Pidin sinusta ja suhtauduin sinuun avoimin mielin, mutta aika ja etäisyys tekevät joskus tehtävänsä ja näyttävät mitkä asiat kestävät. Me kaikki kannamme seuraukset virheistämme ja vahingoista, tekemisistä ja tekemättä jättämisestä. Siinä vaiheessa kun pystyt ihastumaan ihmiseen itseensä heikkouksineen ja virheineen etkä hänestä luomaasi idylliin ja mielikuvaan, huomaat etteivät ihmissuhteet ole suorittamista, pätemistä, parhaana olemista ja parhaan saamista.
Minusta ei ole muovailuvahaksesi haaveitasi toteuttamaan. Ole jatkossa muille avoimempi, inhimillinen ja välitön ja ota selvää keitä he oikeasti ovat. Tiedät mitä on olla vihainen, väsynyt ja turhautunut. Olen hankala ja kävisin hermoillesi. Siksi, ei mitenkään henkilökohtaisesti.
Minusta ei ole muovailuvahaksesi haaveitasi toteuttamaan. Ole jatkossa muille avoimempi, inhimillinen ja välitön ja ota selvää keitä he oikeasti ovat. Tiedät mitä on olla vihainen, väsynyt ja turhautunut. Olen hankala ja kävisin hermoillesi. Siksi, ei mitenkään henkilökohtaisesti.
Vastaukset 118
Vanhimmat
??????
Ennen kuin vastaan mitään, kysyn, oletko mies vai nainen - ettei menisi ihan mäkeen..vaikka kuitenkin menee..
Minä ihastuin sinuun, en mihinkään mielikuvaan sinusta. Ja se mitä meidän välillämme on, ei ole mitään tavallista ihastumista, rakastumista tai rakkautta.
Tietänet sen itsekin.
Jos minulle olisi suotu paremmin noita kätten taitoja, muovailisin sinusta ison sydämen.
riittävästi ihastuaksesi minuun itseeni. Enkä minäkään sinua. Meidän välillämme ei ole mitään muuta kuin ruokittuja olettamuksia. Toivottavasti en kuitenkaan tarkoittamatta loukannut sinua. Haluan vetäytymälllä ja poistumalla vain pelastaa sen mitä on enää pelastettavissa. Ympyrän pitää joskus sulkeutua, mieluiten silloin kun saadaan parempi loppu. Kulissithan jää kuitenkin.
vielä oliko m->n vai toisinpäin? Sillä karsit paljon. Ja kuinka tuore ero on kyseessä? Oletko sanonut hänelle itselleen että aiot poistua ja miksi? Ja kysy häneltä mitä hän haluaa! Sillä poistat itseltäsi paljon vääriä luuloja.
mitään hyvää loppua, enkä minäkään omalle tarinalleni, vaikken siihen edes loppua toivokaan. Sellaisen onnellisen lopun voit saada toisen kanssa keskustelemalla asioista. Kuka niitä olettamuksia olisi ruokkinut? Ja miten voit tietää mitä toinen sinua kohtaan tuntee? Jotenkin tuntuu siltä, että ellet ole loukannut minua, niin oman juttusi toista osapuolta varmasti olet loukannut.
nim. rakkaudella kirjoittaneelta.
on oikein mennyt? Välillä uskon, että ymmärrät miltä musta tuntuu, kun taas välillä tuntuu siltä että ymmärrät kyllä, mutta et vaan välitä. Mun on täytynyt ilmeisesti loukata sua jotenkin tosi pahasti, kun ajattelet noin.
ja jos tunteitani epäilet, niin etkö halua antaa edes mahdollisuutta tutustua sinuun paremmin? Uskon kuitenkin tietäväni mitä tulossa on, enkä itse ainakaan ollenkaan epäröi ottaa sitä vastaan.
Mitä meidän välillämme sitten on? Ei tosiaan mitään tavallista. En ole sinuun ihastunut enkä osaa lukea sinua. En ole missään vaiheessa leikkinyt kanssasi vaan yrittänyt saada selvää sinusta - tuloksetta. En ole koskaan tavannut ketään kaltaistasi enkä oikein osaa suhtautua sinuun mitenkään. En tarvitse enkä kaipaa sinua. Toisaalta olet ehkä liiankin todellinen. Meissä on samat viat ja erinomaisuudet, mutta silti olemme vastakohdat.
Eikö joku sanonut, että on 3 tärkeää ja opettavasta ihmissuhdetta: karmallinen suhde, sielunkumppanisuhde ja parisielusuhde: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001456&posting=22000000027045114
Ärsytät minua. Haluan että menet pois ja että tulet lähelle. Miksi tämä on niin vaikeaa?
Tiedän, koska tunnen ihan samoin. Ja et voi edes tietää, miten paljon aikaa olen kuluttanut meidän kahden miettimiseen.
Olen miettinyt sitäkin, tutustuttiinko me väärään aikaan, mutta olen päätynyt siihen, että se oli ainoa oikea aika. Jos emme olisi silloin tutustuneet, tuskin olisimme koskaan. Ymmärrät mitä tarkoitan, kun mietit nykytilannetta ja viime vuosia.
Tavallista tämä tosiaan ei ole. Ei kukaan toinen ihminen ole herättänyt minussa niin paljon tunteita, kuin sinä. Kukaan ei ole koskettanut yhtä voimakkaasti. Ja kun tästä on melkein mahdoton kenenkään kanssa puhua, kukaan tuskin ymmärtäisi niin hyvin...paitsi tietysti joku toinen, joka on vastaavaa kokenut.
Sen tiedän, että jollain lailla varmaan olemme aina kiinni toisissamme. Ehkä täytyy ajan kanssa perehtyä aiheeseen paremmin ja ottaa selvää enemmän näistä kolmesta suhteesta. Aihe ainakin tuntuu mielenkiintoiselta.
ja kapinoin sitä vastaan, että käytät sanaa rakkaus. Emme me ole kunnolla tutustuneet emmekä tunne toisiamme. Se tapahtuu vähitellen ajan kanssa kun ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä. Me emme ole olleet.
Kivikasvoistasi ja etäisestä käytöksestäsi saa kovin kylmän ja välinpitämättömän kuvan. Et hyväksy heikkouksiasi etkä siedä niitä muissakaan. Olet vaativa ja vaikea läheisillesi. Niin minäkin. Olen niin jo patologinen yksineläjä, että näytän ärsyyntyvän jo siitä, että joku yrittää saada edes palan minusta ja ajatuksistani. Reaktioni tilanteisiin ovat hyvin kummallisia enkä ymmärrä niitä itsekään.
