Miksi vl:t kuuluvat luterilaiseen kirkkoon? Ette kuitenkaan usko, niin kuin luterilaiset uskovat.
Miksi kuulua kirkkoon?
hellarineiti
20910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
..strategista yhteistyötä, eli molemmat kokevat hyötyvänsä toisistaan ajallisessa mielessä.
Jotku vl:t kuuluu jopa ortodoksiseen kirkkoon.
Mutta ei tietääkseni kukaan hellarikirkkoon.
jäseneksi hellarikirkkoon :)
Tänä hetkenä Jumalan Pyhä Henki sanoo SINULLE myös näin: Eroa kirkosta välittömästi!
Jos jäät kuulumaan kirkkoon, olet eksytyksen hengen vaikutuspiirissä. Jos kuuntelet kirkkoon kuuluvia puhujia, olet mukana eksytyksessä. Näin ollen rohkaiset muitakin menemään mukaan
eksytykseen. Saatat johdattaa ihmiset helvettiin osallistumalla tilaisuuksiin, joissa puhuu kirkkoon kuuluva kastamaton.
Näin on varma Jumalan totuus!
Weijo Lindroos
http://[email protected]
Käänteisesti toi kävisi vl puhujan puheesta.
Ilmeisesti vl ja helluntailaisuus ovat erihengestä?
Näin sanoo Päivämies: Eroa helluntailaisuudesta ja kuuntele vl seurojen puheita, et joudu tuliseen järveen.
Kuinka kovia ja raakoja uskovien sanomiset ovat toisilleen.
Oikeen ihmetellä täytyy.
Jokainen on omassa uskossaan oikeassa ja toista sitten lyödään ja Bibliasta etsitään kohtia joilla omia empatioitaan pönkitetään.
Hymyillään kyllä jos tavataan ja tullaan vierailemaan seurakunnissa, mutta sisältä ollaan kuin raatelevat sudet.
sadan lahkopapin ja -lukkarin palkan, srk ei siihen pystyisi omilla tuloillaan-"korvauksena" kerrotaan olevan naispappeuteen puuttumattomuuden, eli oikeita lehmänkauppoja on aikoinaan tehty srk-johtajien ja arkkipiispan kesken "hyvä veli"-periaatteella, kokoustamatta laajemmin tai kirjaamatta mihinkään!
kirkko hyväksyy naispappeuden ja kohta vai oisko jo hyväksyny homoparit ja vl papit ne vaan nostaa kikonvirassa kuukausipalkkaa niin kui ei mitään!!
vl on kieroilu seurakunta kaksinaamaista touhua.
Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä kirkkokunnalla ei ole väliä, vaan henkilökohtaisella uskolla Jeesukseen Kristukseen omana vapahtajanaan. Jumalan valtakunnan jäsenyys on tärkein, ei kirkko.
Vanhoillislestadiolaisuuden mielestä Jumalan valtakunta ei ole vanhoillislestadiolainen yhteisö eikä kirkko, vaan sen muodostaa ympäri maailmaa ne, jotka henkilökohtaisesti uskovat Jeesuksen Kristuksen Jumalan pojaksi ja syntiensä sovittajaksi ja ovat siten saaneet Pyhän Hengen. Kirkkojäsenyydestä huolimatta.
Vanhoillislestadiolaiset kristityt kuuluvat yleensä joko luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon, riippuen pääosin siitä, minkä kirkon jäseninä he ovat syntyneet. Jos metodistikirkkoon tai katoliseen kirkkoon kuuluva henkilö, joka ei ole elävästi uskomassa, saa parannuksen armon kuultuaan sen elävässä uskossa olevalta vl-kristityltä, ei uudestisyntyneen tarvitse vaihtaa kirkkojäsenyyttään mihinkään.
Itse asiassa vl-kristityt muuten uskovat kuten luterilainen kirkko opettaa. Käy lukemassa tunnustuskirjat ja katekismukset.
Yhdysvalloissa vanhoillislestadiolaisilla on oma kirkkonsa, monista käytännön ja pakottavista syistä johtuen.
