olet saanut levättyä ja toivuttua!
Hei vaan huonosti olen toipunut ja levännyt,rahahuolet vie yöunet.
Mulla on just tämä pakko tilanne taas kerran pakko tehdä hulluna töitä et pärjää.
Tukea ei ole tullut mistään kaikilla kavereilla on kesäloma suunitelmat menossa.
Tälläsiä koeta pärjätä viestejä on tullut.
Tavallaan on kiva mennä töihin,pääsee täältä kotoa pois.
Lääkkeet ehkä tekevät jotenkin oudon olon,oksettaa ja ihmeellisiä olo tiloja.
Mut toivotaan parasta.
Neuvoa mitenkään,
sillä tuo tilanne on niin selvä ja tukea tarvitsisit.
Sitä kun ei tahdo aina sosiaalipuoleltakaan saada..
Tekee kuitenkin mieli sanoa jotain,
kun on viestin lukenut.
Menin uuteen työpaikkaan kun olin jotenkin toipunut selkävaivoista ja masennuksesta. Masennus on siitä suht. luotettava ystävä ettei se niin vaan päästäkään irti. Jos kohta samaa voi sanoa selkäongelmistakin. Kunto vaihteli ja välillä pelkäsin työkavereita niin että näin painajaisia. Näinhän että takanapäin puhuttiin ja naureskeltiin kun unohtelin asioita enkä jaksanut keskittyä oikein työhönkään ja siitä seurasi virheitä ja lisää panettelua.
Jonkin aikaa söin mielialalääkkeitä mutta olen nyt pitkään ollut ilman. Keskusteluapu, akupunktio, vyöhyketerapia, kirjoen lukeminen aiheesta, itselleen(kin) nauraminen, laiska kävely ulkona varsinkin metsässä,sen muistaminen että vaikka olo voi olla toisinaan huonokin niin niitä hyviä hetkiä tulee aina vain helpommin ja useammin.
ja pah, voiko masennuksesta toipua, jos sinulla ei ole rahaa vuokraan, laskuihin, ruokaan, eikä oikein lääkkeisiinkään. Masennus tuo tullessaa vain lisää ongelmia, lisää masennusta, kierre on valmis. Ja sitten vielä joku sanoo, että toivu rauhassa, nyt sinulla on aikaa nukkua, aikaa itsellesi jne. Bullshit. Ei siinä paljon jaksa, eikä kykene nauttimaan ja toipumaan, kun ei ole lanttiakaan rahaa! Useimpien masennuspotilaiden on vain pakko mennä töihin, keskeneräisenä, rikkinäisenä, kun on pakko saada sitä rahaa. Niillä, joilla jo ennestään on rahaa, on helpompi rauhassa toipua masennuksesta vaikka vuosikaudet, tai ne joilla on puoliso, joka elättää. Kerroin lääkärille, mitä kaikkea masennukseni on aiheuttanut mulle, siis lisää ongelmia, kohta olen asunnoton, kun ei ole rahaa maksaa vuokraa. Hän totesi, että valitettavasti hän ei voi auttaa näissä taloudellisissa ongelmissa, mutta suurennetaan lääkkeesi annostusta niin, että sinun on helpompi kestää sitä ikävää tilannettasi!!
Mimulle kanssa lääkäri jauhoi aina samaa,kun kerroin et olen todella tukalassa tilanteessa.
Kysyin myös seroguel lääkkeen vaikutusta kun teen myös ilta ja yövuoroja.
Eipä ollut erikoislääkärillä ideoita.
Kyllä minä olisin halunnut toipua rauhassa ja enkä pelätä ulosottoviraston kirjeitä.
Alkaa toden teolla pelottaa töihin meno,mut ehkä se siitä kun vaan menee.
Eihän tämä eke kerta mulle ole,mut nyt en ole vakituisessa työsuhteessa joten on todella jaksettava.
sosiaalitoimistosta toimeentulotukea?Sieltä voivat antaa apteekkiin maksusitoumuksen,että reseptilääkkeet saa ilmaiseksi!Kannattaa kysellä,eihän kenenkään pitäisi sairaana mennä töihin tai pelätä asunnon menettämistä!
Lisäksi voisivat auttaa laskujen maksamisessa!
Kysykää ainakin,ei siinä mitään menetä,sitä varten me veroja maksetaan,että saadaan apua tarvittaessa!
Joo, kyllähän lääkkeet johonki asti auttaa ja terapeuttien eipäs juupas jutut, mut suurimman työn itsen parantamises saa ihan itse omalla ankaralla ajatustyöllä tehdä.