Minua ahdistaa. En tiedä johtuuko se siitä, että olet oikea ihminen vai väärä. On joka tapauksessa liian riskialtista pistää kaikkea yhden kortin varaan.
tähän väliin.Rakkautta voi tuntea vaikka ei kunnolla ole tutustunutkaan tässä elämässä.Se on se muisto edellisestä elämästä ja silloin olleesta läheisestä suhteesta toiseen.Uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mutta näin se on.
mutta elän ja toimin mielummin tässä elämässä kokemani ja oppimani mukaan. Intuitiivisesti tuntee kai lapsuudessa koettua muistuttavat asiat läheisinä tai vaikeina...
Minä jatkan huomenna. Kerron sinulle sitten lisää. Hyvää yötä.
Nukkumaanmenoaika vai? ;)
"All I want is a little reaction
Just enough to tip the scales
I'm just using my female attraction
On a typical male, on a typical male"
kävisit vain hermoilleni.
hyvä tässä vaiheessa huomata, että meillä molemmilla on sittenkin rajamme?
"Lasken kymmeneen, ei auta,
jatkan tuhanteen.
Mä vannon vastuuni nimeen
ja sotken sen merkityksineen.
Miksei voi puhuu suoraan?
Vaan on kiltisti teeskenneltävä?
Sanon, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä."
jokin tarkennus kenelle oli. Nyt tosi monet varmasti pelkää että tämä oli itselle.
Mistä tiedät että tämän toisen sinusta pitäminen ei ollut aitoa? Tai että tämä toinen kokisi ihmissuhteet jonain suorittamisena ja pätemisenä? Kauhea kuva sinulle jostakusta... Onko sinun kuvasi hänestä sinun mielestäsi oikeampi kuin hänen kuvansa sinusta? Miten voit tietää mitä tämä toinen ajattelee tai haluaa? Vai onko hän sanonut ajattelevansa noin kuin kirjoitat? Mistä tiedät ettei hän ole muille avoin, välitön ym.?
Ja huh, kyllähän tuo kuulostaa erittäin henkilökohtaiselta. Kuulostaa siltä että suhde on päättynyt, mutta et uskalla tämän toisen kanssa suoraan puhua asioista vaan haluat säilyttää omat mielikuvasi. Haluat nähdä tämän toisen ikäänkuin ylhäältä päin.
En tiedäkään, olettamuksia nämäkin ajatukset. En ole itse yhtään sen parempi tai viisaampi, mutta kulma on kuitenkin alhaalta ylös.
omalla tavallamme hankalia. Ja joo, kyllä mulla on tuo idylli joskus särkynyt, mutta senkin takaa voi löytyä rakastettava ihminen kun ei anna heti periksi. Sitä paitsi herätit mussa suurimmat tunteet silloin kun näytit murtuneelta, voi olla että itse luulit että odotan sulta liikaa tai sitten odotettiin kumpikin liikaa. Tiedäppä sitä sitten. Kaikkeni kuitenkin yritin tutustuakseni ja katkerasti itkin edessäsi. Elämää tää vaan on, vaikka välillä tuntuukin niin kauheen pahalta.
Aika ja etäisyys ovat suurimmat tekijät välillämme. En olekaan odottanut sinulta mitään täydellisyyttä - olet tietysti kuvitellut toisin?
Ei minulla ole aikomustakaan muuttaa sinua miksikään, ihminen muuttuu itse jos on tarkoitus.
En ole pystynyt olemaan sinulle kovin avoin, kun et sinäkään sitä itse ole minulle ollut - anteeks ny vaan.
selittely ehkä tuo paremman omatunnon tai jotain, mutta tämä toinen ei kyllä saa tästä mitään, entistäkin huonomman olon ehkä kun tuolla tavoin määrittelet ja neuvot häntä mutta kukaan ei voi tietää kelle tämä on. Miltä sinusta tuntuisi jos joku kirjoittaisi sinulle tänne jotain tällaista?
Sanot että tutustuit toiseen avoimesti ja pidit hänestä. Miksi sitten et enää ole avoin vaan kirjoittelet palstan kautta? Jotenkin tulee sellainen tunne ettet sinä ehkä itse ole ollut häntä kohtaan niin avoin ja välitön ja siksi hänkään ei ole voinut olla sinua kohtaan? Ja jos kerran pidit toisesta niin miksi ylipäätään haluat poistua hänen elämästään?
Kysy toiselta mitä hän halusi ja haluaa nyt ja ole itse rehellinen ja avoin tunteistasi hänelle. Se on ainoa keino saada parempi loppu. Tai ei loppua ollenkaan? Vaikka aiemmin sinun mielestäsi ette tutustuneet kylliksi, niin mikäpä estää nyt tutustumasta?
sanoa noin toisen puolesta. Voisin jopa ottaa tuon loukkauksena. Jos tämä oli minulle, niin haluan sanoa muutaman sanan. Eiköhän jokainen tiedä, että suhteessa käydään välillä toisen hermoille ja ollaan hankalia toisillemme, jopa vihaisia. Et koskaan näyttänyt sitä heikkoa puolta itsestäsi. Yritit kai esittää jotain, niin kai minäkin. Jos olisimme tutustuneet enemmän, meillä olisi ollut mahdollisuus nähdä toistemme sisälle. Olisin halunnut olla se henkilö, jolle olisit voinut avautua. En itsekään uskaltanut avautua ja näyttää sitä heikkoa, herkkää itseäni, jollainen olen. Olen minäkin hankala, et voi tietää sitä, kun et antanut mahdollisuutta näyttää sitä konkreettisesti. Et olisi ehkä halunnutkaan nähdä... siltä minusta tuntuu, kun aika vaan kuluu. Olisin halunnut ottaa sinusta selvää, oikeasti. Mutta sinä et nähtävästi minusta?
kamalasti kirjoitettu.
En tiedä miksi ihmisten voi olla niin vaikea hyväksyä sitä, että jos joku näkee heidät realistisesti täydellisinä. Minä ainakin olen ihastunut myös sen ihmisen virheisiin. Kaikkineen virheineen päivineen hän on täydellinen, ja ehkä juuri niiden takia. Tuskin edes olisin niin ihastunut ilman hänen virheitään. Totta, joskus asiat tuskastuttaa, mutta niin sen kuuluu ollakin. Elämä on yhtäältä ylä- ja alamäkeä.
Täydellisyys ei tarkoita virheettömyyttä, vaan sitä, että ne virheet, joita on, ovat jonkun mielestä ne parhaimmat virheet. Ja ne hyvät puolet, joita on, ovat niin hyviä, että ne kantavat huonotkin virheet.
Mistä tiedät ettei hän ole ihastunut myös virheisiisi? Eihän toisen virheitä yleensä aina sanota ääneen, vaikka ne kokisikin hellyyttäviksi. Kukapa haluaisi kuulla omista virheistään.
Tuo ei ollut selitys kellekään muulle, se oli ainoastaan selitys itsellesi. Selitys, jolla yritit kumota sen toisen tunteet. Selitys, jolla annat itsellesi luvan paeta.