1700- ja 1800-luvulla "vanhoillislestadiolaisia" oli paljonkin anglikaanisen kirkon piirissä. Lainausmerkeissä siksi, koska silloin heitä ei kutsuttu lestadiolaisiksi. Vanhoillislestadiolainen herätysliike on syntynyt lukijaisuusliikkeessä. Lestadius syntyi uudestaan keskusteltuaan Lapin Mariaksi kutsutun saamelaistytön kanssa, ja sai ensimmäistä kertaa elämässään tuntea "taivaallisen ilon esimakua".
Lukijaisuus taas on herrnhutilaisuutta, joka taas on moravialaisuutta eli hussilaisuutta. Luther kutsui itseään hussilaiseksi.
John Wesley sai parannuksen 24.5.1738 Aldergatessa Englannissa herrnhutilaisten seuroissa. Puhuja lukiessa Lutherin Roomalaiskirjeen selitystä hän "Noin varttia vaille 21, kun puhuja selitti muutosta jonka Jumala tekee sydämessä Kristukseen uskomisen kautta, tunsin kuinka sydämeni oudosti lämpeni. Tunsin että luotin Kristukseen, Kristus yksin on pelastukseni, ja varmuus annettiin minulle että Hän on ottanut pois minun syntini, jopa minun, ja pelastanut minut synnin ja kuoleman vallasta". Tämän jälkeen Wesley, joka oli siis anglikaanisen kirkon pappi, alkoi viedä ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta eteenpäin aivan uudella värillä. Sanoman ytimeksi tuli syntien anteeksiantamus ja siten pelastus uskomalla yksin Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana henkilökohtaisesti. Hän kertoi usein että tuo oli nimenomaisesti hetki, jolloin hän syntyi kristityksi.
Kuten huomaat, John Wesleyn kokemus on aivan kuten Lestadiuksenkin. Kumpikin vielä pappeja, ja he molemmat kokivat uudestisyntymisen.
John Wesley ei perustanut uutta kirkkoa. Hän jatkoi anglikaanisen kirkon pappina. Hän on metodistiliikkeen perustaja. Metodistiliike myöhemmin, John Wesleyn elinaikana, järjestäytyi kirkoksi. Lukijaiset, joihin Lestadius kuului, ja metodistit pitivät uskonyhteyttä, samaan uskonyhteyteen kuuluivat myös babtistit eli "uudestikastajat", jotka myös olivat samaa hussilaista alkuperää.
Helluntaiherätys on myös metodistitaustainen eli herrnhutilais-moravialais-luterilaisuus-hussilaisuustaustainen ja siis samalla samaa taustaa kuin lestadiolaisuus. Nämä kaikki pitäytyvät Lutherin uskonpuhdistuksen pääperiaatteisiin:
1. Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.
2. Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana. Kun ihminen ottaa sanan vastaan uskoen Jeesukseen Kristukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan, hän saa synnit anteeksi yksin Jumalan armosta ja kokee uudestisyntymisen ja saa Pyhän Hengen.
3. Jumala on kolmiyhteinen.
4. Lapset ovat jo syntyessään pelastuksesta osallisia. Kaste vaikuttaa vain edeltävän Jumalan sanan uskomisen kautta. Kaste ei ole taikatemppu joka toisi ihmiselle uskon, vaan "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen".
Kirkot ovat maallisia organisaatioita. Kristus ei pelasta kirkon jäsenyyden kautta, vaan Hän on kuollut kaikkien ihmisten puolesta, jotta jokainen, joka sydämessään uskoo henkilökohtaisesti Kristukseen, saa syntinsä anteeksi ja pelastuu.
Eläviä kristittyjä, eli niitä, jotka ovat vastaanottaneet syntien anteeksiantamuksen uskomalla Jeesukseen Kristukseen, voi olla minkä tahansa kirkon jäseninä. Lestadiolaisten käsityksen mukaan 1700- ja 1800 -luvulla eläviä kristittyjä oli muun muassa luterilaisessa, ortodoksisessa ja anglikaanisessa kirkossa, sekä niitä on ollut "jopa" katolisessa kirkossa. Onko elävän uskon virrat kuolleet näissä kirkoissa ja näistä syntyneissä yhteisöissä ja kirkoissa 1800-luvun jälkeen? Ei varmastikaan. 1900-luvullakin Pyhä Henki on jatkanut voittokulkuaan ympäri maailman. Ei se ole 1900-luvun alussa yhtäkkisesti typistynyt pelkästään Suomeen, ja pelkästään vanhoillislestadiolaisten yhteisöön. Joka muuta väittää, esittää liian rohkean väitteen.