Palasin itse töihin maanantaina reilun kahdeksan kuukauden mittaiselta sairauslomalta. Kerroin heti ennen sairauslomalle lähtöäni lähimmille työkavereilleni avoimesti sairastumisestani ja olen koko matkan varrella saanut sieltä valtavasti tukea eri muodoissa.
Oli minullakin hieman ns. perhosia vatsanpohjassa, mutta pari ensimmäistä päivää ovat menneet paremmin, kuin osasin odottaa.
Vastaanotto on ollut lämmin ja jotenkin ymmärsin
että tieto tilanteestani on levinnyt laajemminkin. Ihmiset ovat olleet hyvin korrekteja ja sympaattisia.
Kannustan sinua rohkeasti ottamaan se ensimmäinen askel. Älä tee sitä kuitenkaan taloudellisesta pakosta, jos et oikeasti ole valmis työhön. Kokeile vaikka lyhennettyjä työviikkoja tai muuta pehmeän laskun mallia; näitähän myös Kela nykyisin tukee.
Tsemppiä, ymmärrän jännityksesi, mutta varmasti selviät. Kaikkea hyvää Sinulle.
Itselläni hieman samankaltainen tilanne oli vuodenvaihteessa kun sairastin masennusta niin pahasti että jouduin hoitoon. Hieman psykoottisia oireitakin oli.
Noin kuukausi sairaalajakson jälkeen sain työpaikan ja pakkohan se oli kun opintotuki oli jo lakkautettu, että jostain saisi leipää pöytään.
Moni on sanonut minulle että ota aikaa, lepäile ja että terveys on tärkein mutta olen silti ihan onnistuneesti ollut jo nelisen kuukautta joka päivä töissä ja hieman jo koulussakin.
Minua auttoi se että valoin itseeni rohkeutta, psyykkasin itseäni kovasti ja hoin itselleni että kyllä minä kykenen. Ja kykeninhän minä =D. Vaikka moni ei olisi sitä uskonut.
Tärkeimpänä huomasin että töissä keskityn vain siihen mitä teen, en siihen mitä muut ajattelee. Myös mukavat työtoverit ovat auttaneet töihin menoa. Ja kun tarpeeksi kauan hoin itselleni ja pystyin ja menin rohkeasti töihin sain siitä itsetuntoa.
Tärkeätä on myös jättää turha miettiminen minimiin, syödä hyvin, nukkua hyvin. Tehdä vapaa-aikana sitä mitä nauttii. Toivottavasti onnistut työssäsi. Sisua se vaatii kun on ollut masentunut, mutta työntohinassa voi masennuksen melkein unohtaa.
Ja parasta ovat olleet ne hetket kun tajuan pystyväni ja olen innoissani ja iloinen että tartuin toimeen.
Ja eihän se maailmanloppu ole jos et heti pääse työhön kiinni. Ole enemmän armollinen itsellesi, ja käy vaikka niillä rahoilla jotka työlläsi anasaitset kylpylässä, kampaajalla jne. Se piristää ihan kummasti!!!!
Ja jos alan miettiä liikaa vaikka ennen työhön menoa asioita laitan jotain hyvää ja piristävää musiikkia soimaan joka piristää mieltä =D =D
Hienoa että sinulla on töissä mennyt hyvin,ja enköhän minäkin selviä.
Olen itse aina ollut töissä tsemppaaja muille,vaikka olin todella huonosssa kunnossa.
Mutta kaikki rhat seuraavaan puoleen vuiteen menee laskuihin.
Joulun jälkeen on hiljaista ja sit voisi jotain itselleen ajatellakin.
Hyvää juhannusta kaikille,minä vietän sen ihan itsekseni.
Haen viimeisillä rahoilla ruokaa ja katson telkkua.
Ei ole tullut kutsuja mökeille,mut parewmpi näin.
yrittää saada jonkinlaista tyydytystä työnteosta? "Olen hyödyllinen, sain tänään jotain aikaan, pystyn hoitamaan talouteni..." Jäisi vähemmän aikaa murehtia asioita. Koita vain olla oma itsesi. Kuten joku jo mainitsikin, varmasti työpaikallasi joku toinenkin kärsii masennuksesta (tai paniikkihäiriöistä yms.) Jos joskus masentaa rahan puute, niin mieti mitä sinä sillä rahalla niin hirveästi sitten tekisit (kunhan saat syödäksesi)? Onnellisuus ei juurikaan edellytä rahaa.