"Tuo ei ollut selitys kellekään muulle, se oli ainoastaan selitys itsellesi. Selitys, jolla yritit kumota sen toisen tunteet. Selitys, jolla annat itsellesi luvan paeta."
Kuka tekisi noin ihmiselle, josta pitää?
ihastuksen edessä sellaisia asioita joista ei itekään tiedä. Kuvittelee, ettei se toinen tykkää ja kaikkea ristiriitaista, väärinkäsityksistä pakenemiseen. Rakastuneena sydän on herkkä ja sillon voi helposti ajatella "kuka nyt minusta juuri tällaisena tykkäisi"... NIin.
toiselle edes mahdollisuus. Tietysti tiedän kuinka voimakkaat tunteet saavat ihmisen herkäksi ja käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla, mutta silti täytyy vain oppia luottamaan toiseen ja tämän toisen tunteisiin. Ei muuten ole mitään mahdollisuutta onnistua rakkaudessa.
toiselle mahdollisuus ja uskaltaa näyttää se herkkä puoli myös. Rakkaus ei muuten onnistu. Rakkauden taika on juuri kahden herkän sydämen kohtaamisessa. Kovalla kuorella yleensä halutaan suojata itseään ja tietenkin jos todella toisesta välittää, parhaan mahdollisen vaikutuksen tekemistä siihen toiseen. Näytetään jotenkin parempaa. Ymmärrettävää, mutta rakkaus on jotain herkkää, itkua, naurua, lohdutusta, kaipausta ja rakastamista. Ei tosiaan voi onnistua siinä, ellei pysty avaamaan sydäntä toiselle. Rohkeutta sekin vaatii, ei ole mikään helppo tehtävä. Mutta hyvin mahdollinen kuitenkin.
Mä en todellakaan ymmärrä teitä ihmiset!
Ensinnäkin miksi ihmeessä kirjoitatte tänne tuollaisia tunnepurkauksia, eikö sillä henkilöllä, jolle tuonkin osoitit olisi OIKEUS kuulla se suoraan sinulta eikä heitettynä tänne bittiavaruuteen?
Ja toisekseen aloittaja voisi kyllä hieman suunnata kirjoitustansa jollekin. Nyt saat aikaan vaan ryöpyn kommentteja, joista suurin osa on varmasti ihan "vääriltä" henkilöiltä. Eri asia on tietysti jos haluat vaan provosoida ihmisiä ja aiheuttaa turhia sydämen tykytyksiä.
Ei voi ymmärtää...
älä suhtaudu liian vakavasti. ihmiset pariutuvat irl muilla konsteilla ns. face to face-kontakteilla.
tämä on suurta hupia vapaapäivän ratoksi.
onko liiemmälti ymmärrettäväkään? ei kai.
mäkin raksuin ennen yhtä, sillä ei ollu mitään jakoa saada tietää sitä.
kuin itseäsi. Pelkäät näyttää heikkoutesi ja paljastaa syvimmätkin haavat. Ette ole kuitenkaan niin läheisiä ja avautuneet toisillenne. Siksi myös kuvittelet hänen ihastuneen pelkästään siihen ulkokuoreen. Olet selvästikin yrittänyt näyttää hänelle parhaat puolesi ja jopa pätemisellä koittanut tehdä vaikutuksen.
Ei kukaan sellaista jaksa loputtomiin. Ei ole ollut varmasti sillä toisellakaan helppoa, jos on joutunut kovaa kuorta pitämään. Olette tehneet niin molemmat. Kumpikaan ei ole uskaltanut ottaa sitä ratkaisevaa askelta.
Uskalla olla oma itsesi, mutta se ei tarkoita sitä, että tahallasi olisit hankala. Ne kimurantit tilanteet tulevat aivan ajan kanssa, jos niin pitkälle pääsette. Pelkäät selvästi sitä, että toinen ottaisi jalat alle jos näkisi hankalan puolesi. Ehkä olet kokenut jotain sellaista ja siksi ajattelet noin. Ota huomioon, että ehkä se toinen on myöskin kokenut sellaista eikä uskalla luottaa tms... jos on nähnyt vain kovan sinusi.
jokainen tahtoo sitä itselleen parasta. Ja se voi olla yllätys, jos omassa itsessä on puolia, joita ei tiedosta tai tunne hyvin.
Idyllit ja mielikuvat ovat puutarha talon edessä. Siitä alkaa pihaportin puolelta matka.
Minä? minä se vasta hankala olekin. Pysy kaukana! ;)
vastaa vähemmin sanoin yhtä tyhjänpäiväistä. Keneltä kenelle ym.?
Teineilläkin on enemmän järkeä kuin tällä sisäpiirillä yhteensä.
kukas viisas ja järkevä siellä vastailee. kyllä tänne sisäpiiriin mahtuu, tervetuloa! ;)
todelliseen ihmiseen vähitellen.
ja oiva sananlasku tähän:Tyhmä oppii kantapään kautta, viisas toisten virheistä.
osaa ottaa oppia omista eivätkä toisten virheistä...
minua tarkoittanut halipulla?
kai
Miksi ihmeessä luulet etten ole jo huomannut, että olet hankala? Et sinä käy mun hermoille, vaikka oletkin aika pala purtavaksi :)
Nyt vaan haluat taas nähdä itsesi pahana. Uskottelet itsellesi, että sinussa on jotain mistä en tykkää, jotain minkä haluan muuttaa. Luulet, etten pitäisi sinusta, jos oppisin tuntemaan sinut. Tiedätkö, jos ajattelet kaikkea mennyttä, niin etkö huomaakin, että se mitä ajattelet pahana puolena, on tullut minulle hyvin tutuksi :) Etkö muista kaikkea enää? Olen aina tykännyt susta. Silloinkin kun olet ollut hankala.
Pelkäät tykätä minusta, koska pelkäät etten lopulta pidäkään sinusta ja hylkään sinut. Jottei niin pääsisi tapahtumaan yrität hylätä minut itse ensin.
Haluat rakkautta, mutta et osaa ottaa sitä minulta vastaan. Työnnät kaiken pois, koska pelkäät, että sinut työnnetään pois.
Pelkäät, että sinut hylätään - niin tapahtuu, koska työnnät itse ihmiset, joista välität pois.
Saisit ihan mitä haluat - uskottelet itsellesi, ettet koskaan kuitenkaan saa mitä haluat ja jätät kaikki tilaisuudet käyttämättä.
Otat aina helpoimman reitin, sen jossa et joudu kohtaamaan omaa haavoittuvaisuuttasi.
Kuules nyt rakas, voit taas tuntea turvattomuutta ja paeta omia tunteitasi, hakea läheisyyttä vääristä paikoista, sekoilla. Vaikka voisit turvallisesti kertoa minulle tunteistasi, tarvita minua ja luottaa siihen etten hylkää sinua. Voit olla loukkaantunut, voit olla minulle vihainen. En minä hylkää sinua. Miksi taas sekoilisit ja purkaisit tunteitasi niin kuin ennenkin, kun voisit olla minun halauksessa ja purkaa ne tunteet turvallisesti suoraan minulle. En minä tuomitse tai hylkää sinua.