Lestadiolaisuudessa esim. vuonna 1895 on todettu, että elävää uskoa ei ole pelkästään lestadiolaisessa herätysliikkeessä, vaan sitä on myös muualla. Se siis ei ole jäänyt pelkästään lestadiolaisille. Se ei myöskään sen jälkeen ole yhtäkkisesti kadonnut kaikkialta muualta.
Helluntaiherätyksessä siis voi hyvinkin olla, ja uskon olevan, Pyhän Hengen saaneita eläviä kristittyjä. Minua kuitenkin vierastuttaa joidenkin karismaattisten liikkeiden painotus kokemuksiin. Jos liike korostaa kielilläpuhumista yms. Pyhän Hengen merkkejä, hurmoskokemuksia, sen sijaan että se korostaa uskomista Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena vapahtajana, on se vierasta Raamatun mukaiselle kristillisyydelle. Lestadiolaisuuden alkutaipaleelta tiedämme että etenkin herkät ihmiset Lapissa ja maaseuduilla joutuivat armon kokemuksesta hurmioon ja liikutuksiin, mutta niitä kokemuksia ei pidetty vaatimuksina, tai niitä kokemattomia ei-kristittyinä.
Puhutaan "kylmistä hypyistä", jotka tarkoittavat sitä, että ihminen suggeroi itseään tai antautuu hurmoksellisen joukon suggeroimaksi kokeakseen hengellisen hurmoksen.
Pyhä Henki saattaa vaikuttaa hurmoksellisia kokemuksia, kielillä puhumista yms. Etenkin se vaikuttaa kuitenkin ylimaallisen rauhan. Niin kuin Jeesus sanoo: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa." ja että Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Pyhä Henki tuo monia eri lahjoja (1.Kor 12), eikä hurmoskokemukset ja kielilläpuhuminen ole välttämättömiä merkkejä Pyhästä Hengestä, ja ne kokemukset voidaan aikaansaada ihan suggeroimalla, ilman Pyhän Hengen vaikutustakin.
Tuntemuksien päälle uskominen on vaarallista. Ne eivät kestä loputtomiin, ja sitten onkin vaarassa lankeemus. Tuntemusten saamisen korostaminen voi johtaa siihen, että niitä pyritään hankkimaan keinotekoisesti. Siinä on vaarassa luopuminen Kristuksesta.
Sen takia on parempi kylmän ja kuivankin tuntoisena jäädä vain uskomaan Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena vapahtajana, että Hän on kuollut juuri sinun syntiesi takia, ja kun Häneen uskot, pelastut, tuntemuksista huolimatta.
Hyvää tekstiä. Tämäkin allaoleva lainaukseni tekstistäsi on hyvin viisaasti kirjoitettu. Hellutaisrk:ssa ja muissa karismaattisissa liikeissä on "kuppikuntia", jotka näiden ihmeiden perässä juoksevat. Nimenomaan haetaan tunnetiloja, jolloin perustus ei ole kestävä, eikä uskossa kasvamista tapahdu. Nykyään näitä ilmiöitä on eniten juuri luterilaisessa kirkossa ja joissain pienissä herätysliikkeissä. Helluntaisrk:aa yleensä vaan "syytetään" näistä ilmiöistä, vaikka ne tapahtuisivat ihan muiden kirkkokuntien piirissä. Helluntailiike ei korosta näitä mainitsemiasi asioita, vaan liike korostaa nimenomaan Jeesuksen sovitustyötä, uskoontuloa ja Raamatun arvovaltaa.