Olet vähän hassu, rakas :)
alkuperäinen kirjoittaja, mutta mielestäni kirjoitit kauniisti. Olet aidosti kiintynyt johonkin naiseen ja hän olisi onnellinen varmasti, jos tietäisi. Tietääkö?
Juuri tuon halusin kuulla. Osuit asian ytimeen. Pakenen sinua, pakenen muitakin ihmisiä. Mutta välillä kaipaan sinua niin pirusti.
jotka osuvat napakymppiin. Kunpa ne vaan olisitkin minulle vaan tuskinpa. Kenelle onnelliselle typerykselle kauniit sanasi on osoitettu? Ja miksi et kerro niitä hänelle suoraan, jos näet ongelman noin selkeästi?
Purin alkuperäisessä viestissäni lähinnä vain omaa turhautumistani ja vitutusta olemassaolevaan tilanteeseen (itseeni). Kärkeviä vastauksia tuli paljon mutta myös hyviä näkemyksiä, joista monet kuvaavat tätäkin olematonta suhdetta. Tässäkin tapauksessa osuvinta lienee kuitenkin sanonta paljon kohua tyhjästä...
hyvyyden hinta, et saa saavikaupalla paskaa niskaan, kun koittaa olla hyvä toisia kohtaan. Ja aivan turhan takia...
Minulla on ollut vahva aavistus että olisit kirjoittanut minulle. Aluksi ahdistuin kirjoituksestasi (koska joissain asioissa olen kai samanlainen kuin sinä), mutta tosiaan ketjun edetessä olo on helpottunut ja tuo vastaus mitä kommentoit oli tosiaan hyvä. Ei ollut minulta, mutta olisi voinut olla. Minä tavallaan olen nähnyt koko ajan tuon samalla tavoin, mutta olet tehnyt minulle niin vaikeaksi puhumisen. Jos mietit niin ehkä huomaat miten ja miksi se on ollut vaikeaa. Tämä ketju tosiaan osoittaa että täällä on hämmästyttävän tuntevia ja viisaita ihmisiä.
Tiedän, ettei minua ole helppo lähestyä, mutta sen ylpeältä, etäiseltä ja kylmältä (?) näyttävän ulkokuoren alla on vain herkkä ja välitön ihminen, joka pelkää.
Kunpa vaan olisit se, jonka haluaisin.
kun luin ketjua toivoin koko sydämestäni että tämä ei olisi minulle (vaikka tunsin ja pelkäsin että on), mutta nyt toivonkin jo että olisi minulle. Voi kun kaikki elämässä kääntyisi aina näin helposti. Miksi me pelkäämme toisiamme? Tuo mitä kirjoitit itsestäsi on kuin minunkin kynästäni. Ehkä me siksi pelkäämme koska näemme toisessa itsemme ja mikä sen pelottavampaa kuin se että joku todella tuntisi minut. Ei siihen kovin helposti uskalla uskoa.
Olet aivan oikeassa! NÄIN SE ON !:(
Ehkä ei turhan takia, mutta sitä itteänsä saa niskaan. Mitä me tästä opimme?
Kannattaako tehdä hyvää/olla hyvä toisia kohtaan?
Siinäpä kysymys...
olen "kuulolla", pistä viestiä..
pakosta emme voi tuosta vain mennä toiselle juttelemaan vaan sen on sulauduttava jotenkin arkiseen todellisuuteen. Mahdollisuudet ovat vähäiset, ellet rohkaistu ottamaan suoraan yhteyttä. Olen saanut sinustä tylyn ja epäluotettavan pelaajan kuvan enkä todellakaan enää laske aseitani ensimmäisenä.
Olen iloinen, että tiedät itse pakenevasi. Se on jo todella paljon :)
Muista, että minun avonainen syli on tässä näin, vaihtoehtona. Voit tulla minun lähelle, pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet, eikä sinun tarvitse pelätä, että hylkäisin.
nyt aloin miettiä ettet ehkä kuitenkaan ole se joksi sinua luulin... Näemmekö me toisiamme jotenkin arjessa?
Tyly ja epäluotettava pelaaja en ole, vaikka tiedänkin että tämä eräs saattoi joskus ajatella minusta niin.
me emme näe toisiamme arjessa enää... joskus näimme lähes päivittäin. Ei täällä voi oikein luottaa kehen törmää, harvinaista jos olisit sinä. Jäin kuitenkin miettimään jos tosiaan olisit sinä...
minun sitten täytyy huokaista helpotuksesta etten ollutkaan tämän ketjun "kohde". Vaikka toivoinkin lopulta että olisin. Minä ja tämä eräs emme oikeastaan ikinä törmää arjessa eikä niin ole koskaan ollutkaan.
olette tavanneet ja kuinka olet voinut ihastua häneen?
ihmiset voivat tutustua muutoinkin kuin työpaikoilla tms. Sitä tarkoitin arjella.
ja irtiotto ovat joskus tarpeen, jotta tietää mihin umpikujasta edetä. Se selkeyttää ajatuksia. Joskus se erottaa ihmiset toisistaan, jotkin se tuo yhteen. Aika näyttää.
ei ole kyse työpaikkaihastuksesta eikä tutustumistakaan ole juuri ollut. Arkea kuitenkin vaikkakin kovin epätavallista.
En oikein tiedä mitä tarkoitat. Kuinka kauan olette tunteneet, tai siis tienneet toisenne?
tarkkaan. Periaatteessa vuosia mutta toisaalta emme juuri ollenkaan. Vaikea sanoa milloin ja mistä kaikki on alkanut...
Entä te? Koska ihastuit häneen ja mihin kiinnitit huomiota?
Joskus taas ajan ja etäisyyden ottaminen on näennäisiin järkisyihin vetoamista, reunojen yli kävelemistä.
Ajatuksia voi selkeyttää myös kohtaamalla niitä. Uskon, että tunnet sisälläsi ehkä ainakin vihaa, surua ja katkeruutta. Voit purkaa niitä ihan suoraan ja turvallisesti minulle. Minä en ole sinulle vihainen, enkä suutu vaikka olisit vihainen. Tiedän, että sinun on vaikea kohdata negatiivisia tunteitasi, ja käsittelet niitä sellaisella meuhkaamisella. Ehkä saat siitä hetkellistä helpotusta, mutta pitkällä tähtäimellä vahingoitat sillä vain itseäsi.
Aika ei välttämättä ole sitä, mitä tässä enää tarvitaan, hassu :)
ollaan tunnettu. En oikein tiedä mitä tunteeni nykyään ovat. Ei ehkä ihastusta vaan enemmänkin jotain kiintymystä ja kaipuuta tms.
Nyt mun on mentävä nukkumaan. Hyviä öitä sulle ja kaikille!
Tapanani ei ole meuhkata vaan pikemminkin haudata kaikki mainitsemansi kielteiset tunteet sisääni. Olet oikeassa, aika ja etäisyys eivät ole hyväksi välien korjaamiseksi mutta siihenkin on omat painavat syynsä. En tiedä miten käy pitkällä tähtäimmellä; nähdäänkö vielä ja mitä itse kukin elämässään tekee.
Toiselta vaadittaisiin nyt konkreettisia sanoja ja tekoja. Ilman niitä tässä tuskin on tulevaisuutta.
Sopisi riippuen siitä miten ajakulu lasketaan... Ette ilmeisesti kuitenkaan ole olleet kovinkaan paljon tekemisissä toistenne kanssa vaan vain nähneet silloin tällöin?
Kyllä me välillä olemme olleet tiivistikin tekemisissä, mutta sitten on mennyt pitkiä aikoja ettemme ole suoraan ottaneet toisiimme yhteyttä. Me emme näe toisiamme oikeastaan koskaan sattumalta, ja myöntää täytyy että oli aika jolloin vähän välttelinkin hänen kohtaamistaan kun se tuntui liian vaikealta. Ja tiedän että hän oli hyvin ihastunut ja rakastunutkin minuun jossain vaiheessa, nykyisistä tunteistaan en voi tietää.
Piti kerrankin lukea ketjua useampaan kertaan, oli sen verran ajatuksia herättäviä tekstejä oikeastaan kaikilla, ei vain teillä. Mutta jää tosi tyhjä olo tästä kun tän lukee, miksi ette käy tätä keskustelua hänen kanssa josta pidätte? Vai ettekö välitäkään oikeasti? Kun kerran tapaatte "ihastuksianne" niin kai aloitukset voisi lähettää sähköpostiin jos todella haluaa aukoa solmuja. Molemmat osaatte ainakin kirjoittaa ajatuksenne. Taatusti antoisampaa ratkoa asioita hänen kanssa kuin täällä. Osa jutuista kolahti itseenikin pahasti, mutta en voi enää yrittää selvittää asioita ihastukseni kanssa. Laittakaa vaikka Jussin toivotukset kännykkään, jotta saatte yhteyden auki, siitä se lähtee.
minulle. Noin minä teen. Yritän muuttaa sitä mutta se on vaikeaa. T. hylätty pentu
Tuskin onkaan minulle:D Mutta sanonpa vain, että jos tuon kaiken olet pystynyt analysoimaan, niin miksi et sitten tarjoa sitä turvaa, että toinen pystyisi avautumaan?
Oletko kietaissut kädet ympärille, halannut hiljaa ja sanonut että jutellaan, näen että sinulla on paha mieli tästä kaikesta? Pistänyt leukaa olkapäälle ja istuttanut molemmat alas ja antanut toiselle aikaa rauhoittua ja kerätä rohkeutta? Veikkaanpa että et. Omalla tavallasi nautit siitä, että luet toista, tiedät toisen tunteet ja haavoittuvuuden, mutta et tee mitään auttaaksesi toista eteenpäin. Miksi? Mitä se sinulle antaa? Täällä kyllä nimettömänä kerrot juuri sen,mitä toinen tarvitsisi oikeasti saada tietää, sinulta, mutta ei... Tavallaan syyllistät toista kykenemättömyydestä avautua, mutta eiköhän se johdukin juuri sinusta, sinusta on hauskempaa roikottaa toista. Juuri tämän vuoksi ei tulisi mieleenkään avautua, ei sinuun voi luottaa. Et ole tehnyt mitään, millä osoittaisit, että välität minusta oikeasti, että ansaiset luottamukseni. Pikemminkin päinvastoin.
Kiitos, kun en saanut itse tuota sanottua.
mun kirjoittama murrrr. Mutta loukkaannun kyllä jos vastauksesi oli tarkoitettu minulle. Vaikka miksipä enää?
häntä kohtaan niin mikset tehnyt mitään?
Pelkäsitkö rakastua ja päästää lähelle..
Tiedätkö että se mitä olet kirjotellut on hetki minun elämääni ja erään mutta siitä on jo aikaa..
ollutta ja mennyttä kaikki.
puhua minusta. Minä myös polttelen siltoja takanani. Tätä siltaa en haluaisi sytyttää.
minä en olisi halunnut/halua muovailuvahaa? Kyllä minä ymmärrän, että sinun tilanteesi ei ollut helppo. Ehkä sinun on vaikea uskoa mutta muutamat pitävät minua hyvinkin empaattisena ihmisenä. Miksi sinä tunnut näkevän minussa pelurin. Etkö sinä kuitenkaan tunne minua?
sitä empaattista puolta itsestäsi minulle, päinvastoin. En tunne sinua etkä sinäkään minua. Siinähän se ongelma juuri onkin. Katso ja näe metsä puilta.
niin täysin väärä.
varsinkin jälkikäteen on helppoa viisastua. En ole muovailuvahaa, en kokea itseäni sellaiseksi, eikä kenenkään pitäisi muovailtavissa ollakaan. On olemassa vain erilaisia ihmisiä, tilanteita ja haltuunottajia. Joskus asiat eivät ole sit miltä ne tapahtumahetkillään näyttävät olevan. Turha täällä jeesustella ja kysellä toisten tunteista, ottaisit yhteyttä ihan reilusti, niin ei tarvitsisi mietiskellä koetaanko sut pelurina vai ei.
mitä tarkoitit allaolevalla.
"Joskus asiat eivät ole sit miltä ne tapahtumahetkillään näyttävät olevan.
vain, että joskus asiat saavat alkunsa yllättäen. Niin nopeasti, ettei niiden merkitystä voi sillä hetkellä ymmärtää tai arvostaa. Mitä sinä tuolla ymmärsit?
että toinen oikeasti onkin varattu, vaikka tapahtumahetkellä tilanne olisi ymmärrettävissä toisin. Siis pelkäsin sen tarkoittavan sitä, mutta hyvä ettei niin ollutkaan.
kun tuon keskustelun "hierarkia oli liian syvä" (mielenkiintoinen ajatus...)
Niin, no kuten sanoinkin niin olen ap:n kaltainen siinä etten kuitenkaan uskaltanut luottaa ja uskoa kylliksi ja tälle toiselle luultavasti tuli siitä sellainen kuva etten edes tunne/halua mitään. Uskon että rakastin häntä kyllä kuitenkin mutten kai riittävästi uskaltanut päästää lähelleni.
yhä?
tavallaan muistuttaa niin moni asia eräästä jota ikävöin... tulee vain niin paha mieli jos sittenkin rakasti... typerä typerä elämä.