Anyway:
Ihmettelen silti suuresti, miksi valtaosa vl:stä kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Luterilaisia pidetään kuitenkin vääräuskoisina, samoin ortodokseja ja katolilaisia.
vl-kristitty: "Helluntaiherätyksessä siis voi hyvinkin olla, ja uskon olevan, Pyhän Hengen saaneita eläviä kristittyjä. Minua kuitenkin vierastuttaa joidenkin karismaattisten liikkeiden painotus kokemuksiin. Jos liike korostaa kielilläpuhumista yms. Pyhän Hengen merkkejä, hurmoskokemuksia, sen sijaan että se korostaa uskomista Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena vapahtajana, on se vierasta Raamatun mukaiselle kristillisyydelle. Lestadiolaisuuden alkutaipaleelta tiedämme että etenkin herkät ihmiset Lapissa ja maaseuduilla joutuivat armon kokemuksesta hurmioon ja liikutuksiin, mutta niitä kokemuksia ei pidetty vaatimuksina, tai niitä kokemattomia ei-kristittyinä.
Puhutaan "kylmistä hypyistä", jotka tarkoittavat sitä, että ihminen suggeroi itseään tai antautuu hurmoksellisen joukon suggeroimaksi kokeakseen hengellisen hurmoksen.
Pyhä Henki saattaa vaikuttaa hurmoksellisia kokemuksia, kielillä puhumista yms. Etenkin se vaikuttaa kuitenkin ylimaallisen rauhan. Niin kuin Jeesus sanoo: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa." ja että Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Pyhä Henki tuo monia eri lahjoja (1.Kor 12), eikä hurmoskokemukset ja kielilläpuhuminen ole välttämättömiä merkkejä Pyhästä Hengestä, ja ne kokemukset voidaan aikaansaada ihan suggeroimalla, ilman Pyhän Hengen vaikutustakin.
Tuntemuksien päälle uskominen on vaarallista. Ne eivät kestä loputtomiin, ja sitten onkin vaarassa lankeemus. Tuntemusten saamisen korostaminen voi johtaa siihen, että niitä pyritään hankkimaan keinotekoisesti. Siinä on vaarassa luopuminen Kristuksesta.
Sen takia on parempi kylmän ja kuivankin tuntoisena jäädä vain uskomaan Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena vapahtajana, että Hän on kuollut juuri sinun syntiesi takia, ja kun Häneen uskot, pelastut, tuntemuksista huolimatta."
hyvästä ja asiallisesta kirjoituksesta.
Näin on todistettu että löytyy myös hyviä vl.kristittyjä.
Perinteisesti vl ei hyväksy muita uskovaisia tässä positiivinen poikkeus.
Näin nuorena näitä ns hihhulikohtauksia. Se tapahtui yleensä kun uskova, yleensä nainen oli saanut synnit anteeksi. Myöhemmin kun tulin uususkoon ja hellariksi, ja porukat ylisti ja porisi kielillä, ajattelin, että se on sitä samaa iloa Pyhässä Hengessä. Asian oikeaa laitaa en kyllä tiedä.
Mikä on uususko?
Kielillä puhumisesta vielä: Kyllä Raamattukin opettaa, että yksi armolahja on kielillä puhuminen, joten sitä emme voi tuomita vääräksi. Toksi on ns. sielullista polotusta, joka ei ole Jumalasta. Täytyy olla varovainen, ettei tuomitse Pyhän Hengen armolahjaa polotukseksi tms. Ylistys on taas hyvinkin raamatullista (toki myös sitä voidaan vääristellä jos halutaan...).
Vl-kristityn sanomomisia? Hänhän selvästi sanoo, että uskoo myös Helluntaiherätyksessä olevan Pyhän Hengen saaneita Kristittyjä.
"Helluntaiherätyksessä siis voi hyvinkin olla, ja uskon olevan, Pyhän Hengen saaneita eläviä kristittyjä."
Sinä taas yrität muuttaa hänen sanomisensa tällaiseksi:
"Ymmäsit väärin, vl:ät hyväksyy siis nämä jotka on yhteistyössö vl:ien kanssa ja on samaa uskoa, vaikka heillä on ulkomailla eri nimi. He on siis samaa meidän kanssa, siis vl:iä, vaikka heillä on eri nimi. He ei siis ole eriseurasia."
Miksi pitää yrittää muuttaa se joksikin toiseksi mitä joku kirjoittaa tai sanoo?
olisi helluntailaisiakaan,
sillä juuri eräät lestadiolaiset kutsuivat v 1911
norjalaisen Barratin Suomeen. He olivat kuulleet,
kuinka Pyhä-Henki toimi ja armolahjat vaikuttivat
aivan kuten alkuseurakunnassa. He halusivat kokea samaa ja heistä tuli ensimmäisiä helluntailaisia.
Kiitos siitä heille.
tarinoille.
Lestadiolaisuus kuuluu lutherilaisuuteen.
kuuluu ilmeisesti niihin, jotka on itse eronut tai erotettu. Siis esim. Rauhan Sanalainen tai joku muu ulkopuolella Ry:n oleva ja joka ei kuulu SRK:hon.
Olen itse vl ja tunnen tämän asian, että vl pitää helluntailaisuutta ja muitakin, jotka ei kuulu vl:iin eriseurana ja vääränä hengellisyytenä.
Sitä paitsi täällä voi sanoa, vl;ksi itseään kuka vaan.
höpö juttuja.
Tutustu helluntaiherätyksen syntyyn Suomessa, niin
huomaat miten se kehittyi.
Monet luterilaisetkin kaipasivat syvempää Pyhän-Hengen toimintaa ja kokivat Pyhän-Hengen täyteyden, kuten Raamattu ilmoittaa. Koska heitä
ei hyväksytty omissa seurakunnissaan, niin he joutuivat perustamaan oman seurakunnan.
Tänä päivä armolahjat toimivat myös luterilaisessa
kirkossa, mutta lestadiolaiset ovat jääneet ilman niitä, koska he eivät mielestään tarvitse niitä.
Siksi lestadiolaisuus on hiipumassa, sillä ei
kuollut oikeassaoleminen tyydytä kenenkään sisintä
Henki on se, joka tekee eläväksi.
Kyllä meitä tällä tavalla ajattelevia vl-kristittyjä on myös SRK:n piirissä. Hyvin oli kirjoitettu ja asiantuntemuksella.
Vuosikymmeniä sitten edesmennyt uskovainen isäni tokaisi meille nuorille pojille, jotka vitsailimme helluntailaisuudella: Olkaa hiljaa, te ette voi tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.
"Tuo ei ollut oikea vl-kristity
Kirjoittanut: vaan joku joka 20.6.2007 klo 18.27
kuuluu ilmeisesti niihin, jotka on itse eronut tai erotettu. Siis esim. Rauhan Sanalainen tai joku muu ulkopuolella Ry:n oleva ja joka ei kuulu SRK:hon.
Olen itse vl ja tunnen tämän asian, että vl pitää helluntailaisuutta ja muitakin, jotka ei kuulu vl:iin eriseurana ja vääränä hengellisyytenä.
Sitä paitsi täällä voi sanoa, vl;ksi itseään kuka vaan"
Että kaikki vl-uskovaiset ajattelevat samoin kun sinä ajattelet? Voihan siellä vl-liikkeessä olla heitäkin jotka ajattelevat erilailla kuin sinä. Ja uskon, että heitä myös on. Sinä tuskin tunnet henkilökohtaisesti kaikkia vl-uskovaisia, vai tunnetko?
Ja jos joku sanoo olevansa vl, ja ei sitten olisikaan, niin olisiko se mielestäsi oikeanlaista toimintaa, ja uskosta lähtevä hedelmä?
Eikö valhe ole kuitenkin synti, ja miksi kukaan itseään uskovaisena pitävä ryhtyisi tietoiseen valehteluun jonka synniksi tietää?
Eikö se olisi kuitenkin parempi, että uskoisimme lähimmäisistämme ennemmin hyvää kuin huonoa?
Kyllähän se on totta, että valheella on lyhyet jäljet, mutta yhden kirjoituksen perusteella ei voi väittää kyllä ketään valehtelijaksi. Joten jos vl-kristitty sanoo olevansa vl, niin kyllä me voimme sen ihan hyvin uskoa. Eihän syntiä ole uskoa toisen sanomaa, se on syntiä jos valehtelee tietoisesti.