Ottaisitpa vaan yhteyttä , koska uskon että olisimme tulleet toimeen. Et kävisi hermoileni ,enkä tekisi sinusta muovailuvahaa. MInulla on kuitenkin oma elämä. Minä en koskaan loukkaisi tahallaan ketään.Pidin sinusta todella!!! OLISIN HALUNNUT TUTUSTUA TODELLAKIN SINUUN VIELÄ PAREMMIN! Jäit sydämmeeni Mikko, ja sinne ei moni pääse!!!!
en aina tiedä... rakastanko. Joskus tuntuu siltä hyvin vahvasti. Olemme kuitenkin nykyään niin vähän tekemisissä että sen takia vaikea sanoa mitä tunnen. Kaipaan häntä kyllä ja mielelläni hänen kanssaan olisin enemmänkin yhteyksissä. Ehkä ne tunteet sitten vahvistuisivat ja varmistuisivat. Ei sitä oikein tyhjiössä voi rakastaa, vaan rakkaus kuten tuli tarvitsee ilmaa roihutakseen...
jomman kumman pitää tehdä asialle jotain.
OLISIN HALUNNUT TUTUSTUA TODELLAKIN SINUUN VIELÄ PAREMMIN!
Mikset sitten ota yhteyttä, jos nyt oikea sattuisit olemaan,siis se jolle edel. viesti oli? Mitä oikeen pelkäät?
Aika paljon pelissä
ottamasta yhteyttä? Tiedät että on ollut ihastunut sinuun ja rakastunut, tuskin se on mihinkään hävinnyt, ellei jo sitten seurustele toisen kanssa? Vai oletko sinä varattu vai mikä pitelee kun teillä kerta on vahvat tunteet toisiinne ja tiedätte niistä?
Etkös voisi vähän laittaa jotain vinkkiä kenelle turinoit? Vaikka edes minne päin Suomea ajatuksesi liitää? Kuulostat niin tutulta... niin tutulta... vaikka ehkäpä se on vain toiveajattelua.
Mitäköhän voisi olla niin paljon pelissä .Luulen, ja toivon meidän vielä kohtaavan. Pallo on sinulla ODOTAN!!!!!
olen. Jäin hiljaa seurailemaan ketjua, kun kävi selväksi ettei ap ole se keneksi häntä aluksi ajattelin. Ja kun se kävi selväksi tuli taas mieleeni ettei minulla oikeastaan ole syytä uskoa että tämä ajattelemani nainen ylipäätään pyörisi täällä. Joskus olen ajatellut "tavanneeni" hänet täällä, mutta ei se tarkoita tietenkään että hän aina tai enää täällä kävisi. En tiedä missä nyt on tai mikä hänen suhde- tai tunnetilanteensa nyt on.
Etelä-Suomessa molemmat asustellaan.
tämä on ollut mielenkiintoinen ketju.. aika moni on varmaan kaikista vastauksista toivonut, kuvitellut ja joku jopa luullut löytäneensä juuri sen henkilön jota niin kovasti on ajatellut. Hetken verran jopa itse hämäännyin kirjoituksistasi ja vastauksistasi. En kovinkaan usein täällä aikaani vietä saati kirjoittele, mutta joskus kyllä, jos ja kun jotain osuvaa sattuu eteen. Ja nyt sattui. Annappa vähän vinkkiä enemmän henkilöstä jota kuvailet, osaapa sitten karsia itsensä pois joukosta. :o)
Ja eihän se tietysti mitään haittaa vaikka vähän ommakin profiiliasi tarkentaisit..
Mitä haluaisit tietää? Kysy joku osuva kysymys minkä hän vain tietää. Entä kuka itse olet?
Meillä molemmilla on ruskeat silmät. Tämän pitäisi karsia jo jonkin verran.
Kiitos. Ikävä kyllä "meillä" kummallakaan ei ole ruskeita silmiä. Niinkuin sanoin näin sitä helposti saa itsensä karsittua pois.. kiitos kuitenkin ja mukavaa kesän jatkoa sinulle kuka lienetkin.
Jos jonkun biisin tämän myötä Hänelle omistaisin, se olisi "Sinun laulusi" Pate Mustajärven sanoin ja menis miehelle nimeltä ..... ;)
Kiva, kun yrität selittää. Minun pitäisi yrittää olla avoimempi ja inhimillisempi, mutta tietyissä tilanteissa on vaan pakko olla kova, koska sen taakse pystyy piiloutumaan ja herkkänä ei pärjää. Teen selväksi, ettei kukaan hypi reviirilläni ja saan siten olla rauhassa.
Suorittaminen? Valitettavasti minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä. Et tiedäkään kuinka paljon olen tehnyt töitä unelmieni eteen, uhrannut asioita ja raivannut esteitä.
Ihastuinko johonkin mielikuvaan? Kyllä osittain siihenkin vaikka tosin ihastuin kaikista eniten persoonaan. Ja ihastuin silmiisi, koska silmät ovat sielun peili. Rakastaminen on koetuksella, kun rakastat ihmistä kaikkineen heikkouksineen. Arki tulee.
Minulla on "tasapainoinen perhe" mielikuva/unelma, josta haaveksin, mutta minusta ei ole sen toteuttajaksi, koska liian vaikeita asioita olen joutunut käymään läpi. Haavat aiheuttavat sen, että on pärjättävä muuten. Ikinä en anna periksi tai sitten lähden saappaat jalassa.
Sinä olet tyytyväinen elämääsi, joten sinä et höyrypäätä mihinkään tarvitse, koska asiat ovat vaikeita ja sinun kannattaa löytää sellainen elämäntapa itsellesi, joka on juuri sinulle kaikista paras. Hyvään elämään me kaikki pyrimme. Olen huolehtinut ihmisistä, jotka eivät ymmärrä hyvän elämän päälle. Se on rankkaa, että ihmiset luovuttavat.
"Kiva, kun yrität selittää."
Aika ala-arvoinen yritys tuo alkuperäinen viesti. Ottaen huomioon, etten tiedä mitä kaikkea on tapahtunut.
"tietyissä tilanteissa on vaan pakko olla kova, koska sen taakse pystyy piiloutumaan ja herkkänä ei pärjää."
Kaikki meistä ovat matkan varrella kovettuneet. Minulta tämä kaikki on vienyt uskon ihmisiin ja itseeni.
"Teen selväksi, ettei kukaan hypi reviirilläni ja saan siten olla rauhassa. "
Olenko minä sinusta osa reviiriäsi?
"Valitettavasti minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä."
Luuletko, että minulla on muuta keinoa kuin selvitä?
"Et tiedäkään kuinka paljon olen tehnyt töitä unelmieni eteen, uhrannut asioita ja raivannut esteitä. "
En tiedä mutta tuloksista päätellen aika paljon. Kaikella on hintansa. Toivon, että loputkin unelmasi täyttyvät.
"Ja ihastuin silmiisi, koska silmät ovat sielun peili.
Sieluni on syvä ja pimeä. Kaikki luurangot eivät olet näyttäytyneet vielä itsellenikään. Pikku hiljaa ne tosin tässä kopisevat ulos kaapista... Kovin moniselitteiset ovat sinunkin silmäsi.
"Arki tulee."
Arki on elämän arvokkaimpia asioita.
"Minulla on "tasapainoinen perhe" mielikuva/unelma, josta haaveksin, mutta minusta ei ole sen toteuttajaksi, koska liian vaikeita asioita olen joutunut käymään läpi."
Hassua. Olen olettanut, että olet kasvanut tuollaisessa idyllissä ja etsit puolikasta kanssasi perinnettä jatkamaan. Ajatus siitä on ahdistanut minua, koska en tiedä mitä se on eikä minusta ole siihen. Toki minusta huolehdittu mutta elämä on välillä ollut hyvinkin kaaoottista. Koettuun nähden olen nykyään yllättävänkin täyspäinen. En tosin koskaan normaali, jos sellaista edes on.
"Ikinä en anna periksi tai sitten lähden saappaat jalassa."
Arvostan ihmisiä, joilla on selkärankaa ja arvoja.
"Sinä olet tyytyväinen elämääsi, joten sinä et höyrypäätä mihinkään tarvitse, koska asiat ovat vaikeita ja sinun kannattaa löytää sellainen elämäntapa itsellesi, joka on juuri sinulle kaikista paras."
En ole täysin tyytyväinen aikaansaannoksiini koskaan mutta elämäni on sellaista, jollaiseksi sen olen itse luonut kritiikistä huolimatta. Itseäni saan syyttää jos on valittamista. Nykyinen elämäntapani on minulle sopivin. Jotain toivoisin lisää mutta en ole sitä vielä löytänyt. En usko elämäntapani eroavan kovinkaan paljoa sinun tavastasi elää. Pidän siitä höyrypäästä sinussa. Hulluus kunniaan. Minä olen ristiriitainen tuuliviiri.
"Hyvään elämään me kaikki pyrimme. Olen huolehtinut ihmisistä, jotka eivät ymmärrä hyvän elämän päälle. Se on rankkaa, että ihmiset luovuttavat."
Mitä sinulle on hyvä elämä? En halua olla huollettavasi. Teen kaiken aina vaikeimmat kautta mutta luovutan vain pakon edessä. Kuilun reunalta ei kannata hypätä alas. Siltä tämä on tuntunut.
Pidä kiinni sun unelmista ja älä tyydykään vähempään.
Ne on ne, mitkä estää sinua tyytymästä pienempään.
Minäkin pidän,vaikka olin saanut jo kaikki ajatukset käännettyä toiseen suuntaan.Olin olla tyytyväinen vähemmästä.Onhan ne hankala takaisin kääntää ja siitä muodostui ongelma.Mikä räjähti käsiin.
Sydän repesi kahtia ja lovi säilyy aina.Muistuttamassa ikuisesta,rakkaudesta...sydämessä vain.Sinun silti. Ei ikinä muuta.
Olen minäkin löytänyt nyt unelmani taas.Tiedän miten mennä eteenpäin.Vaihtaa paikkakuntaa ja kouluttautua lisää.Löytää kaikkea uudelleen.joka on jo viriämässä hyvää vauhtia. Minä ihmettelen.
Tästäköhän oli kyse alun alkaen? Kunnes sotkeutui muuta ja pakka meni sekaisin.
Pystytkö sietämään ja hyväksymään sen, ettei minusta ole samaan kuin sinusta vai jätätkö minut kuin nalli kalliolle kun esteet nousevat ylitsepääsemättömiksi? Haasteet ovat nimittäin pidemmän päälle mahdottomia ja tiedät sen hyvin itsekin, jos katsot totuutta silmiin. En ole siitä kovinkaan vakuuttunut.
Ihmisenä olen kuitenkin sama, ja ihmistä sinustakin olen koittanut kaivaa esiin. Annat itsestäsi tylyn kuvan, mutta ehkä kuoren alla jotain muutakin. Hypin joskus silmille, olen nenäkäs ja kärkäs suustani, vaikkei tällä kapasiteetilla olisi ehkä asiaa isotella. Älykkyys voittaa kuitenkin loppupeleissä voiman ja toivon, että osaat nähdä metsän puilta.
Kesä on minulle vuodenaika. Vaihtelu virkistää.
en ole ap mutta oikeastaan tähän asti kaikki täsmäis. mutta että et ole tyly, vaan ihana ja rakastettava, lempeä ja päättäväinen ja ujokin... ikävöin kumppanuuttasi mutta en näin... ehkäpä joku päivä kaikki on toisin...
-suloinen kaipaus-
Kun luin tämän viestiketjun, niin ette ole kukaan se henkilö, jolle kirjoittelen. Tämä netin maailma on todella outo, koska monet kirjoitukset tuntuvat "tutuilta". Kirjoittelu pitää ottaa mielummin terapiamielessä. On täysin turhaa luulla, että juuri "tämä yksi" henkilö lukisi tekstin. Täällä voi vain purkaa itseään anonyymisti.
Yhden kerran on käynyt niin, että olen melkein satavarma, että sen oli kirjoittanut ajattelemani henkilö, koska se teksti sisälsi yhden sisäpiirin yksityiskohdan, että aikamoista mielikuvitusta olisi vaatinut joltain ulkopuoliselta keksiä moinen asia. Toisaalta kaikkihan on mahdollista nettimaailmassa.
en nyt ajatellutkaan että olisit "Hän", oikeastaan samastuin apn kirjoitteluun, en vastauksiin... netissä huomaa sen niin selvästi, mikä tavallisesti hukkuu kaiken muun alle; ihmiset ovat sisältä hyvin samanlaisia, meistä monilla on hyvin samankaltaisia kokemuksia elämästä ja kun vain saisi suun auki niin asiat olisi selvitettävissä ja monet erehdykset vältettävissä. valitettavasti ei todellakaan tarkoita sitä, että tarinoilla olisi onnellinen loppu sen useammin kuin nytkään, mutta ehkäpä eteenpäin siirtyminen olisi helpompaa kun ei miettisi "entä jos" ajatuksia...mutta lämmin ajatus hänelle, joka ajattelee tätä lukiessaan että voisin ehkä olla "hän" ;)
olko noin totisen syvällisiä, sitä ehtii taas myöhemminkin. Nyt on kesä!
Niin, kesällä ollaan pinnallisia ja syksy pimeyden kera tuo uusia tunteiden variaatioita :)
tejän juttuja ja tejän suorituspaiseita!
hölmöö hölömölöö!
oikeet ihmiset on mukavii, jopa ne kaikista vittumaisimmatkin verrattuna tejän sökellyksiin muka jollekin!
RÖYH!
järkyty, mutta oikeat ihmiset tänne kirjoittelee, ihan kuten sinäkin, just ne samat, jotka kaduillakin vastaan tulee. Mitähän tänne pitäs kirjoitella, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä?
kerron sinulle suurensuuren salaisuuden: OIKEILLA IHMISILLÄ ON NAAMAT JA NIMET!!!!!!!
buaa buaa bua
niitten kaikkien kanssa voi jutella keskenään
buah buah
oletkos nähnyt täällä yhtään naamaa? tai nimeä?
rekisteröityyn nimimerkkiinkään ei ole luottamista!
buaa buaa
joulupukkikin on oikeampi joku, vaikka sillä on naamari,
buaa buaa
alunperin keskustelujen tarkoitus on ollut ehkä keskustella otsikon aiheesta?
Tämän pitkän ketjun läpi lukeneena ja ap:n viestejä tuijottaen tämä viesti voisi olla mahdollisesti myös minulle (niinkuin monille muillekkin). Tällöin kuitenkin vastaisin seuraavaa:
En ole koskaan aktiivisesti etsinyt sitä "oikeaa" henkilöä vaikka mies olenkin, vaan olen ollut parisuhteen muodostamisen kannalta lähinnä passiivinen. Kiinnostusta suhteeseen on kyllä ollut, mutta ne muutamat yritykset, joita olen kokenut, ovat auttamattomasti päättyneet siihen että minä olen ollut se jätetty osapuoli ilman mitään loogisia perusteita. Sydän palasina sitten keksin ratkaisun tähän. Menin alalle töihin, jossa en kuvitellut tapaavani juurikaan naisia, mutta tietysti herra Murphy astui peliin, ja ensimmäisen kerran kun kävelin hänen huoneeseensa, olin kuin halolla päähän lyöty. Häntä silmiin katsoessani näen jotain niin kaunista, jota en ole ennen koko elämässäni kohdannut.
Ensimmäisen kerran pitkään aikaan olisin ollut valmis laittamaan vielä haavoilla olevan sydämeni peliin. Jollain palstalla oli keskustelussa maininta sielunveljistä nimellä "piikki lihassa", jollainen hänelle taidan olla hänen tämän hetkisen tilanteensa vuoksi. Joka tapauksessa koska välitän hänestä oikeasti, en halua ottaa sen parisuhteen tuhoajan roolia tätä hänen nykyistä kumppania ajatellen, koska saman monesti kokeneena en halua toisen joutuvan kärsimään samoin miten minä olen joutunut.
Tästä johtuen, käyttydyn häntä kohtaan vain ammattimaisesti, enkä paljasta itsestäni mitään koko työpaikalla. Hän on ottanut myös minua kohtaan samanlaisen ammattimaisen linjan ja asia on nyt näin hyvä. Jos hän luulee minun käyttäytyvän välinpitämättömästi, tylysti ja joskus jopa loukkaavasi, voin sanoa että tarkoituksenani ei ole loukata tai tehdä vahinkoa hänelle, vaan pikemminkin suojella itseäni ja samalla myös häntä etten paljastaisi sitä suurinta "heikkoutta" mikä minulla on, eli pahoja kolhuja kokeneena en vaan voi olla "ihmisenä" läsnä.
Tunnen kyllä omat heikkouteni mutta piiloujona ja sydän arvilla ainakin kyseisessä ympäristössä "alttiiksi" joutuminen ei vain sovi minulle, vaikka hän on selvästi ilmaissut että olisi halukas tutustumaan minuun. Jos hän haluaisi minuun tutustua, saisi hän siihen mahdollisuuden, mutta ei siellä missä me näemme. Itse en enää näitä aloitteita tee, kun sen on niin monta kertaa nähnyt miten niissä käy.
ja ärsytyksestä huolimatta pidän kyseisestä ihmisestä enkä haluaisin missään tapauksessa loukata tai repiä hänen haavojaan auki. Ehkä taustalla on pelko jätetyksi ja hylätyksi tulemisesta, mutten mielestäni sovi parisuhteeseen enkä halua enää jättää ihmistä, josta välitän, koska en kykene.
"mutten mielestäni sovi parisuhteeseen enkä halua enää jättää ihmistä, josta välitän, koska en kykene."
Et sovi parisuhteeseen? Siis olet parisuhteessa, mutta et sovi siihen? Valehtelet toiselle osapuolelle vain siksi, ettet kykene ilmaisemaan hänelle, ettet halua parisuhdetta? Täh?
taivaan lintu enkä muuta tilaa havittelekaan
koska sellaista se elämä on...En halua ketään jättää, en halua aiheuttaa hämminkiä kenellekään, en ehkä sovi parisuhteeseen, mutta sopiiko moni muukaan, kun et sinäkään sovi ja kaikkihan piti olla niin täydellistä. Mitä se hyvä elämä sitten on? Liiallinen vapauskaan ei tee ihmiselle kuin hallaa. Jos pidät jostain ja tykkäät, niin miksi sinun pitäisi jättää ihminen, josta välität. Kyllähän ihminen tykkää ja ihastuu, mutta se kuuluu elämään ja ei sitä kande alkaa liikaa mietiskelemään.
Aika parantaa haavat. Minä en ainakaan sotku mihinkään älyttömyyksiin ja kyllä minä unohdan. Vuosi ja pari, niin en enää muistakaan. Tai no ehkä viinilasin äärellä saatan herkistellä, mutta mitä väliä. Kunhan tämä jotenkin menee.
Tiedän että olen ärsyttänyt sinua ,mutta vain siksi kun pidin sinusta. En nyt olisi valmis heti kenekään kanssa uuteen suhteeseen hyppäämäänkään. Olisin ,ja haluan vieläkin olla ystäväsi ja tutustua sinuun paremmin, koska tulimme niin hyvin toimeen.Yritän myös ymmärtää sinua jollain tapaa,tee sinä samoin. Loukkaannun tietenkin jos minua kohdellaan väärin. Tunteistaankin kannattaa vaan aina olla rehellinen, vaikka se ei olisi helppoa. Tervettuloa vaan kahville ,tiedät päivän jos siltä tuntuu!! Ystäväsi tiedät kyllä kuka, jos olet oikea!!
rakkaus tuo kaunottaren kasvoihin ilmeen,jota ei voi tulkita.ilmiömäinen nainen on kuin paraskin naarasbudha.selittämön hymy huulillaan ohjaan teitä.rakkauden selittömään maailmaan.hyväile minua,ja anna huilusi soida,kuin ylväs vallankumous,kaada minut allesi,antaudun.suojelen.
kun kohtaat sen oikean.katsot silmiin,hymyile lempeästi ja kaadu kömpelösti,jos oikein hyvin käy,hän auttaa sinua myös elämän suurissa ongelmissa.rakkaus syntyy sattumalta.kompastele.